Sokeritaudin hoito-ohje vuodelta 1904

Vähähiilihydraattinen (vhh) ruokavalio tunnettiin jo 1900-luvun alussa tehokkaaksi hoitokeinoksi diabetekseen, johon ei ollut vielä keksitty lääkkeitä. Vhh ei siis ole mikään viime aikojen ohimenevä muotivillitys, kuten THL, Suomen diabetesliitto ja ravitsemuseliitti ovat julkisuudessa toitottaneet ja väittäneet sen olevan terveydelle vaarallinen. Ja ettei siitä muka ole tutkimuksia eikä pitkäaikaisia kokemuksia. Lue seuraavasta Kurkijoen piirilääkärin Nils Jonatan Arppen ohjeet diabeteksen ruokavaliohoidosta. Ne ovat edelleen pätevät neuvot tyypin 2 diabeetikolle.

Hoito. Tärkein seikka sokeritaudin hoidossa on ruokajärjestyksen muuttaminen. Sopivalla ruokajärjestyksellä voimme joko melkoisesti vähentää sokerin muodostumista vereen ja sen erittymistä virtsassa tai parhaimmissa tapauksissa kokonaan lopettaa sen. Sopivia ruoka-aineita ovat rasva-aineet ja munavalkuaisaineet, kuten munat, liha- ja kalaruuat, jotavastoin sokerilajit, leipä sekä muut vilja-ainekset ja perunat eli ns. hiilihydraatteja sisältävät ovat sopimattomia, koska juuri niistä sokeri muodostuu vereen.

Aluksi täytyy sokeritautisen noudattaa ankaraa ruokajärjestystä, se on, kieltäytyä täydellisesti leivän, sokerin, perunoiden ja muiden hiilihydraattirikkaiden ravintoaineiden nauttimisesta. Tällöin saamme selvyyttä taudin luonteesta: hyväluontoisessa tapauksessa katoaa tällöin sokeri virtsasta, pahaluontoisessa jatkuu sokerin erittymistä, joskin entistä vähemmässä määrässä.

Kun hyväluontoista sokeritautia sairastava on jonkun aikaa noudattanut ankaraa ruokajärjestystä, alkaa hänen elimistönsä parantua siinä määrin, että se jo voi käyttää hyväkseen jonkun pienemmän määrän hiilihydraatteja. Tässä on kuitenkin meneteltävä varovaisesti, kokeilemalla, sillä eri ihmisten sietämiskyky vaihtelee. Sairaan tulee sentähden antautua lääkärin hoidettavaksi ja virtsatutkimuksia on tuon tuostakin toimitettava.

Luvallisia ravintoaineita ovat kaikenlainen liha ja kala, munat, rasvajuustot, kerma, voi ja silava. Kiellettyjä taas sokeri, hunaja, leipä, puurot, vellit ja perunat. Varovaisuudella voi käyttää keitettyjä
hedelmiä, joita imelöidään sakarinillä, kuorimatonta maitoa, erittäinkin viiliä, mandelileipää ja pähkinöitä.

Tärkeinä apukeinoina ovat vielä kohtuulliset ruumiinharjoitukset, raitis ilma sekä kylvyt. Kylmiä kylpyjä on yleensä vältettävä, jota vastoin sauna ja lämpimät ammekylvyt lisäävät hyvinvointia ja ehkäisevät paiseiden ja kutkan syntyä. Mitään sokeritautiin suorastaan vaikuttavaa lääkettä ei ole, jonka takia myös kaikki sokeritautiin suositetut ja kehutut lääkkeet ovat pidettävät keinotteluna. Ainoastaan muutamia sokeritaudin aiheuttamia oireita voimme lievittää lääkkeillä.

N. J. Arppe: Kansanlääkäri –  Yleistajuisia ohjeita tautien tuntemiseen, parantamiseen ja ehkäisemiseen. 2. painos (1919). Kustannusosakeyhtiö Kirja