Geenit ja ravinto

Molekyyligenetiikka toi ravitsemushoidon uuteen valoon.

Useimmilla ihmisillä lienee sellainen käsitys, ettei geeneille voi mitään. Mikä peritty, se peritty, ja sillä siisti. "Jos haluat pysyä terveenä, valitse terveet vanhemmat", tavattiin ennen vitsailla. Asia ei olekaan näin, kertovat sveitsiläiset geenitutkijat lokakuun Clinical Nutrition -lehdessä. Ravinto vaikuttaa suuresti geenien rakenteisiin ja toimintoihin ja vaikuttavat siten mm. syövän syntyyn ja leviämiseen (ehkäisevästi tai kiihdyttävästi). Rasvahappojen on jo aikaisemmin todettu säätävän geenivirheiden ilmenemistä tai imenemättömyyttä (Jump ja Clarke 1999)

Ravintotekijöillä on suuri merkitys DNA-molekyylin vakauteen (stabiliteettiin), sen korjausmekanismeihin ja toimintaan (´expression´, kuten tutkijat sanovat). Ravintoaineet saavat geenit toimimaan tietyillä tavoilla ja muuttavat siten yksilön ilmiasua (fenotyyppiä), muun muassa käyttäytymistä. Geenit vuorovaikuttavat elimistön rasvahapoista syntyvien eikosanoidien kanssa erityisesti tulehdukseen (inflammatioon) joko pahentaen tai ehkäisten sitä. Tällä seikalla on valtava merkitys, koska kaikki krooniset taudit – esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit ja masennus – ovat pohjimmiltaan tulehdustiloja. Ravintoaineet ja geenit muuttavat tärkeiden bioaktiivisten aineenvaihduntareittien kulkua ja niissä toimivia välittäjäaineita (mm. sytokiineja). Ravintoaineet ja geenit voivat joko horjuttaa tai säilyttää elimistön tasapainoa, homeostaasia.

Ravitsemushoito tulee aivan uuteen valon geenitutkimusten myötä, kirjoittavat tutkijat. Epäterveellinen, teollinen ravinto (kuten sokerit ja transrasvat) heikentää geeniemme toimintaa, kun taas terveellinen ravinto ja suojaravinteet (vitamiinit, hiven- ja kivennäisaineet, rasva- ja aminohapot) edistävät niitä. Ihmiset voidaan jakaa hyvin (good responders') ja huonosti ('poor responders') ravitsemushoitoon reagoiviin yksilöihin.

Koska monet vitamiinit ja muut suojaravinteet osallistuvat DNA-molekyylien suojaukseen ja niiden vaurioiden korjaukseen, ravitsemushoito tulisi liittää syövän ja muiden elintasosairauksien ehkäisyyn ja hoitoon, kirjoittavat sveitsiläistutkijat (1).

Kalaöljyn omega-3-rasvahapot puolestaan ehkäisevät syöpää modifioimalla tiettyjä syöpägeenejä (2) karnosiini interleukiini 8:a (IL8). Samoin karnosiini korjaa monien virheellisesti toimivien geenien toimintaa (4).

1. Jump DB, Clarke SD. Annu. Rev. Nutr. 1999;19:63-90 [PubMed]
2. Paoloni-Giacobino A, Grimble R, Pichard C. Genetics and nutrition. Clin Nutr. 2003 Oct;22(5):429-35. [PubMed]
3. Aktas H, Halperin JA.Translational regulation of gene expression by omega-3 fatty acids. J Nutr. 2004 Sep;134(9):2487S-2491S[PubMed]
4. Ignacio S, Moore DH, Smith AP, Lee NM. Effect of Neuroprotective Drugs on Gene Expression in G93A/SOD1 Mice. Ann N Y Acad Sci. 2005;1053:121-36 [PubMed]

Tri Tolosen kommentti

Myös lääkkeet ja geenit vuorovaikuttavat. Esimerkiksi tyypin 2 diabeetikot, joilla on mutaatio HNF-1-alfa- geenissä, reagoivat muita herkemmin sulfonylurea-lääkkeelle (lue lisää).

Ravintotekijöiden vaikutus geeneihin selittää mm. sitä, miksi foolihappo ehkäisee sikiön huulihalkiota, Downin syndroomaa, neuraalituubidefektiä ja paksusuolen syöpää. Se selittää, miksi lykopeeni ehkäisee eturauhassyöpää. Muita esimerkkejä on vaikka kuinka paljon, myös näillä nettisivuilla. Geenien kautta ymmärrämme myös, miksei sama hoito (esim. rasvahapoilla tai karnosiinilla) vaikuta kaikkiin ihmisiin täsmälleen samalla tavalla, kuten esim. autismi- ja lukihäiriötutkimuksissa on ilmennyt. Esimerkiksi Durhamin koulututkimuksessa rasvahappohoito auttoi 40 %:a lukihäiriöisistä lapsista. [Siksi suosittelen aina aloittamaan ravitsemushoiton laajalla lisäravinnepattereilla, johon kuuluu vitamiineja, hivenaineita, rasvahappoja ja karnosiinia.] Myös lääkehoito vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin, yksilöidenvälisistä geneettisistä eroista johtuen.

Viime aikoina julkaistut monet tutkimukset vahvistavat todeksi biologista lääketiedettä harjoittaneiden lääkäreiden kokemukset: Lisäravinnehoito voi parantaa perinnöllisistä syistä johtuvia häiriöitä, kuten lukivaikeutta, ADHD:ta, masennusta, persoonallisushäiriötä, skitsofreniaa jne. Uusi tutkimus osoitti, että 5-LOX-geeni tuottaa kasviöljyjen omega-56-rasvahapoista verisuonten kovettumista aiheuttavia sytokiineja ja että kalaöljyn omega-3-rasvahapot ehkäisevät niitä.

Fosfolipaasi (PLA2) -entsyymin rakennetta ja toimintaa säätävä geeni sijaitsee kromosomissa 8, jossa on ilmeisesti myös skitsofreniaa ja masennusta aiheuttava geenimutaatiokin. E-EPAn edullinen vaikutus psykooseissa ja muissa mielenterveyshäiriöissä perustuu ilmeisesti juuri tämän geenin rakenteen ja toiminnan säätelyyn, mutta mahdollisesti myös 5-LOX-geenin kautta. Rasvahapot säätävät mm. sokeri- ja rasva-aineevaihduntaa ohjaavien geenien toimintaa (lue lisää). Geenitutkimuksen ansiosta ravitsemushoito nähdään nyt aivan uudessa valossa. Se ei olekaan "uskomuslääketiedettä", kuten eräät asioita tuntemattomat tahot yrittävät väittää.

Professori David Horrobin esitti jo 1970-luvulla laatulehti Lancetissa, että rasvahapoilla voidaan vaikuttaa geneettisiin mielenterveysongelmiin. Valitettavasti David ennätti kuolla (1.4.2003) ennen kuin hänen ajatuksensa löivät lääketieteessä lopullisesti läpi.