D-vitamiini ja sydän- ja verisuonitaudit

Seerumin D-vitamiinitason nostaminen D-vitamiinilisällä nykyisestä viranomaissuosituksesta (50 nmol/l) tasolle >75 (mieluiten >100) nmol/l voi ehkäistä ja hoitaa sydän- ja verisuonisairauksia, ilmenee kanadalaisten tutkijoiden julkaisemasta jättisuuresta koontitutkimuksesta. Siinä analysoitiin kaikkiaan 2 341 erillistutkimuksesta 82 kappaletta, jotka täyttivät tiukat valintakriteerit. Mukaan kelpuutettin vain kliinisiä satunnaistettuja lumekontrolloituja kaksoissokkotutkimuksia. Niiden mukaan D-vitamiinilisän nauttiminen – vähintään 75 mikrogrammaa päivässä – torjuu tärkeimpiä riskitekijöitä, kuten verenpaineen kohoamista, veren rasvahäiriöitä, PTH:n nousua ja kroonista matala-asteista tulehdusta. Sydänlääkäritkin ovat nyt sitä mieltä, että tulehdus on sepelvaltimotaudissa tärkeä syytekijä, jota tulee ehkäistä vaimentaa ja sammuttaa.

Aloitin potilaitteni tavallisten ja yleisten sairauksien hoitamisen ravintolisillä vuonna 1982, ja tulokset olivat erinomaisia. Siitä huolimatta koululääketieteen ”tietoviisaat”, etunenässä (silloisen) Kansanterveyslaitoksen (nyk. THL) ylijohtaja Jussi Huttunen ja ravitsemusyksikön päällikkö professori Antti Aro, Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio ja Turun yliopiston kansleri Kaarlo Hartiala, hyökkäsivät julkisuudessa ankarasti ravintolisien käyttöä vastaan ja nimittivät sitä puoskaroinniksi ja humpuukiksi. Lääkäriseura Duodecim alkoi kutsua ravintolisien käyttöä ”uskomushoidoksi”. Tällainen ravintolisien vähättely jatkuu vilkkaana tänäkin päivänä valeuutismediassa (HS, TS, IL, IS, AL, Yle ym.).

D-vitamiini on ollut yli 15 vuotta suuren tutkimusmielenkiinnon kohteena kaikkialla maailmassa. Pätevät tutkimukset ovat osoittaneet, että D-vitamiini on laajavaikutteinen hormoni, jolla on valtavasti erinomaisia luuston ulkopuolisia terveysvaikutuksia. D-vitamiinin viranomaissuositukset ovat jääneet pahasti ajasta jälkeen, kun nihilistiset ravitsemustieteilijät ja lääketeollisuuden lahjomat lääkärit ovat vastustaneet saantisuosituksen nostamista tasolle, jota arkkiatri Arvo Ylppö suositteli jo 1920-luvulla. Hänen neuvoaan noudatettiin vuoteen 1964 saakka. Sen jälkeen saantisuositusta on alennettu asteittain nykyiseen 10 µg:aan. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan D-vitamiinityöryhmän puheenjohtaja professori Christel Lamberg-Allardt on vastustanut julkisuudessa paitsi D-vitamiinilisien käyttöä myös D-vitamiinin mittaamista verestä. Ilmeisesti hän pelkää, että suomalaisilta paljastuu puutostiloja, kuten kävi muiden muassa oululaisilla sydänpotilailla.

Englantilainen gastroenterologi David Grames esitti vuonna 2009 ilmestyneessä kirjassaan Aurinko, D-vitamiini ja sydän, ettei sepelvaltimotaudin pääsiallinen syytekijä olekaan kolesteroli vaan D-vitamiinin puute. Uusi kanadalaisten sydäntutkijoiden meta-analyysi vahvistaa, että hänen käsityksensä D-vitamiinin merkityksestä sydän- ja verisuonitaudeissa oli oikea.

Sepelvaltimo tulehtuu

Kuva: Sepelvaltimossa vallitseva krooninen matala-asteinen tulehdus ahtauttaa suonta ja haittaa verenkiertoa ja sydänlihaksen hapen saantia. Berberiini, C- ja D-vitamiinit, E-EPA, karnosiini, magnesium, maitohappobakteerit, seleeni ja ubikinoni ehkäisevät, vaimentavat ja sammuttavat tulehdusta, jolloin tauti lievenee ja potilaan ennuste paranee.

Tutkimuksissa (n=81) selvitettiin 1992–2017 D-vitamiinilisien käyttöä, verenpainetta, lisäkilpirauhashormonia (PTH), hs-CRP:tä, kokonais-, LDL- ja HDL-kolesteroleja, triglyseridejä, valtimon sykenopeutta (PWV) ja Augmentation Index (AI). D-vitamiinin syönti, keskimäärin 75 µg, ruoan lisänä yhdeksän kuukauden ajan, suurensi merkitsevästi seerumin D-vitamiinin pitoisuutta (S-D-25) peräti 48 ± 23 nmol/l. Niissä tutkimuksissa, joissa D-vitamiini päiväannos oli ollut 100–300 µg, nousi S-D-25 yli 100 nmolin/l (artikkelin taulukko 1) eli yli kaksinkertaiseksi THL:n ja ravitsemuseliitin suosittelemaan määrään ja vähensi samallla sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. D-vitamiinilla ei ollut vaikutusta PWV- tai AI-arvoihin.

D-vitamiinin käyttö ravintolisänä voi suojata sydän- ja verisuonitauteja vastaan, koska D-vitamiini alentaa kohonnutta verenpainetta ja kohonnutta PTH:ta, korjaa veren rasvahäiriöitä ja torjuu tulehdusta, päättelevät tutkijat artikkelissaan, jonka voi lukea kokonaisuudessaan maksutta alla olevasta linkistä.

Sama tutkijaryhmä osoitti vuonna 2017, että S-D-25:n nostaminen D-vitamiinilisällä yli 100 nmolin/l alentaa kohonnutta verenpainetta (Mirhosseini N. ym. Nutrients 2017). Verenpainepotilasta 71 % pääsi remissioon (oireettomaan vaiheeseeen) pelkällä D-vitamiinilla. Päiväannokset eri tutkimuksissa vaihtelivat 25 ja 500 µg:n välillä.

Tutkijat suosittelivat myös, että diabeteksen hoitosuosituksiin lisättäisiin ohje D-vitamiinin käytöstä vähintään annoksella 100 µg/vrk, koska tämä parantaa veren sokeritasapainoa (Mirhosseini N ym. J Clin Endocrinol Metab 2017;102:3097). Siitä uutisoi lääkäreille Lääkäriseura Duodecim: Artikkelin tunnus: duo14256 (014.256). Kirjoittanut Vesa Ilvesmäki Päijäthämeen keskussairaala sisätautien klinikka.

Mirhosseini N, Rainsbury J, Kimball SM. Vitamin D Supplementation, Serum 25(OH)D Concentrations and Cardiovascular Disease Risk Factors: A Systematic Review and Meta-Analysis. Frontiers in. Cardiovascular Medicine., 12 July 2018 | Free Full Text https://doi.org/10.3389/fcvm.2018.00087

Tohtori Tolosen kommentti

Monet muutkin ravintolisät, mm. berberiini, C-vitamiini, E-EPA-kalaöljy, karnosiini, magnesium, jopa probiootit (Komaroff  1018), seleeni ja ubikinoni ehkäisevät ja hoitavat sydän- ja verisuonisairauksia. Näillä ravintolisillä on toisiaan vahvistava additiivinen ja/tai synerginen yhteis- ja vuorovaikutus. Mitä useampaa ravintolisää nautitaan yhtaikaa, sitä parempi on suojausteho. Mielesräni on järjetöntä, että sadat tuhannet suomalaiset syövät verenpainelääkkeitä, vaikka verenpaineen voi hoitaa kuntoon halvalla pelkällä D-vitamiinilla. Lue alla olevasta linkistä uusinta tietoa E-EPA-kalaöljyn  merkityksestä sydäntaudeissa.
Luontaisterveys 1.8.2018: E-EPA ja sydän