Ravitsemustutkimusten ja –suositusten sudenkuopat ja valeuutiset

Ravitsemus puhuttaa nyt enemmän kuin koskaan. Puolustusministeri Jussi Niinistö vastustaa ja professori Mikael Fogelholm puolustaa kasvisruoan lisäämistä varusmiesten ruokavalioon. Lihan syönnistä kiistellään: onko se vaarallista ja onko se vähentynyt vai ei? Ravitsemustieteilijät ja suuri osa tavallisistakin ihmisistä uskoo epidemiologisten väestötutkimusten (useimmiten kyselytutkimusten) antavan hyvän kuvan siitä, mitä ihmiset syövät ja kuinka se liittyy terveyteen, sairauksiin ja kuolemaan. Tutkijat julkaisevat erillistutkimuksista koottuja ns. meta-analyyseja, joiden perusteella tehdään johtopäätöksiä syysuhteista ravintoaineiden, sairauksien ja kuolleisuuden välillä. Tulosten perustella sitten annetaan kansallisia ravitsemussuosituksia, joiden mukaan ihmisiä neuvotaan syömään ja juomaan. Suomessa ohjeita antaa Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Nyt on kuitenkin käynyt ilmeiseksi, että sen ohjeet ovat virheellisiä ja että ne ovat johtaneet ennennäkemättömään lihomis- ja diabetesepidemiaan. Myös vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden, rasvahappojen ja proteiinien käytöstä ja turvallisuudesta annetut viranomaisohjeet ovat osoittautuneet harhaanjohtaviksi. Kaiken kukkuraksi THL ravitsemuseliitti ja valtamedia julkaisevat niistä valeuutisia, joiden tarkoituksena on saada ihmiset luopumaan ravintolisien käytöstä. Tällainen on tutkimustiedon, kansanterveyden ja -talouden vastaista toimintaa.

Riskejä liioitellaan ja vääristellään tahallaan

Lähes kaikissa viimeaikaisissa ajassa etenevien (prospektiivisten) kohorttitutkimusten meta-analyyseissa on väitetty lähes kaikkien ruoka-aineiden liittyvän merkittävästi suurentuneeseen kuoleman riskiin. Esimerkiksi vitamiinien nauttimisen väitetään lisäävän kuolleisuutta. Väittihän Itä-Suomen yliopiston ravitsemustutkija Jaakko Mursu taannoin, että vitamiinit tappavat vanhoja mummuja – ja uutinen läpäisi Ylen TV-uutistenkin julkaisukynnyksen. Mursu ei ymmärtänyt ottaa huomioon ”sairaan käyttäjän” eli ”sick user´s efektiä”: Kroonisesti sairaat ja lähellä kuolemaa olevat syöpäpotilaat ja muut ihmiset käyttävät vitamiineja enemmän kuin terveet, ja kun he sitten kuolevat tautiinsa, kuvittelevat ravitsemustieteilijät vitamiinien tappaneen heidät. Yhtä lailla voitaisiin väittää, että syöpälääkkeet tappavat potilaita, kuoleehan heitä enemmän kuin syöpälääkkeitä käyttämättömiä.

Toinen suomalainen esimerkki: THL väitti SETTI-tutkimuksessaan medialle, että beetakaroteeni (20 mg/vrk) tappoi tupakoitsijoita. Ensimmäinen mies kuoli nielaistuaan yhden (sic!) beetakaroteenikapselin, ja sen sanottiin tappaneen hänet. Tutkimuksessa annettiin 26 000 tupakoivalle miehelle beetakaroteenia tai E-vitamiinia tai kumpaakin taikka lumevalmisteita. Tutkimusasetelmassa oli ”tarkoitus hoitaa” (englanniksi“intention-to-treat”) eli kaikkien beetakaroteeni- tai E-vitamiiniryhmiin arvottujen miesten kuolemat laskettiin vitamiinien aiheuttamiksi riippumatta siitä, olivatko osallistujat syöneet niitä vai ei.

Kansanterveyslaitoksen ylijohtaja Jussi Huttunen ja Antti Aro kävivät vuonna 2005 Ylen A-piste -ohjelmassa valehtelemassa, että 50 mg E-vitamiinia päivässä lisäsi SETTI-tutkimuksessa eturauhassyöpiä. Tosiasiassa heidän itsensä juuri ennen haastattelua julkaisemansa 15-vuotinen raportti osoitti, että syövän riski puolittui. Huomautettuani valheesta Ylen toimitukselle, ohjelma uusittiin viikon kuluttua, ja toimitus pyysi anteeksi, että oli antanut Huttusen ja Aron jymäyttää toimittajia ja TV-katsojia.

Ylen toimittaja Oili Partanen meilasi minulle: "Tuoreessa SETTI-tutkimuksessahan tulos todellakin oli aivan päinvastainen [kuin mitä Huttunen ja Aro väittivät]. Valitettavasti tuo tieto ei ehtinyt juttuun. Siitä olen erityisen harmissani. Huttusen ja Aron valinta juttuun oli täysin harkittu päätös, sillä halusimme saada aikaan keskustelua aiheesta. Siinä ainakin onnistuimme. Joillakin muilla tutkijoilla on tietysti täysin erilaisia näkemyksiä suurien vitamiinikuurien eduista, minkä hyvin tiedän. Tämä juttuhan on vain yksi näkökulma asiaan, eikä missään nimessä käsitykseni totuudesta.”

Valeuutinen jäi kuitenkin elämään niin tiedemaailmassa kuin suurelle yleisölle suunnatuissa viestimissä. Ja ihmiset säikähtivät, ja heittivät pois vitamiininsa, kuten valeuutisen tarkoitus olikin. SETTI-tutkimuksessa oli sekin virhe, että siinä E-vitamiini annettiin alfatokoferolina. Jos olisi annettu E-vitamiinin gammamuotoa, joka tutkitusti ehkäisee syöpää, olisivat tulokset voineet olla vieläkin parempia. Virhe joutui siiitä, ettei THL:n tutkijoilla ollut mitään kokemusta eikä tietoa vitamiinihoidoista – ainoastaan niitä vastustava asennevamma.

THL:n emeritusprofessori Antti Aro on aina vastustanut ravintolisiä. Diabeetikoille hyödyllisestä ubikinonista hän kirjoitti Diabetes-lehteen: "Toivottavasti tämä turha ravintolisä poistuu pian markkinoilta." Lausunto kertoo THL:n suhtautumisesta ravintolisiin, joita se on vastaustanut yhtä yhtä epätoivoisesti kuin katolinen kirkko ehkäisyvälineitä.

Kiista D-vitamiinista jatkuu

Viime vuodet on julkisuudessa kiistelty D-vitamiinista: Onko väestöllä siitä puutetta vai ei, pitäisikö seerumin D-vitamiinin pitoisuutta (S-D-25) mitata vai ei, pitäisikö lasten ja aikuisten nauttia D-vitamiinia “purkista” vai ei?  Miten voi tietää, ilman mittausta, onko elimistössä riittävästi D-vitamiinia vai ei, ja onko sen saantia syytä lisätä? D-vitamiinin vastustajat vetoavat lyhytaikaisiin, pienillä, lähes homeopaattisilla päiväannoksilla tehtyihin ei-positiivisiin tutkimuksiin, joissa ei ole saatu odotettua vaikutusta kroonisesti sairailla ihmisillä. Tosiasiassa D-vitamiinin hyvät terveysvaikutukset tulevat esille riittävän suurilla annoksilla (niin että S-D-25 nousee tasolle 125–150 nmol/l) vain elämänmittaisissa seurannoissa. Ravitsemustieteessä julkaistut epidemiologiset tutkimukset eivät kuvasta ravintotekijän elämänmittaista saantia. Eniten Suomen ravitsemuseliitti on valehdellut julkisuudessa D-vitamiinin kuvitellusta yliannostuksen vaarasta ja myrkyllisyydestä.

Onko D-vitamiini myrkyllistä?

Farmakologian professori Ilari Paakkari: D-vitamiinisuositukset epäjohdonmukaisia

Ajankohtainen D-vitamiini – tohtori Tolosen katsausartikkeli

Vitamiinit, hivenaineet, sydänterveys ja syöpätaudit

Vitamiinien vaikutuksista sydänterveyteen julkaistaan jatkuvasti ei-positiivisia meta-analyyseja, viimeksi 10.7.2018 Yhdysvaltain Sydänliiton Circulation-lehdessä. Siinä tohtori Joonseok Kim työryhmineeen (University of Alabama at Birmingham) analysoi 18 tutkimusta – 11 USA:sta , 4 Euroopasta ja 3 Japanista – , joihin oli osallistunut yli kaksi miljonaa ihmistä; seuruuaika oli 11,6 vuotta. Vain viidessä tutkimuksessa kerrottiin, mitä vitamiineja, kivennäis-ja hivenaineita ja kuinka paljon osallistujat olivat syöneet. Silti Kim työryhmineen päätteli, ettei vitamiineista tai hivenaineista ole mitään hyötyä sydänterveydelle! Heillä on selvä asennevamma ja vahvistusvinouma.

Meta-analyysissa jätettiin tarkoitushakuisesti huomiotta mm, että D- ja K-vitamiinit, kalaöljy ja magnesium yhteis- ja vuorovaikuttavat synergisesti ainakin verenpainetaudissa (Kar ja Datta 2018) sekä muissa sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa (van Ballegooijen ja Beulens 2017, DiNicolantonio ym. 2017). Näin ollen meta-analysi on pelkkä valeuutinen.

Circulation-lehden pääkirjoituksessa tohtorit Alyson Haslam ja Vinay Prasad (Oregon Health & Science University, Portland, Oregon) toteavat, että näitä ravintolisiä kuitenkin käytetään biologessa lääketieteessä, koska niillä on uskottava [myönteinen] biologinen vaikutus. "Jotkin vitamiinit voivat vähentää sydänja verisuonitauteja, koska niillä [vitamiineilla] on anti-inflammatorinen vaikutus ja ne vaikuttavat muutoinkin edullisesti laaja-alaisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Kuitenkaan tässä meta-analyysissa ei saatu esille tällaista vaikutusta". No ei saatu, kun positiivisia tutkimuksia ei hyväksytty mukaan.

Samassa MedScapen lääkäreille suunnatussa uutisessa (26.8.2018) ravintolisiä ankarasti vastustava professori JoAnn Manson (Brigham and Women's Hospital and Harvard Medical School) kuitenkin myöntää, että suuressa satunnaistetussa kliinisessä lääkäreiden seurantatutkimuksessa, Physicians’ HeaPhysician´s Heath Study IIlth Study II, vitamiinien (C-, E-vitamiinien, beetakarotiinin ja monivitamiinivalmisteiden) nauttiminen paljon ravinnosta saatavia päiväannoksia enemmän vähensi sairastumisia syöpätauteihin. Osallistujina oli 14641 miestä ja vaikutusjakso oli 1997 – 2011. Osallistujat söivät beetakaroteenia 50 mg/vrk maaliskuuhun 2003, C- ja E-vitamiineja (500 ja 400 mh/vrk) elokuuhun 2007 ja monivitamiineja kesäkuuhun 2011 saakka. 

Suomen valtamedia ei ole milloinkaan kirjoittanut tästä. Se vaikenee myös suuresta kliinisesta 12-vuotisesta ruotsalaistutkimuksesta, jossa seleenin ja ubikinonin yhdistelmä puolitti sydänkuolemat. Osallistujien jatkoseuranta osoitti, että ravintolisien suojavaikutus jatkuu vielä vuosia niiden käytön lopettamisen jälkeenkin. Tämäkin tutkimus tyrmää täysin Kimin työyhmän päätelmät. Lue lisää ruotsalaistutkimuksesta.

Kalaöljyn terveysvaikutukset jatkuvan kiistan aiheena

Valtamedia on hyökännyt ainakin 20 vuoden ajan säännöllisesti pari kertaa vuodessa, myös tänä kesänä, kalaöljyn käyttöä vastaan väittäen sitä täysin tehottomaksi sydäntautien ehkäisyssä ja hoidossa. Ilta-Sanomat otsikoi 23.7.2018, että vain yksi ihminen tuhannesta saa kalaöljystä jotakin hyötyä. Todellisuudessa kalaöljy suojaa diabeetikon sydäntä. Joka toinen tai kolmas sydäninfarktin saanut potilas on diabeetikko. Etyyliesteröity kalaöljy edistäää toipumista sydäninfarktista. Sitä ravitsemuseliitti ei kuitenkaan näytä toivovan. Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab – jolla on likeiset suhteen elintarviketeollisuuteen – on väittänyt mediassa toistuvasti totuuden vastaisesti, että kalaöljy muka olisi sydämelle vaarallista, koska sen käyttö lisää veren kolesterolin pitoisuutta. Myös lääkärilehti Duodecim vähättelee kalaöljyä. koska sen käyttö voi vähentää lääkkeiden myyntiä. Mitä riippuvaisempi lehti on lääkemainosten tuotoista, sitä kielteisemmin lehti kirjoittaa ravintolisistä. Duodecim on tästä hyvä esimerkki.

Kalaöljy suojaa tyypin 2 diabeetikon sydäntä

Ravintolisätiedotuksen vastine valtamedian kalaöljyä vähätteleviin uutisiin

Asiantuntijat tyrmäävät Cochrane Instituutin meta-analyysin päätelmät, joissa ei otettu huomioon kaikkea kalaöljyjen sydänvaikutuksista olemassa olevaa tietoa. Sen perusteella kalaöljy suojaa sydäntä.

Luontaisterveys 1.8.2018: E-EPA-kalaöljy suojaa valtimoita ja sydäntä

Turhaa pelottelua rasvoilla – ravitsemuseliitille kävi nolosti

Maitotaloustuotteiden käyttö ei lisää sydänsairauksia (13.9.2018)

Meille on väitetty vuosikymmeniä tyydytetyn maaeläinrasvan, voin, pekonin, kerman tai yhden päivittäisen kananmunan syönnin nostavan vaarallista veren kolesterolia ja lisäävän sydäntautien ja -kuoleman riskiä ja lyhentävän elinpäiviä kuudella vuodella. Ja että vähähiilihydraattinen (vhh) ruokavalio suurentaa kolesteroliarvoja niin, että kymmenet tuhannet suomalaiset kuolevat sydäntauteihin ennenaikaisesti, kuten THL ja turkulainen skepsistohtori Robert Paul on väittänyt usein julkisuudessa.

Äskettäin on paljastunut valtavia tulosten pimittämis- ja väärentämistapauksia, mm. Minnesota-tutkimuksessa. Sen väitettiin osoittaneen, että kasviöljy ja siitä valmistetut levitteet ovat voita terveellisempiä sydämelle ja valtimoille. Todellisuudessa tutkimus osoitti, että kasviöljyjen käyttäjät kuolevat muita nopeammin sydäntauteihin. Se johti ravitsemustieteilijät ja lääkärit täysin väärille jäljille. Niiden perusteella annettiin virheelliset ravitsemussuositukset, joita on noudatettu vuosikymmeniä myös Suomessa. Äskettäin Glasgow'n yliopistossa tehty tutkimus osoitti, että rypsiöljy oli yhtä tehoton sydäntaudin riskin vähentäjänä kuin auringonkukkaöljy – päinvastoin kuin oliiviöljy.

Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm myönsi julkisesti vuonna 2014, että voilla ja muulla tyydytetyllä maaeläinrasvalla pelottelu on ollut väärää 1970-lukulaista ajattelua. Hänellä kesti viisi vuotta sulatella jo vuonna 2009 julkaistua meta-analyysia, joka osoitti kiistatta, etteivät voi ja muu maitorasva tuki valtimoita. "Mä alan uskoa, että tämä on totta.[...] Kovat rasvat eivät ole valtimotautien itsenäisiä riskitekijöitä[...] Me ollaan ymmärretty asiat pikkasen väärin", Fogelholm muotoili videoidussa esitelmässään. Maailmassa on ollut käynnissä viisi vuosikymmentä kontrolloimaton ihmiskoe (vähärasvaisen ruokavalion suosittelu), jonka tulokset ovat osoittautuneet katastrofiksi. Vasta nyt, monien vuosien väännön jälkeen ravitsemuseliittikin alkaa uskoa – ja esittää omana keksintönäään – että hiilihydraatit (lue: sokeri) ovat terveydelle vaarallisia, ei rasva.

Toisaalta väitetään, että syömällä päivittäin kourallisen pähkinöitä tai mandariinin tai juomalla kolme kupillista kahvia saat 12 vuotta lisää elinaikaa. Tällaisia älyttömyyksiä julkaistaan kaiken aikaa, ja ravitsemustieteilijät, -terapeutit ja terveystoimittajat levittävät niiden tuloksia vaikka meta-analyysien kirjoittajat yleensä varoittavat artikkeleiden lopussa tekemästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Toimittajat ja toimituspäälliköt eivät välitä näistä varoituksia, vaan laativat repäiseviä otsikoita lehtien myynnin edistämiseksi ja klikkausten saamiseksi lehtien verkkosivuille. "Ravitsemustiede on parhaimmillaan 50-prosenttisesti arvailua", sanoo maailman johtaviin ravitsemuslääkäreihin kuuluva amerikkalainen professori Dariush Mozaffarian. ”Tiedämme vain puolet sii tä, mitä meidän tulisi tietää”, hän tiivistää Amerikan Lääkärilehdessä JAMA:ssa.

Ravitsemuselitti vastustaa lihan syöntiä monista syistä (hiilijalanjälki, terveysvaara) ym.). Kanadalainen Ontarion yliopiston ravitsemustutkija Andrew Mente, PhD haastaa The Timesin julkaisemassa artikkelissaan vallitsevat kästiykset  ja ehdottaa, että prosessoimaton punainen liha ja rasvaiset juustot palautettaisin takaisin ruokalistalle, koska ne tekevät hyvää sydämelle. Hän esitti tutkimustensa tulokset European Society of Cardiology congressissa Saksassa.  “Nykyiset suositukset perustuvat pääasiassa 2–3 vuosikymmentä sitten tehtyihin töihin", hän totesi.

Sekoittavat tekijät sotkevat tuloksia ja päätelmiä

Valeuutiset ravintoaineiden hyödyistä tai riskeistä heijastavat tutkimusten sisältämiä asetelmavirheitä, joissa ei ole kyetty kontrolloimaan sekoittavia tekijöitä ja osallistujien valikoivaa vastaamista. Ihmiset vastaavat kyselylomakkeisiin mielellään niin kuin he olettavat tutkijoiden haluavan heidän syövän ja juovan. Sekoittavat tekijät voivat muuttaa tutkimuksen tulokset aivan muista syistä johtuviksi kuin mihin tutkijat uskovat. Ruokavaliotutkimuksiin ei voida soveltaa lääketutkimusten kaksoissokkomenetelmää, jossa hoito- ja verrokkiryhmät – eivätkä edes tutkijat – tiedä tutkimuksen kestäessä, ketkä syövät oikeita lääkkeitä ja ketkä lumetta.

Yhteis- ja vuorovaikutus jätetään usein huomiotta

Kaikki ravintoaineet yhteis- ja vuorovaikuttavat keskenään. Ravintolisätutkimuksissa annetaan usein vain yhtä ainetta kerrallaan, esimerkiksi yhtä vitamiinia, yhtä hivenainetta, yhtä rasvahappoa tai yhtä aminohappoa, ja ellei se anna toivottua tulosta, tuloksesta päätellään, ettei siitä ole mitään hyötyä. Sitä olisi voinut tulla hyvinkin, jossa olisi ymmärretty antaa koehenkilöille tutkitun aineen kanssa yhtä tai useampaa muuta yhteisvaikuttavaa yhdistettä. Negatiivinen tulos voi myös johtua muista syödyistä ja juoduista aineista, esimerkiksi raskaasta lääkityksestä, joka kumoaa tutkittavan yhdisteen suotuisaa vaikutusta. Näin on käynyt monissa sydänpotilaiden kalaöljytutkimuksissa, joissa lääkitys (statiinit ym.) on peittänyt kalaöljyn hyvän vaikutuksen. Silloin tutkijat päättelevät ja media toitottaa, ettei kalaöljystä ole hyötyä sydänpotilaalle ja jättävät sanomatta, että siitä voi olla hyvinkin hyötyä lääkitsemättömälle potilaalle ja sydänsairauden ennaltaehkäisyssä ja aivan erityisesti tyypin diabeetikoille.

Ennakkoasenne ja vahvistusvinouma vaivaavat tutkijoita

Vahvistusvinouma merkitsee taipumusta ottaa vastaan vain sellaista tietoa, joka vahvistaa omia näkemyksiä ja jättää huomiotta sen kanssa ristiriitainen tieto. Vanhasta käsityksestä pidetään kiinni, maksoi mitä maksoi, vaikka uudet tutkimukset kuinka osoittaisivat sen vääräksi. Tällainen asennevamma johtaa siihen, että tutkijat valitsevat meta-analyyseihin sellaisia erillistutkimuksia, jotka tukevat heidän ennakkokäsityksiään ja hylkäävät niistä poikkeavat muut tutkimukset.

Esimerkiksi vuonna 2007 serbialainen Goran Bjelakovic ja tanskalainen professori Christian Gluud vääristelivät tarkoitushakuisesti antioksidanttitutkimuksia Amerikan lääkärilehdessä JAMAssa. He valitsivat meta-analyysiinsa 815 tutkimuksesta mukaan vain 68 eli yhdeksän prosenttia, jotka tukivat heidän ennakkokäsitystään: antioksidantit lisäävät kuolleisuutta. 91 prosenttia tutkimuksista osoitti antioksidanteista olleen pelkkää hyötyä, mutta niitä ei kelpuutettu mukaan. Kirjoittajat eivät olleet itse hoitaneet ketään antioksidanteilla, joista heillä ei ollut mitään kokemusta. He myönsivät itsekin myöhemmin JAMAssa (2008; 299:765-766) möhlineensä analyysissaan. Professori Christian Gluud toimii sivutoimisesti lääketeollisuuden palkkalistoilla. On selvää, että katsauksen takana on lääketeollisuus, jota ravintolisien käytön yleistyminen huolestuttaa, sillä se vähentää lääkkeiden menekkiä. Jamassa julkaistu raportti sai tylyn tuomion Yhdysvaltain johtavilta ravitsemuslääketieteen tutkijoilta.

Kun riippumattomat tutkijat analysoivat JAMA:n raportin tutkimukset uudestaan kävi ilmi muun muassa, että Bjelakovic ja Gluud selostivat erästä tutkimusta väittämällä, että siinä kuoli 30 ihmistä antioksidantteihin. Tosiasiassa aineistossa oli yksi kuolemantapaus ja sekin lumeryhmässä ja toinen kuolemantapaus lääke + antioksidanttiryhmässä, muttei yhtään kuolemaa ryhmässä, joka sai pelkästään antioksidantteja. Suomenkin valtamedia, muiden muassa Aamulehti, julkaisi kuitenkin raportista näyttävästi vastaavan valeuutisen kuin Yle Mursun raportista.

Ruotsalaiset diabeetikkojen ravitsemussuositukset

Ruotsissa sosiaalihallituksen pääjohtajaksi nimitetty Lars Holm hajotti vuonna 2009 vasta asetetun komitean, jonka piti uudistaa diabeetikon ravitsemusohjeet. Syynä hajottamiseen oli se, että puolet komitean jäsenistä oli jäävejä, koska he toimivat myös elintarviketeollisuuden konsultteina. Uusi työryhmä Statens beredning för medicinsk utvärdering (SBU) valmisteli uusia ohjeita kaksi vuotta, eikä löytänyt mitään tieteellisiä perusteita diabeetikoille vuosikymmenien ajan annetuille ravitsemusohjeille. Puheenjohtaja professori Kjell Asplund sanoi yllättyneensä siitä, kuinka heikolla pohjalla viralliset ravitsemussuositukset lepäsivät.

Niinpä Ruotsissa hyväksyttiin vuonna 2010 diabeetikoiden ohjeeksi myös vhh-ruokavalio, jota Suomessa yhä väitetään vaaralliseksi. Suuomen Diabetesliitto on vastustanut ja vastustaa sitä edelleen täysin perusteettomasti. Tässäkin on kyse Diabetesliiton toimihenkilöiden vahvistusvinoumasta. He eivät halua milläään myöntää, että tuhansien diabeetikkojen käytännön kokemukset ja uudet tieteelliset tutkimukset puoltavat vhh-ruokavaliota, ainakin osalle tyypin 2 diabeetikoista.

Ravinnon kemikaalit ja epäpuhtaudet

Me ihmiset syömme päivittäin tuhansia erilaisia kemiallisia yhdisteitä erilaisina yhdistelminä. Ruokalajeja on enemmän kuin 250 000 ja erilaisia kasvisten sisältämiä aineita on yli 300 000. Ne sisältävät yli 500 eri fytofenolia, jotka toimivat elimistössämme antioksidantteina. Ravinnossamme on valtava määrä erilaisia ympäristön epäpuhtauksia, raskasmetalleja, kaupunkikaasujen jäämiä, torjunta-aineita ym. Ruoan kuumentaminen paistinpannulla tuhoaa monia hyödyllisiä ravintoaineita, mm.  muun muassa kalan hyviä rasvahappoja; lihan grillaaminen puolestaan tuottaa karsinogeenisia yhdisteitä.

Perintötekijät

Meillä ihmisillä on kullakin omat perintötekijämme sekä esivanhemmiltamme saadut epigeneettiset tekijät, jotka yhdessä voivat vahvistaa tai heikentää ravintoaineiden vaikutuksia. Esimerkiksi karnosiini vahvistaa terveyttä ja elämään ylläpitäviä vitageeneja ja E-EPA-kalaöljy estää masennusta ja muita mielenterveyshäiriöitä aiheuttavia geenejä.

Kuva. Masennuksen syytekijöiden vuorovaikutus. Epigeneettinen teoria painottaa käyttäytymisen geneettistä ja biologista alkuperää sekä ympäristön geneettisiä impulsseja muokkaavaa, parantavaa tai pidättävää vaikutusta. Epigenetiikka tutkii DNA:n emäsjärjestyksestä riippumattomia geenin toimintaan vaikuttavia perinnöllisiä muutoksia. DNA:n metylaatio on epigeneettinen säätelymekanismi, joka vaikuttaa geenien ilmentymiseen, alkiokehitykseen ja kroonisten sairauksien, kuten masennuksen ja syövän syntyyn.

Epigeneettiset tekijät vaikuttavat geenien toimintaan solusukupolvesta toiseen, ja ne ohjaavat geenejä käynnistymään ja sammumaan. Tyypillinen epigeneettinen vaikutus on geenien DNA:n metyloituminen (geeni sammuksissa) tai metylaation purkautuminen (geeni käynnistyy). Epigeneettinen vaikutus voi myös purkautua. Epigeneettisen käsityksen mukaan ympäristötekijät voivat muuttaa geenivirheiden ilmentymistä. Täten vanhempien ja esivanhempien elintavoilla, ravitsemuksella ym. voi olla vaikutusta esimerkiksi masennuksen tai syövän periytymisessä. Näiden seikkojen kontrollointi on mahdotonta ravitsemustutkimuksissa, etenkin jos tutkitaan yhden tai vain muutaman ravintoaineen vaikutuksia terveyteen. Tästä syystä yksittäisten ravitsemustekijöiden vaikutusta ei voida osoittaa luotettavasti satunnaistetuissa tutkimuksissa, joissa koehenkilöt arvotaan verum- ja verrokkiryhmiin. Niissä saadaan usein vääriä negatiivisia tuloksia, joita media mielellään toitottaa.

Läpinäkyvyyttä ravitsemussuosituksiin

Ravitsemustutkimusten meta-analyysit ja niiden perusteella annetut suositukset tulee alistaa ulkopuolisten puolueettomien tutkijoiden uudelleen arvioitaviksi, kuten Ruotsissa tehtiin diabeetikkojen suositusten kohdalla. Silloin voi paljastua tarkoitushakuisia virheitä, kuten edellä mainitsemassani antioksidanttianalyysissa. Kaikki tutkimuksissa kerätty tieto pitää julkistaa, eikä osaa siitä saa pimittää, kuten Minnesota-tutkimuksessa tehtiin. Ravitsemussuositusten tulee perustua huolellisesti tutkittuun tietoon, ei vanhoihin, ennalta määrättyihin, vinoutuneisiin uskomuksiin, sitoutumisen eskalaatioon.

Lopuksi

Missään muissa tieteissä – esimerkiksi fysiikassa, kemiassa, biologiassa, kielitieteissä jne, – ei harrasteta meta-analyyseja: niitä julkaistaan vain ravitsemustieteessä, jossa niitä on käytetty ja käytetäään edelleen väestön harhaanjohtamiseen. Standordin yliopiston lääketieteen professori John Ionnidis pitää epidemiologisia ravitsemustutkimuksia hölynpölynä, joka on johtanut harhaan ja aiheuttanut valtavaa vahinkoa kansanterveydelle ja -taloudelle.
5 Questions: John Ioannidis calls for more rigorous nutrition research. Stanford Medicine News Center

Olen käyttänyt tämän kirjoituksen yhtenä lähteenä Ionnidiksen artikkelia:

Ioannidis JPA. The Challenge of Reforming Nutritional Epidemiologic Research. JAMA. Published online August 23, 2018. doi:10.1001/jama.2018.11025