Paljonko tarvitsemme D-vitamiinia?

D-vitamiinin tarpeesta ja saantisuosituksista käydään kuumaa väittelyä. Lääkäreiden mukaan tarve on huomattavasti suurempi kuin ravitsemustietelijöiden, joiden mukaan vitamiineja ei tarvitse ottaa ”purkista”. Arkkiartri Arvo Ylppö toi D-vitamiiniprofylaksian Suomeen vuonna 1925, jolloin hänen suosituksensa vauvoille oli noin 100 mikrogrammaa (µg) päivässä. Terveyssisaret antoivat 1940-luvulla lapsille D-vitamiinia pistoksina lihaksiin, 7 500 µg kerralla. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on kuitenkin pienentänyt suosituksen 10 µg:aan/vrk. Uusi kanadalais-amerikkalainen tutkimus selvitti, millainen saanti antaa ihanteellisen pitoisuuden vereen.

Amerikkalainen lääketieteen laitos Institute of Medicine (IOM) suosittelee D-vitamiinia 10 µg päivässä ja pitää 100 µg:n päiväannosta suurimpana siedettävänä aikuisten saantina. EU:n mukaan yli 7-vuotiaat voivat ottaa huoletta 100 µg päivässä. Amerikkalainen Vitamin D Council suosittelee 125 µg/vrk. Yhdysvaltain geriatriyhdistys suosittelee ikääntyville 100 µg/vrk. Yhdysvaltain Endocrine Society Practice Guidelines puolestaan toteaa, että 250 µg/vrk on turvallista aikuisille jatkuvassa käytössä. Suomessa ravitsemustieteilijät ovat kauhistelleet yli 50 µg:n päiväannoksia, joiden he pelkäävät aiheuttavan myrkytyksia (niitä ei ole todettu ainuttakaan). Nämä erilaiset suositukset ovat hämmentäneet ihmisiä. Mikä siis on totuus tässä asiassa? Kanadalaiset ja amerikkalaiset tutkijat ottivat asiasta selvää tekemällä yhteisen suurtutkimuksen.

Siihen osallistui 3 882 henkilöä, keskimääräiseltä iältään 60 vuotta. Heistä alle yksi prosentti oli alipainoisia, 35,5 % normaalipainoisia ja 37 % ylipainoisia tai lihavia. Tutkimuksen alkaessa 55 % osallistujista ilmoitti nauttivansa D-vitamiinia ruuan lisänä, keskimäärin noin 50 µg/vrk. Vuoden kuluttua keskimääräinen päiväannos oli suurentunut 170 µg:aan. Seerumin D-vitamiinin pitoisuus (joka Suomessa merkitään S-D-25) suureni vuodessa keskimäärin 87:stä 126 nanomoliin litraa kohti (nmol/l).

Tutkijat halusivat selvittää, paljonko D-vitamiinia pitää ottaa päivässä, jotta S-D-25 nousisi vähintään 100 nmoliin/l. Tämähän on pitoisuus, jossa mm. infektiotaudit vähenevät merkitsevästi. Samalla selvitettiin, ilmeneekö hyperkalsemiaa (veren kalsiumin liiallista lisääntymistä) tai muita sivuvaikutuksia. Kävi ilmeiseksi, että S-D-25:n pitoisuuteen vaikutti kolme seikkaa: D-vitamiinin päiväannos, henkilön painoindeksi ja tutkimuksen alussa vallinnut S-D-25-pitoisuus.

  • Osallistujilla, joilla oli alussa D-vitamiinvaje (S-D-25 oli alle 50 nmol/l), nousu oli suurempaa kuin muilla koehenkilöillä
  • Molempien ryhmien (vaje/ei-vaje) S-D-25 oli vuoden kuluttua samalla tasolla. S-D-25 suureni vähemmän ylipainoisilla ja lihavilla kuin hoikemmilla. Toisin sanoen, ylipainoiset ja lihavat tarvitsivat suuremman päiväannoksen kuin normaalipainoiset ja laihat päästäkseen samalle ihanteelliselle S-D-25-tasolle yli 100 nmol/l.
  • Yli 100 nmolin/l pitoisuuteen pääsy edellytti normaalipainoisilta vähintään 150 µg/vrk annosta.
  • Lihavat tarvitsivat 200 µg/vrk päästäkseen yli 100 nmolin/l.
  • Seerumin kalsiumpitoisuus ei suurentunut yleisesti näillä D-vitamiiniannoksilla. Vain 20 henkilöllä havaittiin suurentumista, heistä useimmat kuuluivat niihin, joiden S-D-25 oli alussa ollut alle 50 nmol/l.
  • Pienehköllä joukolla (285 henkilöä, 7 %) S-D-25 ei suurentunut merkitsevästi, vaikka he ilmoittivat nauttivansa yli 100 µg D-vitamiinia päivässä. Havainto tukee Kuopiossa tehtyä tutkimusta, jossa terveille vapaaehtoisille koehenkilöille annettiin yhtenä päivänä 2 000 µg D-vitamiinia. Osalla S-D-25 suureni vain hiukan. Katso Kuopion tulokset.
  • Tutkijat epäilivät, että näiden henkilöiden S-D-25:n nousun vähyys saattoi johtua siitä, etteivät koehenkilöt todellisuudessa ottaneetkaan ohjeen mukaan vitamiinilisää tai sitten heillä oli imeytymishäiriöitä. Virtsan kalsiumpitoisuus ei suurentunut kenelläkään. Päin vastoin se pieneni normaaliksi 67 henkilöllä, joilla pitoisuus oli alussa tavallista suurempi.

Kenelläkään ei ilmennyt mitään D-vitamiinimyrkytykseen viittaavia oireita.

Tutkijat päättelivät:

Yli 100 nmolin/l S-D-25-pitoisuuteen pääseminen edellytti yleensä 125 µg:n päiväsaantia, eritoten ylipainoisilla ja lihavilla ihmisillä. Mitään myrkytykseen viiitaavaa ei tutkimuksessa voitu todeta.” Artikkelin voi lukea maksutta kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä.

Kimball, S. Mirhosseini, N. & Holick, M. Evaluation of vitamin D3 intakes up to 15,000 international units/day and serum 25-hydroxyvitamin D concentrations up to 300 nmol/L on calcium metabolism in a community setting. Dermato-Endocrinology, 2017. Free Full Text