Aivohalvaus - uutta tietoa ravitsemushoidosta

Aivot ovat maailman tärkein asia, hyvinvointimme keskus, niin terveinä kuin sairainakin. Haluamme, että tulevaisuudessa mahdollisimman moni säilyttää kykynsä ymmärtää, osata, muistaa ja tuntea.
- Suomen Aivosäätiö -hanke

THL: D-vitamiinin puute ja aivohalvaukset Suomessa
E-EPA ehkäisee aivohalvauksen uusiutumista


Seuraavat ravintolisät ehkäisevä t aivohalvausta ja tvähentävät sen uusimisen vaaraa

  • D-vitamiini
  • karnosiini
  • magnesium
  • foolihappo, B6-, B12- vitamiinit
  • E-EPA
  • kalsiumpyruvaatti
  • soijan isoflavonoidit
  • fosfoseriini (parantaa muistia)
  • C-vitamiini

Yllä mainituilla aineilla on synerginen, toinen toistaan tehostava vuorovaikutus, joten paras mahdollinen teho saadaan käyttämällä useita aineita samanaikaisesti. Ne eivät aiheuta sivuvaikutuksia, eivätkä riitele minkään lääkityksen kanssa. Näitä aineita sisältäviä tuotteita saa vapaasti kaikista luontaistuotekaupoista ja hyvin varustetuista marketeista ja apteekeista.

Lääkärit määräävät potilaille yleensä aspiriinia, jottei halvaus uusiutuisi. Aspiriini ehkäisee veritulppaa ja hillitsee aivoihin syntynyttä tulehdusta. Aspiriinin tehoa voidaan turvallisesti lisätä ottamalla sen kera farmaseuttista kalaöljyä, E-EPAa. Siitä nimittäin syntyy aivoissa – erityisesti aspiriinin avulla – resolviini nimisiä nanomolekyylejä (lue lisää), jotka nopeuttavat paranemista ja ehkäisevät uutta halvausta. E-EPA ja aspiriini ohentavat verta, joten niiden käytöstä on syytä kertoa lääkärille, jotta hän osaa ottaa sen huomioon tulkitessaan verikokeita ja säätäessään aspiriiniannosta. E-EPA ei kuitenkaan lisää aivoverenvuoden vaaraa, ilmenee JELIS-tutkimuksesta, jossa E-EPAa annettiin 1800 mg päivässä. Suosittelen jokaista potilasta (tai omaista) tulostamaan tämän julkaisun ja antamaan sen hoitavalle lääkärille, joka ei ehkä vielä tunne resolviinien ja dokosatrieenien parantavaa vaikutusta.

Karnosiini täydentää hoitoa erinomaisesti, sillä se parantaa aivojen hapensaantia ja sen hyväksikäyttöä. Karnosiini vähentää halvauksen uusiutumisriskiä ja kohentaa yleiskuntoa. Karnosiini toimii aivoissa välittäjäaineena, joka parantaa tietoliikenneyhteyksiä aivojen eri osien välillä. Karnosiini sopii yhteen kaikkien lääkkeiden ja muiden ravintolisien kanssa, eikä se aiheuta minkäänlaisia sivuvaikutuksia. Sopiva päiväannos on 800 mg, josta puolet tulisi ottaa aamulla ja puolet illalla.

Kuinka yleinen aivohalvaus on?

"Aivoinfarkti on yleisin aivoverenkierron häiriö, jonka riskitekijät ovat samat kuin muissa verisuonten sairauksissa. Pääte-elinvauriona aivojen vaurioituminen aiheuttaa usein sairastuneelle elämänlaadun merkittävän heikkenemisen", sanotaan valtakunnallisten Neurologia-päivien (2006) ohjelmassa.

Terve ihminen ei yleensä usko, että juuri hän voisi sairastua aivohalvaukseen. Niitä sattuu vain muille, ajatellaan. Niinpä ennaltaehkäisystä ei juuri kanneta huolta. Järkytys onkin yleensä suuri, kun tauti yllättäen iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Joka vuosi noin 14 000 suomalaista saa aivohalvauksen. Joka kolmas heistä kuolee vuoden kuluessa diagnoosin asettamisesta. Tällä hetkellä Suomessa on elossa noin 50 000 aivohalvauspotilasta. Useimmilla heistä on pysyviä toiminnan rajoituksia, kuten puheen, muistin ja liikuntakyvyn heikkoutta. Useimpien elämänlaatu on heikentynyt pysyvästi. Näiden kliinisten, diagnosoitujen aivohalvausten lisäksi sattuu epälukuinen määrä ns. hiljaisia aivohalvauksia, joiden seurauksena henkinen suorituskyky ja muisti niinikään heikentyvät.

Mistä aivohalvaus johtuu?

Noin 80% aivohalvauksista johtuu aivoverisuonen ahtaumasta tai tukoksesta eli veritulpasta. (Näissä tapauksissa karnosiini ja kalsiumpyruvaatti ovat erinomaisia ravintolisiä.) Loput noin 20% johtuu aivoverisuonen repeämästä eli aivoverenvuodosta. Se on yleisin aivohalvauksen muoto alle 45-vuotiailla. Noin 20 % nuorehkojen ihmisten aivohalvauksista johtuu kaulavaltimon sisäseinämän repeämästä ja siitä irtoavasta verihyytymästä.

"Miniaivohalvauksessa" eli TIAssa on samat oireet kuin varsinaisessa aivohalvauksessa, mutta sen kesto on vain muutamia minuutteja tai tunteja. TIA on vakava varoitusmerkki aivohalvauksen uhkasta. Harva tunnistaa sen oireet ja siksi ainakin puolet tapauksista jää tunnistamatta.

Varoittavia oireita

Maallikot eivät yleensä osaa diagnosoida aivohalvausta oikein. Soita tai hae heti ammattiapua, jos sinä itse tai läheisesi saa yhden tai useampia seuraavista oireista:
kasvojen tai toisen raajan heikkous, tunnottomuus tai äkillinen heikkous
äkillinen toisen silmän näön hämärtyminen tai näön menetys
puhekyvyn menetys tai kykenemättömyys ymmärtää puhetta
selittämätön huimaus, tasapainohäiriö tai kaatuminen, jollei niihin ei ole muuta luonnollista syytä.

Mitä pikemmin hoito aloitetaan, sitä parempi on eloonjäämisen mahdollisuus ja taudinkulun ennuste.

Riskitekijöitä

-Kohonnut verenpaine on yleisin riskitekijä. Vaara lisääntyy sitä enemmän mitä korkeampi paine on.
-Sydäninfarkti lisää kuukauden kuluessa aivohalvauksen riskiä 44-kertaisesti ja 3 seuraavan vuoden kuluessa vielä 2–3-kertaisesti (lue tutkimus).
-Ikä lisää aivohalvauksen riskiä. Sairastuneiden keski-ikä on yli 70 vuotta, mutta tauti voi tulla myös nuoremmille.
-Insuliiniresistenssi ja metabolinen oireyhtymä lisäävät riskiä.
-Diabetes lisää aivohalvauksen vaaran kaksinkertaiseksi. Kohonnut verensokeri kovettaa valtimoita glykolysoimalla. Yli 10 % suomalaisista miehistä potee insuliiniresistenssiä.
-Sydän- ja verisuonitaudit lisäävät riskiä. Muualla verisuonissa syntyvät tulpat ja paakut voivat irrota ja kulkeutua aivovaltimoihin. Erityisen vaarallisia riskitekijöitä ovat sydämen eteisvärinä ("flimmeri"), sydänläpät ja sydäninfarkti.
-Lihavuus lisää aivohalvauksen riskin kaksinkertaiseksi. Painoindeksin nousu lisää riskiä 6 % jokaista nousevaa numeroa kohti.
-Tupakointi lisää aivohalvauksen vaaraa, miehillä vielä enemmän kuin naisilla. Tupakoinnin lopettaneiden riski vähenee vähitellen 10 vuoden kuluessa samalle tasolle kuin tupakoimattomien.
-Alkoholi suojaa kohtuullisessa määrin nautittuna, mutta runsas käyttö lisää aivohalvauksen vaaraa.
-Veren kohonnut triglyseridipitoisuus lisää sepelvaltimotautia sairastavien miesten ja naisten riskiä sairastua aivohalvaukseen tai TIA:an, osoittaa äskettäin julkaistu yli 11 000 potilaan seurantatutkimus.

Yli 85 000 sairaanhoitajan seurantatutkimus osoitti ehkä yllättäen, että kovin vähäinen eläinrasvan ja -valkuaisen syöminen lisää aivoverenvuodon riskiä etenkin naisilla, joiden verenpaine on kohonnut. Lehden pääkirjoittaja kuitenkin epäili, että kyseessä saattoi olla ns. sattumalöydös, joka ei todista varmasti syysuhdetta.

-C-vitamiinin piilevä puute – joka suomalaisilla keski-ikäisillä miehillä on varsin yleinen – lisää aivohalvauksen riskin yli 2-kertaiseksi, ilmeni Kuopion yliopiston 10-vuotisessa seurantatutkimuksessa. Riski oli yli 3-kertainen, kun samalla miehellä oli matala veren C-vitamiini, ylipainoa ja kohonnut verenpaine. Kannattaa ottaa ruuan lisänä C-vitamiinia, varsinkin jos on jo sairastanut yhden aivohalvauksen.
-Piilevä foolihapon puute ja veren kohonnut homokysteiini lisäävät kliinisen ja hiljaisen aivohalvauksen vaaraa. Kun veren homokysteiinin määrä on yli 9 mikromoolia litrassa (µmol/l) kasvaa riski. Kkohonnut homokysteiini saadaan yleensä helposti, turvallisesti ja edullisesti alenemaan kolmen B-vitamiinin avulla (foolihappo, B6- ja B12-vitamiinit). Uumajan yliopiston neurologit havaitsivat tutkittuaan 80 nuorta aivohalvauspotilasta, että homokysteiinitasot olivat usein koholla. Neurologit suosittelivat homokysteiinin mittaamista verestä ja kohonneiden arvojen alentamista vitamiinien avulla. Näin onkin alettu jo menetellä mm. HYKSin neurologian klinikassa, kertoo kurssitoverini, professori Markku Kaste. Suuri amerikkalaistutkimus osoitti, että kalaruuan syönti – pari kertaa viikossa – vähentää aivohalvauksen vaaran puoleen. Harvardin yliopiston tutkijat selvittivät lähes 80 000 naisen ruokailutottumukset ja seurasivat heidän terveydentilaansa. Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltain lääkärilehdessä JAMA:ssa tammikuussa 2001. Ennaltaehkäisevä vaikutus johtunee kalan sisältämistä rasvahapoista. Kaikkein suurin aivohalvauksen vaara on niillä henkilöillä, jotka ovat jo aiemmin sairastuneet siihen. Vuoden kuluessa 10–20 prosenttia potilaista saa uuden halvauksen. Seuraavina vuosina riski alenee 5–8 %:iin.
-Geenitutkimukset ovat paljastaneet myös, että tietyt mutaatiot aminohapoissa Phe204 ja Leu564 altistavat nuoria ihmisiä (alle 45-vuotiaita) aivoverenvuodolle.
-Äskettäin on raportoitu aivohalvauksia nuorilla huumeiden käyttäjillä.
-Aivohalvauksen "uudeksi" ristekijäksi on paljastunut fosfolipaasi-perheeseen kuuluva entsyymi. Sen yliaktiivisuutta voidaan vaimentaa eri tavoin: Statiineilla ja/tai kalaöljyn EPA-rasvahapolla. Jälkimmäinen tapa on tietenkin paljon halvempi ja turvallisempi. Uudesta riskitekijästä raportoi joulukuun 2005 Archives of Internal Medicine.

Norjalaisen tutkimuksen mukaan aivohalvaus lisää riskiä sairastua epilepsiaan. Näidenkin tietojen valossa aivohalvauksen sairastuneen henkilön kannattaa ottaa ruoan lisänä karnosiinia ja E-EPAa.

Mitä aivohalvauksessa tapahtuu?

Vaurio riippuu siitä, mikä kohtauksen aiheuttaa. Noin 80 prosenttia aivohalvauksista johtuu seuraavista syistä: Veritulppa tai kolesteroli- tai jokin muu "möykky" kulkeutuu aivovaltimoon ja tukkii sen. Möykky lähtee usein homokysteiinin vaurioittamasta kaulavaltimon sisäpinnasta.

Aivohalvaus on useimmissa tapauksissa vain yksi yleisen valtimonkovetustaudin esiintymismuoto. Tavallisesti aivosuonen tukkii veritulppa. Se voi syntyä paikallisesti valtimon seinämässä, jolloin kalkkiuma irtoaa seinämästä ja tukkii suonen. Tavallisempaa kuitenkin on, että tulppa lähtee liikkeelle sydämestä tai kaulavaltimosta ja kulkeutuu aivovaltimoon. Eteisvärinä- ja sydäninfarktipotilaille annetaan verta ohentavaa lääkitystä, ettei tulppia kehittyisi. Aivoverenvuoto aiheutuu, kun aivovaltimo tai anaurysma repeää. Syynä voi olla kohonnut verenpaine. Vuoto vaurioittaa aivosoluja. Noin 20% aivohalvauksista johtuu verenvuodosta. Kovakalvon alainen (subaraknoidaali) verenvuoto eroaa muista aivoverenvuodoista. Se voi kohdata yllättäen nuorehkoa, tervettä ihmistä, jonka verisuonissa ei ole kalkkiumia. Sen aiheuttaa aneurysman puhkeaminen. Aneurysma on valtimon seinämän heikko kohta, pullistuma, aivan kuin polkupyörän sisäkumissa joskus nähdään. Monilla ihmisillä on täysin oireettomia aneurysmia, jotka eivät koskaan puhkea. Kohonnut verenpaine voi kuitenkin puhkaista aneurysman.

Taudin selvittämiseksi ja paranemisen seuraamiseksi tehdään aivojen tietokonekerroskuvaus (TT) tai magneettikuvaus (MRI).

Oireet

Oireet vaihtelevat sen mukaan, missä aivojen osissa vaurio on syntynyt. Yleensä oireet ovat toispuoleisia, harvoin molemminpuolisia. Ylä- tai alaraaja taikka kasvojen toinen puoli menee voimattomaksi ja veltoksi, suupieli roikkuu. Potilaan on vaikea puhua ja ymmärtää puhetta. Silloin puhutaan afasiasta. Monille tulee nielemisvaikeuksia. Joskus potilas ei tajua omaa tilaansa. Vaikeissa tapauksissa tajunta heikkenee.

TIA

TIAlla tarkoitetaan tilapäistä aivojen hapenpuutetta, joka useimmiten menee ohi 2-30 minuutissa. Joskus oireet saattavat kestää tuntejakin. Niiden kesto riippuu aivovaurion suuruudesta. TIA edeltää usein suurempaa varsinaista aivohalvausta. TIA merkitsee sitä, että jossakin (sydämessä tai kaulavaltimoissa) on tulppia lähettävä kohta. TIA on "miniaivohalvaus", ja sen kokeneella henkilöllä on muita suurempi riski saada "oikea" aivoinfarkti. Uuden tutkimuksen mukaan alle puolet miniaivohalvauksen (mini stroke) poteneista hakeutuu hoitoon ja vain joka kymmenes päätyy tehohoitoon.

Aivoinfarkti

Suuri osa lievistä aivoinfarkteista menee ohi huomaamatta, mutta ne heikentävät kuitenkin muistia ja lisäävät dementian vaaraa. Lievä aivohalvaus paranee itsestään noin viikossa. Varsinainen aivohalvaus jättää pysyvät jälkivaikutukset, jotka eivät koskaan parane täysin. Kovakalvon alainen verenvuoto aiheuttaa äkillisen kovan päänsäryn, pahoinvointia ja oksentelua. Joskus potilas menettää tajuntansa ja voi mennä koomaan. Niska jäykistyy usein. Oireet alkavat joskus fyysisen rasituksen yhteydessä.

Hoito

Potilas on vietävä sairaalaan epäilyttävissäkin tapauksissa. Ellei kyseessä ole aivoverenvuoto, vaan tulppa, voidaan aloittaa liuotushoito. Kuntoutus aloitetaan nykyisin heti, kun se on käytännössä mahdollista. Halvaantunutta raajaa voimistelutetaan, jolloin jäykistyminen, voimattomuus, säryt ja virheasennot jäävät mahdollisimman vähäiseksi. Potilaan ja omaisten aktiviteetti on tärkeää hyvän tuloksen saavuttamiseksi. Aneurysman puhkeaminen hoidetaan yleensä leikkauksella.

Tähän asti on uskottu, että estrogeeni suojaa naisia verisuonitaudeilta, mukaanlukien aivohalvaus. (Tosin tämä käsitys on WHO:n ja YK:n tutkimuksessa kumottu.) Niinpä vaihdevuodet ohittaneille naispuolisille aivohalvauspotilaille on usein määrätty synteettistä estrogeenia siinä tarkoituksessa, että se ehkäisisi taudin uusimista ja parantaisia ennustetta. Uusi 664 naisen tutkimus osoitti yllättäen, että estrogeenihoito onkin vaarallista: se ei suinkaan vähennä aivohalvauksen uusimisen riskiä, vaan johtaa usein vaikeampiin neurologisiin oireisiin ja kuolemaan.

Ennuste ja itsehoito

Tila kohenee jo viikossa niillä, jotka selviytyvät hengissä kohtauksesta. Sen jälkeen tila paranee hitaasti pitkän ajan kuluessa. Synteettinen estrogeenihoito huonontaa naisten ennustetta. Useimmat potilaat kykenevät palaamaan kotiin kuntoutumaan. Ravintolisistä suosittelen ennen muuta karnosiinia, magnesiumia, foolihappoa, C-, B6- ja B12-vitamiineja sekä kalsiumpyruvaattia. Magnesiumin, foolihapon, B6- ja B12-vitamiinien yhdistelmä voi nopeuttaa toipumista ja vähentää taudin uusimisen riskiä sekä tylsistymisen vaaraa. Kalaruoka tai kalaöljy ja ja helokkiöljy ovat myös eduksi. Fosfoseriini voi auttaa lähimuistin korjaantumisessa. Naisille suositellaan myös soijan isoflavonoideja. Kaikkia näitä ravintolisiä voi käyttää samanaikaisesti. Silloin hoitovaikutus on parempi kuin pelkästään yhtä ainetta nautittaessa.