Pre- ja probiootit – uusi tapa hoitaa terveyttä

Hyvät probioottiset maitohappobakteerit ja prebioottiset fruktaanit (inuliini ja frukto-oligosakkaridit) edistävät terveyttä. Pro- ja prebioottien yhdistelmää kutsutaan synbiootiksi. Niiden yhdistäminen ravintokuituihin tuottaa usein parhaan mahdollisen vaikutuksen.

Tässä katsauksessa ei mainita nimeltä mitään luontaistuotevalmisteita. Niistä kiinnostuneita kehotetaan neuvottelemaan asiantuntijan kanssa.

Mitä "probioottinen" merkitsee?

Probiootti on antibiootin vastakohta. Kreikan kielestä peräisin oleva termi "probioottinen" on ollut käytössä vuodesta 1965, ja se tarkoittaa "elämää varten". Probioottisella valmisteella tarkoitetaan tuotetta, joka sisältää riittävän paljon sellaisia hyödyllisiä eläviä mikro-organismeja, jotka muuttavat ihmisen (isännän) suoliston bakteerikantaa, tasapainottavat hänen immuunijärjestelmänsä toimintaa ja edistävät siten hänen terveyttään.

Probiootit ovat nyt ajankohtaisia myös koululääketieteessä. Johtaviin lääketieteen lehtiin kuuluva British Medical Journal julkaisi 8.6.2002 niistä peräti kaksi pääkirjoitusta ja yhden meta-analyysin. Pro- ja prebioottien tieteellinen tutkimus kroonisissa sairauksissa on nykyisin vilkasta. Uusia tutkimuksia julkaistaan enemmän kuin kukaan ennättää lukea.

Turun yliopiston lastenlääkärit raportoivat ensimmäisinä maailmassa, että maitohappobakteerien avulla voidaan ehkäistä jopa puolet lasten maitoruvesta eli atooppisesta (allergisesta) ihottumasta. British Medical Journalkin viittaa juuri tähän suomalaistutkimukseen (BMJ 2002;324:1364). Suomalaiset tutkijat ovat muutoinkin julkaisseet runsaasti uutta kiinnostavaa tietoa maitohappobakteerien vaikutuksista etupäässä lasten allergisiin tauteihin, hengitystieinfektioihin ja ripuliin, kuten kirjallisuusluettelosta (linkki tämän artikkelin lopussa) ilmenee.

Hyvien bakteerien vaikutus perustuu siihen, että ne tarttuvat suolen limakalvolle ja muodostavat siinä pesäkkeitä (kolonioita). Ne hoitavat suolen limakalvon toimintaa, mikä on tärkeää ihmisen immuunijärjestelmän toiminnassa. Suolen limakalvo on osoittautunut ihmisen tärkeimmäksi immunologiseksi elimeksi, jonka merkitystä on alettu ymmärtää vasta viime vuosina. Sillä on suuri merkitys kroonisten tautien ehkäisyssä ja jarruttamisessa ja koko ihmisen hyvinvoinnissa.

Vanhastaan tiedämme, että maitohappobakteerit ehkäisevät ripulia matkoilla ja antibioottikuurin aikana. Viime aikoina niillä on havaittu tärkeä merkitys laihduttamisessa ja allergioissa sekä monissa tulehdustaudeissa, kuten nivelreumassa, paksusuolen tulehduksessa, Crohnin taudissa, toistuvissa virtsatietulehduksissa, ns. hiivasyndroomassa ja jopa sydän- ja verisuonitaudeissa sekä täydentävänä hoitona syöpätaudeissa. Uuden ruotsalaistutkimuksen mukaan maitohappobakteerien säännöllinen käyttö vähentää jopa työstä poissaoloja.

Probiootteja kriittisesti sairaille

Maitohappobakteerien käyttötarkoituksia:

antibioottikuurin aikana suojaamaan suolistoa
muiden lääkekuurien aikana
ummetuksen ehkäisyyn ja hoitoon
ripulin ehkäisyyn ja hoitoon syystä riippumatta
haavaisen paksusuolen hoitoon
divertikuliitin hoitoon
mahahaavaan (helicobacterium pylorin aiheuttamaan)
ruuansulatushäiriöihin
ruoka-allergioiden ehkäisyyn ja hoitoon
toistuvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn
laktoosi-intoleranssin ehkäisyyn ja hoitoon
leikkausinfektioiden ehkäisyyn
maitoruven (allergisen ihottuman) ehkäisyyn ja hoitoon
astman ehkäisyyn ja hoitoon
kohonneen kolesterolin alentamiseen
sydämen ja verisuonten suojaamiseen
maha- ja suolistosyöpien tukihoitoon
yleisen vastustuskyvyn lisäämiseen mm. virusinfektioita vastaan
laihduttamiseen
syövän täydentävään hoitoon
multippeli skleroosin eli MS-taudin täydentävään hoitoon
nivelreuman ja muiden kroonisten tulehdustilojen täydentävään hoitoon
autistisen tautikirjon täydentävään hoitoon
masennuksen hoitoon

Mitä "prebioottinen" merkitsee?

Prebiooteiksi alettiin vuonna 1995 kutsua sellaisia sulamattomia ravintoaineita, jotka hyödyttävät ihmistä (tai eläintä) edistämällä hyvien (probioottisten) bakteerien kiinnittymistä, lisääntymistä ja toimintaa paksusuolessa. Inuliini ja oligosakkaridit ovat tällaisia prebiootteja. Niitä esiintyy luonnossa monissa kasveissa, muun muassa vehnässä, sipulissa, banaanissa ja sikurissa. Ravinnossa ja luontaistuotteissa olevat fruktaanit (inuliinit ja oligosakkaridit) saadaan joko uuttamalla ruoka-aineista tai syntetisoimalla ruokosokerista (liittämällä fruktoosimonomeerejä sakkaroosiin ß-fruktofuranosidaasi-entsyymin avulla). Useimmiten valmisteissa käytetyt fruktaanit ovat peräisin sikurinjuuresta tai Jerusalemin artisokasta.

Inuliiniksi kutsutaan ryhmää fruktaaneja eli fruktoosipolymeerejä, joita ruuansulatuskanavan entsyymit eivät pysty pilkkomaan. Silloin ne eivät imeydy suolesta verenkiertoon. Inuliiniketjussa voi olla 30 hiilihydraattia.

Oligofruktoosit eli frukto-oligosakkaridit (FOS) ovat 2–10 monosakkaridin yksiköstä muodostuvia hiilihydraatteja, jotka eivät sula mahalaukussa eivätkä ohutsuolessa, vaan kulkeutuvat paksusuoleen ja fermentoituvat siellä. Edellä oli jo puhetta niiden vaikutuksesta maitohappobakteereiden ravitsemiseen suolessa. Lisäksi oligosakkarideilla on monia samankaltaisia vaikutuksia kuin ravintokuiduilla. Lue lisää

Suoliston limakalvon merkitys selviämässä

Suoliston limakalvo on pinta-alaltaan 250–400 neliömetriä, joka vastaa levitettynä tenniskentän kokoista aluetta. Limakalvo joutuu tekemisiin valtavan suuren ruokamäärän kanssa: päivittäin suoleen menee 1,2–2 kg ja ihmisen elinaikana keskimäärin 60 tonnia (60 000 kg) ruokaa. Suolen limakalvoilla on jatkuvasti käynnissä erittäin vilkasta toimintaa. Niiden kaikki solut uusiutuvat kokonaan joka 3. –4. päivä. Toisin sanoen noin 220 grammaa soluja uusiutuu joka päivä ja joka minuutti uusiutuu noin 55 miljoonaa solua!

Vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana on alettu ymmärtää, että ihmisen suolen limakalvo on ehkä tärkein immuunijärjestelmämme elin. Arviolta 70–80 % vastustuskyvystämme perustuu suoliston limakalvon moitteettomaan toimintaan. Suolen limakalvo säätelee paitsi ruuansulatusta ja paikallisia suolen reaktioita (kuten ummetusta ja ripulia) myös muun elimistön, kuten ihon ja keuhkojen, reagointia ympäristön ärsykkeitä vastaan. Suolistossa sijaitsee suurin osa ihmisen lymfajärjestelmästä (GALT eli Gut Associated Lymphoid Tissue). Se selittää, miksi juuri suoliston limakalvon kunto vaikuttaa niin ratkaisevalla tavalla immunologisiin tulehdustauteihin, kuten atooppiseen ihottumaan, astmaan, nivelreumaan ja muihin autoimmuunitauteihin.

Pitkä historiallinen tausta

Nykyajan ihminen saa ravinnossaan 100 000 kertaa vähemmän hyviä probioottisia bakteereita kuin kivikaudella eläneet esi-isämme. Silloin ei kärsitty allergioista, sydän- ja verisuonitaudeista, diabeteksesta, liikalihavuudesta eikä muistakaan elintasosairauksista. Geneettisesti ihminen ei ole muuttunut juuri lainkaan viimeisten 40 000 vuoden kuluessa. Nykyihminen tarvitsee probioottisia bakteereita aivan yhtä lailla kuin esi-isämme. [Kivikaudella saimme ravinnosta yhtä paljon omega-6- ja omega-3-rasvahappoja. Nykyravinnon omega-6/omega-3-suhde on keskimäärin 15–17:1, mikä lisää suuresti kaikkien kroonisten tautien vaaraa ja pahentaa niiden kulkua. Lue lisää]

Eläviä maitohappobakteereja on käytetty vuosituhansia elintarvikkeiden säilömiseen. Vanhan testamentin persialaisen version (1. Mooseksen kirja 18:8) mukaan Abrahamin pitkän iän salaisuus oli runsas piimän juonti. Roomalainen historioitsija Plinius suositteli vuonna 76 eKr hapatettuja maitotuotteita maha- ja suolistotulehdusten hoitoon. Nykyaikaisen mikrobiologian alkutaipaleelta saakka (1800-luvun lopulta) on korostettu maitohappobakteerien terveellisiä vaikutuksia suoliston toiminnalle.

Probioottisen hoidon isänä pidetään venäläissyntyistä Ilja Iljitš Metšnikovia (1845-1916). Hän työskenteli Pasteur-instituutissa Pariisissa ja sai vuonna 1908 Nobelin lääketieteen palkinnon. Hän tosin suositteli Lactobacillus bulgaricus -bakteeria, joka ei ole ominaisuuksiltaan aivan niin hyvä kuin eräät myöhemmin käyttöön tulleet bakteerikannat (kuten L. rhamnosus), joilla on kliinisissä kokeissa saatu hyviä tuloksia muun muassa lasten allergioissa ja hengitystieinfektioissa.

Maitohappobakteerit ovat suoliston omia, luonnollisia bakteereita. Terveessä aikuisessa niitä on noin 1,8 kiloa! Nämä hyvät bakteerit ovat tärkeitä ruuansulatuksessa, ravinnon imeytymisessä ja suolen limakalvon toiminnassa. Jos bakteerien tasapaino järkkyy, voi seurauksena olla monenlaisia vatsavaivoja, kuten kipuja, pahoinvointia, ummetusta tai ripulia. Maitohappobakteerit suojaavat meitä tauteja aiheuttavilta "pahoilta" bakteereilta.

Millainen on hyvä valmiste?

Probioottisiin bakteereihin lasketaan monia bakteerikantoja. Usein bakteerien lukumäärää (esim. grammassa jauhetta tai kapselissa) pidetään tärkeänä, mutta bakteerin ja niitä sisältävien valmisteiden muut ominaisuudet ovat vähintään yhtä merkittäviä.

Ensinnäkin bakteereiden pitää päästä kulkeutumaan mahalaukun läpi ilman, että vatsahapot, ruuansulatusentsyymit ja sappihapot tuhoavat niitä.

Bakteerien pitää kyetä asettumaan pysyvästi suolilimaan ja suolen limakalvon epiteelisoluihin ja muodostamaan pesäkkeitä.

Bakteerien pitää kyetä kiinnittymään suolen seinämään. Tieteellisessä kirjallisuudessa puhutaankin bakteerien adheesiosta (kiinnittymisestä). Tehokkaiden bakteerien pinnalla on hapsu-fimbrioita, joiden avulla bakteerit kiinnittyvät limaiseen suolen (ja myös virtsarakon) pintasolukkoon. Hapsujen erittämät kemialliset yhdisteet, adhesiinit, tarttuvat halukkaasti suolen pintasolukossa oleviin reseptoreihin ja näin bakteeri asettuu limakalvolle. Probioottisten bakteerien adheroituminen lyhentää todistetusti ripulin kestoa ja parantaa bakteerien positiivisia immunologisia vaikutuksia. Nykyään adheroitumiskykyä testataan soluviljelmissä, kuten limaa muodostavilla HT29-MTX-soluilla.

Hyvien probioottisten bakteerien tulisi kyetä muodostamaan yhdisteitä, jotka estävät patogeenisia (sairautta aiheuttavia) bakteerikantoja lisääntymästä. Tällaisia yhdisteitä ovat bakteerien kasvua estävät aineet, orgaaniset hapot, vetyperoksidi, bakterisidit, adheesion estäjät ja koko joukko antimikrobisia yhdisteitä.

Edellä mainitut kriteerit täyttäviä, hyviä probioottisia bakteerikantoja ovat ainakin: Bifidobacterium longum BB 536, Lactobacillus rhamnosus (kanta GG), Lactobacillus casei rhamnosus LB 21, Lactococcus lactis L1A ja Lactobacillus plantarum 299v.

Miten ihmisen probioottinen bakteerikanta kehittyy?

Kulkiessaan synnytyskanavan läpi syntyvä lapsi saa äidiltään ensimmäisen probioottisen bakteerikannan, josta sittemmin kehittyy lapsen suoliston bakteerifloora. Keisarinleikkauksella syntyvät lapset jäävät tätä kokemusta paitsi ja niinpä heidän suolistoflooransa kehitys viivästyy. Heille kehittyy muita useammin ripulia varhaislapsuuden aikana.

Tutkimuksissa on keskosille ja täysiaikaisille vastasyntyneille annettu maitohappobakteereita ja niitä on todettu olevan lapsen ulosteessa vielä 2–4 viikon kuluttua annostuksen loputtua. Pysyvä bakteerikannan muodostus lienee mahdollista näin ulkoapäin tuotunakin.

Terveen aikuisen ruuansulatuskanavassa (suusta peräaukkoon) on kilon verran probioottisia bakteereita. Probioottisia bakteereja on myös muualla kuin suolistossa. Hyviä probioottisia bakteereja on ihossa noin 200 g, keuhkoissa ja emättimessä kummassakin 20 g, nenässä 10 g ja silmissä noin 1 g. Siitä huolimatta nykyajan lasten ja nuorten on usein vaikea saada riittävä hyvien bakteerien kanta itseensä – syynä on liiallinen hygienia. Esihistoriallisella ajalla ihmisen probioottinen bakteerikanta oli 1000–1 000 000 kertaa suurempi kuin nykyään. Allergioiden lisääntyminen selitetäänkin nykyisin yhä useammin liiallisen hygienian lisääntymisellä ja ravinnon omega-6/omega-3-rasvahappojen epätasapainolla.

Maha- ja suolistotautien ehkäisy ja hoito

Probioottiset bakteerit ehkäisevät ja hoitavat monia ripulitauteja ja muita tiloja

rotaviruksen aiheuttamaa lasten ripulia
turistiripulia
antibioottien aiheuttamaa ripulia
HIV-tautiin liittyvää ripulia
toistuvaa paksusuolentulehdusta (aiheuttajana Clostridium difficile)
ärtyneen paksusuolen ripulia
haavaista paksusuolitulehdusta (Colitis ulcerosaa) (lue uusi tutkimus)
divertikuliittia
paksusuolen syöpään liittyvää ripulia
haimatulehdukseen liittyvää ripulia
ruoka-aineallergioita
laktoosi-intoleranssiin liittyvää ripulia

Suoliston bakteerikannan häiriö näyttää liittyvän moniin muihinkin sairaustiloihin, sillä - kuten edellä jo todettiin - suolen limakalvo on tärkeä immunologinen elin. Probioottisten bakteerien myönteinen vaikutus allergioihin ja suoliston tulehdustauteihin perustunee niiden positiiviseen vaikutukseen GALT-järjestelmään.

Ennestään tiedetään, että allergisten vanhempien lapset ovat herkkiä sairastumaan allergioihin. Turun yliopistossa havaittiin, että riskialttiilla lapsilla on usein koliikkia ja muita vatsavaivoja, jotka ilmeisesti johtuvat suoliston mikroflooran muutoksista (lue alkuperäinen raportti). Turkulaiset tutkijat uskovat, että maitohappobakteereista saattaa olla hyötyä lasten suolistovaivoissa.

Allergiset taudit

Allergiat ovat lisääntyneet viimeisten 35–50 vuoden aikana länsimaissa räjähdysmäisesti. Hygieniaoletus saa yhä enemmän kannatusta: sen mukaan liiallinen hygienia lisää allergioita. Toisin sanoen nykyihmisellä on puutetta suojaavista probioottisista bakteereista. Myös vääristynyt omega-6/omega-3-rasvahappojen suhde on lisännyt allergioita. Ja kääntäen, esimerkiksi raskauden aikana nautittu omega-3 vähentää syntyvän lapsen allergia- ja astmariskejä.

Hygieniateoriaa tukee lääketieteen johtavassa lehdessä Lancetissa julkaistu 5–13-vuotiaiden lasten tutkimus (Alm 1999). Siinä verrattiin 295 antroposofista koulua käynyttä lasta 380 lapseen, jotka kävivät tavallista koulua. Antroposofinen elämäntapa näytti ehkäisevän allergioita. Suurin osa (63 %) näistä lapsista söi hapatettuja kasviksia, verrokeista vain 5 %. Myös antibioottien käytössä oli eroja: antibiootit eivät yleensä kuulu antroposofiseen elämäntapaan.

Alle 2-vuotiaiden ruotsalaisten ja virolaisten allergisten lasten tutkimuksessa ilmeni, että allergisilla lapsilla oli suolistossaan liian vähän hyviä bakteereita (Björksten ym. 1999). Allergiat ovat yleisempiä Ruotsissa kuin Virossa, koska Ruotsissa on liian siistiä, sanovat tutkijat.

Turun yliopiston tutkijaryhmä julkaisi huhtikuussa 2001 Lancetissa varsinaisen uutispommin: Lactobacillus rhamnosuksen käyttö raskauden lopulla ja lapsen ensimmäisinä elinkuukausina vähensi atooppisen ihottuman puoleen. Tutkimukseen oli valittu äitejä ja lapsia, joilla oli suuri atopian sukuhistoria. Toisessa, British Medical Journalissa julkaistussa suomalaistutkimuksessa bakteereilla täydennetty (probioottinen) maito vähensi lasten yskää, kurkkutulehduksia ja ripulia.

Kun raskaana oleva nainen ottaa maitohappobakteereita ruuan lisänä, vähenee lapsen riski sairastua allegioihin kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Samoin käy, kun allergiaperheen vauvalle annetaan maitohappobakteereita maidossa (Rautava ym. 2002). Turkulaiset lastenlääkärit ovat osoittaneet, että vauvana otetut maitohappobakteerit suojaavat useimpia lapsia allergiselta ihottumalta ainakin 4. ikävuoteen asti (lue raportti).

Maitohappobakteerien antaminen allergisille vauvoille muuttaa suoliston bakteerikantaa sellaiseksi, että allergiataipumus vähenee (Kirjavainen ym. 2002).

Helsinki vastaan Turku?
Helsingin yliopiston allergialääkäreitä näyttää kismittävän, että turkulaiset ehtivät ensin ja heidän tutkimuksiaan on julkaistu maailman johtavissa tiedelehdissä ja Reuters, CNN ja muut mediat kertovat niistä koko maailmalle. Helsingin yliopiston lastentautiopin dosentti Alf Backman kirjoitti Helsingin Sanomissa, että turkulaisten tutkimuksiin ei ole luottamista, koska tutkijoiden joukossa ei ollut lasten allergologeja!

Allergiasairaala julkaisi maaliskussa 2002 minitutkimuksen, jossa kokeiltiin maitohappobakteerihoitoa 18:lle omena- ja koivuallergikolle (Helin ym. 2002). Plaseboa annettiin toiselle 18 allergikon ryhmälle. Tilastollisessa analyysissa ei saatu esille merkittäviä eroja. Helsinkiläiset tutkijat kehtaavat tämän pienen aineiston ei-positiivisten tulosten perusteella väittää, ettei kenenkään allergisen muka kannata käyttää maitohappobakteereita!

Ettei vain olisi kyse Helsingin ja Turun lääkäreiden keskinäisestä kateudesta? Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, ettei näin pienestä otoksesta saatu ei-positiivinen tulos oikeuta tällaiseen johtopäätökseen. Aineiston olisi pitänyt olla paljon suurempi, jotta mahdolliset erot olisivat tulleet tilastollisesti merkitseviksi. Eihän poliisikaan väitä, ettei maassa ole rattijuoppoja, jos 18 peräkkäistä autoilijaa puhaltaa nolla promillea!

Miksi sitten ylipäätään kerron Allergiasairaalan ei-positiivisesta tutkimuksesta? Siksi, että haluan rehellisesti tuoda esille kaiken mahdollisen tiedon mitään salaamatta.

Lasten hengitystieinfektiot

Turun yliopiston tutkijat ovat osoittaneet, että maitohappobakteerit ehkäisevät lasten hengitystieinfektioita. Lue British Medical Journalissa julkaistu suomalainen tutkimus alkuperäisenä klikkaamalla tähän.

Naisten virtsatietulehdukset

Naisen virtsateissä on normaalisti noin 50 eri bakteerikantaa, muun muassa probioottisia laktobasilleja. Aina vaihdevuosiin asti naisen virtsateissä on maitohappoa tuottavia bakteereita, joilla on kyky kiinnittyä, tuottaa happoja ja vetyperoksidia, toisin sanoen bakteereita, jotka ehkäisevät virtsatietulehduksia. Vaihdevuosien jälkeen näiden hyvien bakteerien määrä vähenee, jolloin samalla emätintulehdusten riski kasvaa. Antibioottien käyttö hoitona vähentää probioottisia bakteereja, mikä voi johtaa infektiokierteeseen. Viime aikoina on raportoitu hyviä tuloksia, kun naisille antibioottien sijasta on annettu probioottisia maitohappobakteereja.

Rakkotulehdusten tavallisin aiheuttaja on kolibakteeri (E. coli), joka helposti siirtyy naisen peräaukosta virtsatiehyeisiin. Siellä se aloittaa hyökkäyksensä kiinnittymällä hapsu-fimbrioillaan virtsarakon limaiseen pintasolukkoon. Maitohappobakteerien nauttiminen ruoan lisänä vähentää E. coli -bakteerien määrää, jolloin virtsatieinfektion vaara vähenee. Riskiä pienentää myös karpalo, joka sisältää parkkihappoja ja proantosyanidiineja. Ne estävät kolibakteerin kiinnittymisen rakon ja virtsateiden seinämiin.

Akuuttia virtsatieinfektioa hoidetaan tavallisesti antibioottikuurilla. Antibiootit kuitenkin tappavat sekä pahoja bakteereita että myös hyviä, elimistölle välttämättömiä maitohappobakteereita (lactobacilli). Silloin emättimessä alkaa kasvaa ylimäärin hiivoja ja kolibakteereja. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että antibioottikuurit itse asiassa lisäävät toistuvien virtsatieinfektioiden vaaraa.

Maitohappobakteerit vähentävät siis virtsatieinfektion riskiä, joten niitä kannattaa ottaa antibioottikuurin aikana ja muulloinkin, jos on taipumusta infektioihin.

Probioottisten bakteerien vaikutuksista virtsatietulehduksiin on MEDLINE:ssa tällä hetkellä 26 julkaisua. Jos haluat lukea niiden tiivistelmiä, kirjoita hakuruutuun esim. "probiotics; urinary infection" ja klikkaa sitten "Go". Yksi näistä julkaisuista, Hootonin katsaus, on kirjallisuusluettelossamme. Sen tiivistelmään voit klikata sieltä.

Laktoosi-intoleranssi

Maitotaloustuotteet ja monet muut elintarvikkeet sisältävät maitosokeria eli laktoosia. Laktoosi-intoleranssia potevan ihmisen suolen seinämässä on liian vähän maitosokeria hajottavaa entsyymiä, beta-galaktosidaasia. Silloin laktoosi ei hajoa, eikä se imeydy vereen. Tila voi aiheuttaa mahaoireita, kuten röyhtäyksiä, kaasun muodostusta, turvotusta, mahakipuja ja vatsan löystymistä. Vaivat pahenevat usein iän myötä.

Laktoosi-intoleranssia esiintyy 70-95 %:lla ihmiskunnasta, mutta sen esiintymistiheys vaihtelee suuresti eri maissa. Mustalla ja keltaisella rodulla vaiva on erittäin yleinen, suomalaisilla sitä on 17 %:lla, muissa Pohjoismaissa vain 3-5 %:lla ja Iso-Britanniassa 5-15 %:lla.

Laktaasientsyymivalmisteet ja maitohappobakteerit voivat lisätä laktoosin sietokykyä ja siten lievittää tai poistaa kokonaan laktoosi-intoleranssin oireet. Selitys piilee siinä, että monet probioottiset bakteerit tuottavat laktoosia hajottavaa entsyymiä. Maitohappobakteerit ovat hinnaltaan edullisempia kuin varsinaiset entsyymivalmisteet.

Matkailijan ripuli

Etelän matkoilla ilmenevä ripuli johtuu suolistolle vieraasta bakteerikannasta, jonka matkailija saa ruuan ja juoman mukana. Vatsavaivoja voidaan ehkäistä ennalta aloittamalla maitohappobakteereiden käyttö muutamia päiviä ennen matkalle lähtöä ja jatkamalla sitä koko matkan ajan. Näin vahvistetaan vatsan hyvää bakteeriflooraa, joka vastustaa vieraiden bakteerien hyökkäystä.

Antibioottikuurit

Antibiootit tuhoavat tulehdustauteja aiheuttavia pahoja bakteereita, mutta samalla ne hävittävät suolistomme "hyviä" bakteereita. Silloin voi ilmetä vatsavaivoja. Samalla ihmisen vastustuskyky heikkenee, sillä suoliston limakalvon immuunijärjestelmä horjuu. Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi lasten korvatulehdusten hoitaminen antibioottikuureilla altistaa lapsen uusiville korvatulehduksille. Lapsen vastustuskyky siis heikkenee toistuvan antibioottihoidon vuoksi.

Tukholman Karoliinisen Instituutin tuore tutkimus osoitti, että 1–3 kuukautisten lasten infektioiden hoito antibiooteilla lisää E. coli - ja enterokokkibakteerien määrää ja vähentää bifido- ja laktobasillien määrää suolistossa (Bennet ym. 2002)

Maitohappobakteereita kannattaa antaa vauvoillekin aina antibioottikuurin aikana ja vielä niiden jälkeenkin. Tällöin on otettava huomioon, että koska antibiootit tappavat myös maitohappobakteereita, ne tulisi ottaa 3 tuntia ennen antibiootteja tai 3 tuntia niiden jälkeen. Silloin antibioottit eivät tapa hyviä bakteereita.

Huono bakteerisuoja limakalvon pinnalla voi aiheuttaa yleistauteja

Terveen ihmisen suolen limakalvolla on kilon verran probioottisia bakteereita. Niiden puutteessa patogeeniset bakteerit, kuten E. coli, saavat helposti yliotteen. Ne erittävät myrkyllistä endotoksiinia (lipopolysakkaridia), jota pääsee siirtymään suolen seinämään ja sieltä verenkierron mukana maksaan. Maksaa suojaavat Kupffer-solut kykenevät syömään jossakin määrin endotoksiineja, mutta jos niiden määrä kasvaa, endotoksiineja pääsee verenkiertoon ja sen mukana muualle elimistöön. Endotoksiineilla on suoria myrkkyvaikutuksia soluihin. Lisäksi ne vapauttavat tulehdusta aiheuttavia sytokiineja, kuten TNF- (tuumorinekroositekijä-), IL1:a (interleukiini-1:a), IL6:a ja IL8:a, jotka aiheuttavat nivelreumassa kudostuhoa (katso nivelen kuva). Maitohappobakteereilla (ja etyyli-EPAlla) voidaan vähentää TNF- (Agerholm-Larsen ym 2000), joten niistä voi olla hytötyä nivelreumassa.

Valtimonkovetustauti (ateroskleroosi) kuuluu myös niihin sairauksiin, jotka kehittyvät hiljaisen, kroonisen valtimoiden seinämien tulehdusprosessin seurauksena ja joissa henkilön veren leptiini, TNF-alfa, IL2, IL6 ja IL8ovat koholla ja ne voivat kiihdyttää tautia. Kohonnutta leptiiniä pidetään nyt ehkä kolesteroliakin tärkeämpänä sydänkohtauksen ennusmerkkinä. Maitohappobakteerit alentavat kohonnutta kokonaiskolesterolia ja erityisesti "pahaa" LDL-kolesterolia ja ehkäisevät ja hoitavat verisuonen seinämän tulehdusta, joten niiden käyttö on perusteltua verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa. Tanskalaisissa tutkimuksissa kokonaiskolesteroli aleni 4 % ja LDL 5 % (Agerholm-Larsen ym. 2000 a ja b).

Sydämen toiminnanvajaus voi paheta suoliston probioottien puutteessa. Silloin nestettä kertyy elimistöön, muun muassa suolen limakalvoihin. Suolen limakalvon suojaus heikkenee ja kuolleiden patogeenisten bakteerien endotoksiineja pääsee verenkiertoon. TNF-alfan eritys lisääntyy, ja se pahentaa sydämen toiminnanvajavuutta. Nesteenpoistolääkkeet vähentävät turvotusta ja sitä kautta TNF-alfan eritystä (Niebauer ym. 1999). Probioottiset hyvät bakteerit estävät TNF-alfan eritystä ja suojaavat siten sydänpotilaan terveyttä (Agerholm-Larsen ym. 2000 a).

Myös nivelreuma, multippeli skleroosi eli MS, haavainen paksusuolen tulehdus ja monet muut autoimmuunitaudit voivat puhjeta ja pahentua probioottisten bakteerien puutteessa, kun suolen limakalvon suoja on pettänyt ja myrkylliset endotoksiinit pääsevät elimistöön. Alkoholistin maksakirroosikin liitetään nykyisin näihin endotoksiineihin. Näissäkin vakavissa tiloissa pre- ja probiooteista voi olla hyötyä.

Masennus

Pro- ja prebiootit (synbiootit) vaimentavat tulehdussytokiineja ja hapetusstressiä, jotka ovat mukana kaikissa kroonisissa sairauksissa, myös masennuksessa. Synbioottien käyttö voi lisätä aivojen neurotrooppista tekijää (brain derived neurotrophic factor, BDNF). Synbiootit tulisi ottaa aina avuksi hoidettaessa kliinistä masennusta.

Syöpätaudit

Maitohappobakteereita ja frukto-oligosakkarideja (FOS) suositellaan syövän täydentävään hoitoon, koska niillä on tutkitusti syöpää ehkäiseviä ja sen kasvua estäviä ominaisuuksia (Tapper ym. 1999; Wollowski ym. 2001, 1999).

Säännöllisesti maitohappobakteereita käyttävillä ihmisillä esiintyy vähemmän virtsarakon syöpää kuin muilla (Ohashi ym. 2002). Ja vielä, maitohappobakteerit, fruktaanit ja omega-3-rasvahapot näyttävät tehostavan syövän käypää hoitoa ja suojaavan sen sivuvaikutuksilta.

Suomalais-kiinalainen tutkimus osoittaa, että maitohappobakteerien käyttö ravintolisänä ehkäisee maksasyöpää (American Journal of Clinical Nutrition 2006;83(5) 1199-1203).

Autismi

Autististen ihmisten paksusuolessa on havaittu tavallista enemmän neurotoksiineja erittäviä bakteereja. Nämä hermomyrkyt imeytyvät vereen ja kulkeutuvat aivoihin, joissa ne haittaavat välittäjäaineiden toimintaa. Tunnettu englantilainen professori Glenn Gibson suosittelee pro- ja prebiootteja autistisille henkilöille. Myös karnosiinilla on saatu erinomaisia tuloksia lasten autistisen tautikirjon hoidossa.