Benfotiamiinia diabeteksen ja alkoholin hermostovaurioiden ehkäisyyn ja hoitoon

Professori Karlheinz Reiners Würzburgin yliopistosta suosittaa benfotiamiinia diabeetikoille ja alkoholisteille, koska se suojaa tehokkaasti hermoja. Benfotiamiini on suun kautta nautittuna yhtä tehokasta kuin tavallinen tiamiini pistoksina.

Benfotiamiini (rasvahakuinen B1-vitamiini) on ensisijainen aine diabeetikoilla ja alkoholisteilla usein vallitsevan tiamiinin (B1-vitamiinin) puutteen korjaamiseen, kirjoittaa professori Reiners. Vaikka potilaan veressä ei olisikaan varsinaista tiamiinin puutostilaa, auttaa benfotiamiini suurina annoksina vaurioituneita hermoja toipumaan ja lievittää neuropatian oireita (kuten särkyjä ja puutumisia).

B1-, B6-, ja B12-vitamiinit ovat neurotrooppisia eli hermoja ravitsevia aineita, joilla on farmakologisia hoitovaikutuksia, kirjoittaa professori Reiners. Eläinkokeiden mukaan B-vitamiinit auttavat ääreishermostoa elpymään, vaikkei kyseessä olisikaan näiden vitamiinien puutostila. Suun kautta annettu benfotiamiini kykenee tunkeutumaan riittävän suurina pitoisuuksina hermokudokseen, Reiners toteaa. [Hermosolut ovat pääosin rasvaa, ja benfotiamiini on rasvahakuinen.]

Suun kautta otettu benfotiamiini imeytyy hyvin vereen. Benfotiamiinilla saadaan yhtä suuri pitoisuuden lisäys veressä kuin pistoksina annettavalla tiamiinilla. Benfotiamiinin biologinen hyötyaste (Bioverfügbarkeit) on 5–6-kertainen vesiliukoiseen B1-vitamiiniin verrattuna, Reiners sanoo.

Reiners suosittaa benfotiamiinia kaikkiin B1-vitamiinin puuteeseen liittyviin hermostosairauksiin, kuten diabeettisiin neuropatioihin ja alkoholin ja muiden myrkyllisten aineiden aiheuttamiin ataksioihin.

Reiners K. Benfotiamin schützt Nerven unabhängig vom Thiaminwert
Substanz fördert Regeneration von Nervenverbindungen. ÄrtzteZeitung 2003 (lue koko artikkeli)

Tohtori Tolosen kommentti

Benfotiamiini löydettiin Japanissa vuonna 1954 ja sitä on tutkittu ja käytetty Saksassa vuodesta 1992. Vuonna 2003 benfotiamiini ilmestyi otsikoihin kun Eurooopan diabetestutkijoiden yhdistys palkitsi korkealla Claude Bernad -mitalilla amerikkalaisen diabetesprofessori Michael A. Brownleen hänen benfotiamiinitutkimuksistaan. Suomalaiset lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät tunne juuri lainkaan tätä vitamiinia, vaikka siitä on julkaistu paljon tutkimuksia myös Yhdysvaltain diabetesliiton lehdissä (Diabetes ja Diabetes Care) sekä Nature Medicinessa (katso kirjallisuusluettelo).

Diabeetikoilla usein sinkin puutetta, mikä lisää sydäntaudin riskiä
Diabeetikkomiehillä usein testosteronin puutetta
Karnosiini ehkäisee diabeetikon LDL-kolesterolin sokeroitumista
Diabeteksen ravitsemushoito