Onko sydäntaudin syy verisuonten kalkkiutuminen?

Sepelvaltimotaudin syy ei ole pääasiassa kolesterolissa, kuten yleisesti kuvitellaan, vaan kalsiumin kertymisessä valtimoihin, todetaan maaliskuun New England Journal of Medicinen julkaisemassa tutkimuksessa. Sen mukaan kalkkiumat olisivat paljon merkittävämpi riskitekijä kuin kolesteroli. Kolesterolipelko olisi siis turhaa ja kolesterolilääkkeiden merkitys marginaalinen. Uudet tutkimukset vahvistavat näitä tietoja.

Tutkimus käsitti 6 722 noin 60-vuotiasta miestä ja naista, jotka olivat alussa kaikki vapaita sepelvaltimotaudista. Heidän terveydentilaansa seurattiin keskimäärin 3,8 vuotta. Sinä aikana 28 % heistä sai jonkin sydäntapahtuman (kliininen tai fataali sydänkohtaus, sydänperäinen rintakipu eli angina pectoris, stentin asennus). Nämä henkilöt käyttivät useammin (28 %) kolesterolilääkkeitä kuin muut (16 %). Sydänkohtauksen tai angina pectoriksen saaneiden veren kokonaiskolesterolin pitoisuus ei ollut sen suurempi kuin muidenkaan. Tavanomaiset riskitekijät, kuten C-reaktiivinen proteiini, (CRP tulehdusmarkkeri), triglyseridit, HDL-kolesteroli ja suurentunut painoindeksi eivät korreloineet tulevaan sydäntapahtumaan. Sydäntapahtuman saaneista 64 % oli nykyisiä tai entisiä tupakoitsijoita.

Tutkijat skannasivat tietokoneella koehenkilöiden sepelvaltimot ja antoivat niiden kalkkipitoisuudelle floridalaisen kardiologin Arthur Agatsonin kehittämän tunnusluvun (score). Nolla-scoren saaneiden henkilöiden sydäntapahtuman riski oli 1/200 eli 0,5 %, kun taas korkeampi score ennusti noin 8 %:n riskiä. Ero oli 18-kertainen 3,8 seurantavuoden aikana.
Tietokonekuvia sepelvaltimoiden kalkkiutumisesta

Sydäntapahtuman riski on nolla, ellei sepelvaltimoissa ole kalkkia, sanovat tutkijat. Havainto selittää sitä, että sydänkohtaus voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta myös ihmisille, joiden veren kolesterolilukemat ovat tavoitteiden mukaiset. Valtimoiden seinään kertyvästä plakista (paakusta) noin 50 % on kalkkia ja vain 3 % kolesterolia. Infarkti johtuu useimmiten paakun repeämästä ja siitä irtoavien palasten tukkimista pienistä valtimoista sydämessä tai aivoissa.
American Heart Journal 2008; 155: 154-60


Kuva. Valtimon sisäseinämän paakku (plakki) voi revetä ja lähettää verenkiertoon "tulpan", joka tukkii pienen valtimon sydämessä tai aivoissa ja aiheuttaa infarktin. Kuva on muualta kuin tästä raportista.

Agatson-score on nollaa suurempi 70 %:lla valkoihoisista, 52 %:lla mustista, 57 %:lla hispano- ja 59 %:lla kiinalaisista miehistä. Naisten vastaavat scoret ovat noin puolet miesten lukemista, koska naiset luovuttavat kalkkia raskauden ja imetyksen aikana sikiöille ja lisäksi estrogeeni säätää elimistön kalsiumtasapainoa naisen fertiilin iän ajan.

Kuva. Mitä surempi sepelvaltimoiden kalkkiskoori, sitä suurempi riski sairastua sydänkohtaukseen viiden vuoden kuluessa.

Miesten sepelvaltimoihin alkaa kertyä kalkkia noin 18. ikävuodesta alkaen, mutta naisten valtimoihin vasta vaihdevuosien aikoihin (tai kohdunpoiston jälkeen, jos toimenpide on tehty ennen menopaussia). Äsken julkaistun tutkimuksen mukaan kalkkivalmisteiden käyttö vaihdevuosien jälkeen lisää naisten sydänkohtausten riskiä noin 45 % (British Medical Journal 2008; 336 (7638): 262-6).

Englantilainen kardiologi Stephen Seely kiinnitti jo 1990-luvun alussa huomiota siihen, että sydäntaudit ovat yleisimpiä maissa, joissa kalkin saanti on runsasta pääasiassa maitotuotteista (Pohjoismaat, Irlanti, Uusi Seelanti, Pohjois-Amerikka) (International Journal Cardiology 1991; 33(2):191-8).

Detrano R, Guerci AD, Carr JJ et al. Coronary Calcium as a Predictor of Coronary Events in Four Racial or Ethnic Groups, New England Journal of Medicine 2008;358: 1336-45 Free Full Text

Tohtori Tolosen kommentti

Pyysin paljon ruumiinavauksia tehnyttä kollegaa kommentoimaan tutkimusta. Näin hän vastasi, muun muassa:

"Jotakin tässä tutkimuksessa on ihan varmasti hyvää. Ei tilastot itsestään muodostu. Muistan avanneeni iäkkäitä vainajia, joiden sepelvaltimot olivat todella laajat, mutta kuitenkin sakset rapisivat kalkissa. Yleensä kalkkiplakit ovat vanhoja. Niihin liitty kuoliota, happamuutta ja siinä miljöössä kalkki sakkautuu (vrt. tubiarvet). Mitä on kalkkeutuneen plakin päällä, verisuonen aukon suuntaan, muodostaa ongelman. Usein massa on jopa muuttunut "tyhjäksi" onteloksi. Tämän päällä lepattaa purjemainen endoteeli. Vaihtoehdot ovat siten plakin repeämä, hyytymä, infarkti ja kuolema. Ongelma on plakin rakenteen ja sen aiheuttaman uhkan arviointi. Kolesterolista ja veren riskirasvoista on kirjoitettu paljon enemmän lööperiä kuin plakeista."


Kuva: ateroskleroottisen plakin repeäminen. Flujo sanguíneo = veren virtaus. Trombo intraluminal = suonen aukon tukkiva tulppa. Propagación del trombo = Tulpan purkautuminen, repeäminen. Núcleo lipidico = Tulpan rasvaydin.

Veren rasvat