Anoreksia parani nopeasti E-EPAlla

Lontoolainen lasten ja nuorten psykiatri Agnes Ayton työryhmineen julkaisi psykiatrien ammattilehdessä maailman ensimmäisen tapauksen, jossa E-EPA (1 000 mg/vrk) auttoi 15-vuotiaan tytön paranemaan vaikeasta anorexia nervosasta (1). Uusi ruotsalaistutkimus osoittaa, että anoreksia on 56-prosenttisesti perinnöllinen tauti.

Tutkimuksen taustaa

Anorexia nervosa alkaa tavallisesti teini-iässä, ja siihen liittyy suuri muiden psyykkisten häiriöiden ja itsemurhan vaara. Viiden vuoden seurantatutkimuksen mukaan mikään nykyisistä hoitomuodoista ole hääppöinen, joten uusia tehokkaita hoitomuotoja kaivataan (3). Suuri osa (30–70 %) potilaista sairastuu uudelleen päästyän kotiin sairaalasta, kertoo uusi tutkimus. Huolimatta potilaiden rasvapelosta lääkärit ovat kiinnittäneet yllättävän vähän huomiota välttämättömiin rasvahappoihin, kuten EPAan, sanoo tohtori Ayton.

Anoreksiapotilaiden ravitsemusohjelmat eivät suosita välttämättömien rasvahappojen saantia, mikä ilmeisesti on omiaan häiritsemään elimistön ennestään kehnoa omega-6/omega-3-rasvahappojen tasapainoa painon karttuessa. Se voi lisätä mielialan vaihteluita ja altistaa taudin uusimisvaaraa (relapsia), jotka ovatkin yleisiä anorektikon painon lisääntyessä.

Kolme äskettäin julkaistua tutkimusta on osoittanut, että E-EPA on parantanut merkittävästi hoitoresistenttejä masennuspotilaita. Tämä sai brittipsykiatrit kokeilemaan E-EPAa 15-vuotiaan vaikeasti sairaan anorektikkotytön täydentävänä hoitona.

Potilas

Tyttö oli sairastanut anoreksiaa 14 kuukautta ennen kuin hän tuli psykiatriseen hoitoon. Suvussa oli polykystisen ovariaalisyndrooman historiaa. Kuukautiset olivat alkaneet 11-vuotiaana. Tytön ruokatapoihin liittyi monia psykososiaalisia stressitekijöitä. Hän alkoi rajoittaa syömistään yhä enemmän ja enemmän kunnes hän kaksi kuukautta ennen hoitoon tuloaan lopetti kaiken kiinteän ruoan syömisen. Tyttö oli alkanut käyttää ulostuslääkkeitä ja kuntoilla yliaktiivisesti. Hänen painonsa alkoi laskea nopeasti, kuukautiset jäivät pois ja hiukset menettivät kiiltonsa. Häntä huimasi usein ja hänen oli kylmä. Tytöllä oli vääristynyt kuva omasta painostaan ja vartalostaan. Ensimmäisellä vastaanotolla hän oli 163 cm pitkä ja painoi 55 kg. Vaikka mitat olivat vielä tuolloin normaalin rajoissa, hän laihtui seuraavien kuuden viikon aikana kahdeksan kiloa.

Hoito

Ensimmäisen vastaanoton jälkeen aloitettiin avohoidon perhe- ja yksilöterapia, ravitsemusneuvonta ja lastenlääkärin seuranta. Niistä ei ollut mitään apua, vaan tytön paino aleni nopeasti. Hänet yritettiin lähettää nuorisopoliklinikan hoitoon, mutta siitä ei tullut aluksi mitään. Tyttö laihtui 44,4 kiloiseksi ja hänet otettiin sairaalaan osastolle.

Potilas oli niin kehnossa kunnossa, ettei keskustelusta tullut mitään. Hän oli kuihtunut, hiukset ja iho olivat kuivat. Syke oli nopea. Valkosolut olivat 2.2x10 g/l. Huolimatta intensiivisestä hoidosta tyttö ei kyennyt syömään mitään suun kautta ja hänen pulssinsa laski 42:een/minuutti ja seerumin sokeri 2,2 mmol:iin/l. Häntä alettiin ruokkia nenä-mahaletkun kautta ja hänelle annettiin päivittäin monivitamiini-hivenainekapseli, jonka tarkoitus oli korjata muun muassa seleenin (0.68 µmol/l), sinkin (9,5 µmol/l) ja kuparin (8,5 µmol/l) puutokset.

Tässä vaiheessa tytön vanhemmat antoivat suostumuksensa siihen, että tytölle aloitettaisiin myös kolmen kuukauden E-EPA-hoito, annoksena 1 gramma/vrk.

Letkuruokinnan ja ravintolisien ansiosta hänen painonsa alkoi vähitellen nousta ja hän alkoi syödä suun kautta. Siinä vaiheessa tytön äiti vei hänet sairaalasta vastoin lääkäreiden tahtoa. Tyttö oli silloin syönyt E-EPAa vasta kaksi viikkoa eikä ottanut E-EPAa mukaansa kotiin. Hän menetti seuraavien kymmenen päivän aikana 5 kg painostaan.

Psykiatrit päättivät, että tyttö oli vaaraksi itselleen ja hänet otettiin sairaalaan vastentahtoisesti. Hänet sijoitettiin nuorten psykiatriselle osastolle kahdeksi kuukaudeksi. Aluksi hän tarvitsi vuodelepoa ja intensiivistä huolenpitoa, ja hän suostui jatkamaan vitamiini-hivenainekapselin ja E-EPAn ottamista. Muutamassa viikossa hän alkoi syödä paremmin, paino alkoi nousta ja mieliala kohota.

Kolmen kuukauden ravintolisähoidon päätyttyä hän otti itse vastuun syömisestään. Hänen epänormaalit mielikuvansa hävisivät, hän alkoi kiinnostua ympäristöstään ja tulevaisuudestaan ja hän alkoi suhtautua luottavaisesti itseensä. Tyttö kotiutettiin ja hän kirjoittautui lukioon ja meni kesätöihin, eikä sairaus enää uusinut. Amenorreaa lukuun ottamatta (mikä johtui polykystisistä munasarjoista) tyttö toipui täydellisesti.

Pohdintaa

Tämä on tiettävästi ensimmäinen lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvattu tapaus, jossa E-EPAa annetaan anoreksian täydentävänä hoitona. Potilas, jonka tila oli heikentynyt huolimatta monta kuukautta kestäneestä tavanomaisesta hoidosta, toipui hämmästyttävän nopeasti – kolmessa kuukaudessa – nautittuaan E-EPA- ja monivitamiini-hivenainekapseleita. On epätodennäköistä, että muutos olisi johtunut siitä, että tyttö otettiin vastentahtoisesti hoitoon, koska sellainen toimenpide ei yleensä johda hyvään tulokseen, sanovat tyttöä hoitaneet psykiatrit.

Omega-3-rasvahapoilla, erityisesti EPAlla, on suotuisa vaikutus monissa kliinisissä sairauksissa, kuten syöpäpotilaiden kakeksiassa (patologisessa näivettymisessä), ja ne ovat välttämättömiä lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle. Viimeisten 10 vuoden aikana E-EPAn on osoitettu olevan tehokasta lääkeresistentin masennuksen hoidossa. Koska kakeksia ja masennus ovat anoreksialle tunnusomaisia oireita, ja potilaat yleensä välttävät ravintorasvojen syöntiä, saattaa omega-3-rasvahappojen anto ruoan lisänä olla hyödyllistä. Nyt julkaistu potilastapaus vahvistaa tämän oletuksen oikeaksi. "Mielestämme E-EPAn ja monivitamiini-hivenaineyhdistelmän anto saattaa tarjota uuden hoitokeinon anorexia nervosaa poteville henkilöille", kirjoittavat tutkijat.

He julkaisivat toisenkin raportin, jossa seitsemän vaikeaa anoreksiaa sairastanutta tyttöä toipui kolmessa kuukaudessa etyyli-EPAlla (2). Uusi raportti vahvistaa käsitystä etyyli-EPAn tehosta anoreksian hoidossa. Wienin yliopistossakin on käynnissä nuorten psykoosien ehkäisyhanke E-EPAlla psykiatrian professori G. Paul Ammingerin johdolla. Tutkimuksen nimi on Stanley Medical Research Institute-Projekt: Indicated prevention with Ethyl-Eicosapentaenoic Acid (EPA) in adolescents with ‘At-Risk-Mental-State’ for psychosis (verkkosivut).

Kuka on tohtori Agnes K. Ayton?

Tohtori Anges K. Ayton on lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, joka on julkaissut suuren määrän tieteellisiä tutkimuksia omalta alaltaan, erityisesti syömishäiriöistä. Hänen nykyinen työpaikkansa (vuonna 2016) on Oxford Health NHS Foundation Trust, Oxford, OX1 7JX, UK.

Nykyhoitoa tehostettava

Anorexia nervosaan ei ole tehokasta käypää hoitoa, joten uusia vaikuttavia hoitoja kaivataan. Tuore asiantuntijaraportti korostaa, että hoitotutkimuksia priorisoitaisiin terveydenhuollossa (4).

Viitteet:

1. Ayton AK, Azaz A, Horrobin DF. Rapid improvement of severe anorexia nervosa during treatment with ethyl-eicosapentaenoate and micronutrients. Eur Psychiatry. 200419(5):317-9 [Free Full Text]
2. Ayton AK, Azaz A, Horrobin DF. A pilot open case series of Ethyl-EPA supplementation in the treatment of anorexia nervosa. Prostaglandins Leukot Essent Fatty Acids. 2004:71(4):205-9. [Free Full text]
3. Ben Tovim DI, Walker K, Gilchrist P et al. Outcome in patients with eating disorders: a 5-year study. Lancet. 2001 ;357(9264):1254-7. [ PubMed ]
4. Agras WS, Brandt HA, Bulik CM et al. Report of the National Institutes of Health workshop on overcoming barriers to treatment research in anorexia nervosa. Int J Eat Disord. 2004;35(4):509-21.[PubMed]

Tiesitkö että anoreksia on 56- prosenttisesti perinnöllinen sairaus?

Bulik CM, Sullivan PF; Tozz F et al. Prevalence, Heritability, and Prospective Risk Factors for Anorexia Nervosa. Arch Gen Psychiatry. 2006;63:305-312 [Abstract]