Diabeetikkojen B1-vitamiinin puutetta ja benfotiamiinihoitoa tutkittu Unkarissa

Diabetesprofessori György Jermendy totesi kahdeksalla prosentilla diabeetikoista B1-vitamiinin (tiamiinin) puutteeseen viittaavan punasolun transketolaasi-entsyymin aktiivisuuden. Benfotiamiinin anto (320 mg/vrk) korjasi puutostilan viikossa. Jermendy suosittaa benfotiamiinihoidon tutkimista diabeteksen lisätautien ehkäisyssä ja jarruttamisessa.

Kohonnut verensokeri aiheuttaa patologisia muutoksia mikro- ja makroverisuonissa. Diabeetikon elimistössä glukoosi palaa vääriä reittejä, (polyoli- ja heksosamiiniteitä), kun taas ei-diabeetikko polttaa glukoosia pentoosifosfaattireittiä. Väärät palamisreitit tuottavat kudoksissa myrkyllisiä happiradikaaleja ja vanhentavia AGE-tuotteita ja aktivoivat proteiinikinaasin (PKC) isoformeja. Tällöin mitokondrioissa syntyy ylimäärin superoksidia, joka osittain estää sokeria hajottavaa entsyymiä glyseraldehydifosfaattidehydrogenaasia. Kohonnut verensokeri vaimentaa sokerin palamista säätävän transketolaasi-nimisen entsyymin (TK:n) aktiivisuutta, jolloin glukoosin palaminen ohjautuu väärälle reitille. Entsyymin aktiivisuuden mittaaminen voi antaa lisätietoa diabeetikon benfotiamiinin tarpeesta. Benfotiamiinin tiedetään lisäävän entsyymin aktiviteettia 250–300 %. Toisen entsyymin, punasolujen alfa-transketolaasin (alfa-ETK:n) aktiivisuus sitä vastoin lisääntyy tiamiinin puutteessa ja vähenee benfotiamiinilla (Frank ym. 2000).

Unkarilainen sisätautiopin professori György Jermendy – joka toimii myös Unkarin Daibetesliton sihteerinä – mittasi punasolujen transketolaasin ( alfa-ETK:n) aktiivisuuden 75 avohoidon diabeetikolta, 37 naiselta ja 38 mieheltä, kesk-iältään 55 vuotta. Heistä 13 sairasti tyypin 1 ja 62 tyypin 2 diabetesta. Tautin kesto oli ollut keskimäärin 10 vuotta ja HbA1C (ns. pitkä sokeri) oli keskimäärin 9,6 % (normaaliarvo 6,5–7,5 %). Aineistosta suljettiin pois sydämen vajaatoiminnasta kärsivät, krooniset alkoholistit, vegeriaanit ja ketoasidoosissa olevat diabeetikot. Viitearvot (1,00–1,26) saatiin mittaamalla alfa-ETK 28 terveeltä naiselta ja 32 mieheltä, keski-iältään 54 vuotta. Mitä suurempi alfa-ETK:n arvo on, sitä suurempi on tiamiinin puute. Vallitsevien kriteerien perusteella katsotaan < 1,16 merkitsevän vähäistä puutteen riskiä, 1,16–1,25 kohtalaista ja >1,26 huomattavaa tiamiinin puutteen riskiä.

Diabeetikkojen alfa-ETK oli merkittävästi kohonnut (keskimäärin 1,14) verrokkeihin nähden (1,08), mutta korkea lukema (>1,26) oli vain kuudella diabeetikolla eli 8 %:lla. 45 potilaan alfa-ETK oli < 1,16 ja 24 potilaan 1,16–1,25.

Jermendy testasi benfotiamiinin (rasvahakuisen B1-vitamiinin) vaikutusta antamalla sitä 320 mg päivässä viikon ajan. Tällöin alfa-ETK aleni merkitsevästi, keskimäärin 1,10 -> 1,02. Toisin sanoen, benfotiamiini korjasi tiamiinin puutteen viikossa.

"Benfotiamiinihoidon on osoitettu ehkäisevän kokeellista diabeettista retinopatiaa (silmänpohjamuuoksia), nefropatiaa (munuaistautia) ja neuropatiaa (hermostomuutoksia)", kirjoittaa Jermendy. Hän suosittelee benfotiamiinihoidon tutkimista suurissa kaksoissokkokokeissa.

Jermendy G. Evaluating thiamine deficiency in patients with diabetes. Diab Vasc Dis Res. 2006;3(2):120-1.[Free Full Text, pdf]

Tohtori Tolosen kommentti

Englannissa Warwickin yliopistossa on osoitettu, että diabeetikkojen tiamiinipitoisuus on merkitsevästi (75 %) pienempi kuin terveiden. Puute altistaa valtimomuutoksille. Diabeteksen aiheuttamat verisuoni- ja hermostovauriot syntyvät suureksi osaksi siten, että sokerin palaessa väärää tietä syntyy trioosifosfaatti-nimisiä yhdisteitä, joita kertyy valtimoiden seinämien ja hermopäätteiden soluihin (Brownlee 2003). Benfotiamiinin avulla trioosifosfaatit muuttuvat vaarattomiksi yhdisteiksi (riboosi-5-fosfaateiksi). Diabeetikon ongelmana on se, että hän erittää 15-kertaa nopeammin tiamiinia virtsaan kuin ei-diabeetikko. Silloin diabeetikolla on huomattava puute tästä vitamiinista, kuten englantilainen tutkimus juuri osoitti. Puute lisää liitännäistautien riskiä ja pahentaa niiden kulkua.

Koska jo "prediabeteskin" (paastoverensokeri 6,1 mmol/l tai enemmän) lisää kuolleisuutta, tulisi benfotiamiinia, karnosiinia ja E-EPAa käyttää ravintolisänä jo tässäkin tilassa.

Diabeetikoilla huomattavaa B1-vitamiinin puutetta
Benfotiamiini ehkäisee diabeettista munuaisvauriota
Benfotiamiinia diabeettisen hermovaurion hoitoon Saksassa
Saksan Diabetesliitto puoltaa benfotiamiinin käyttöä
Saksalaisprofessori Reines suosittaa benfotiamiinia diabeetikoille
Benfotiamiini – kirjallisuuskatsaus
Diabeetikoilla usein sinkin puutetta, mikä lisää sydäntaudin riskiä
Diabeetikkomiehillä usein testosteronin puutetta
Karnosiini ehkäisee diabeetikon LDL-kolesterolin sokeroitumista
Diabeteksen ravitsemushoito