D-vitamiinia 2 000 µg kuopiolaisille

Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen laitoksen ja ravitsemusyksikön tutkijat antoivat Kuopiossa 27 terveelle ihmiselle 2 000 mikrogrammaa D-vitamiinia yhden päivän aikana (boluksena) ja 8 henkilölle lumetta. Koehenkilöt nauttivat 13 tablettia aamiaisella ja 12 tablettia lounaalla (sic!). Kukin D-vitamiinitabletti sisälsi 80 µg D3-vitamiinia, joten päivän annos oli siis 2 000 µg. Seerumin D-vitamiinin pitoisuus suureni keskimäärin vain 20 prosenttia, mutta yksilölliset erot olivat suuria. Haittavaikutuksia ei ilmennyt. Puheet D-vitamiinin myrkyllisyydestä ovat vahvasti liioiteltuja.

VitDbol-tutkimus aloitettiin vuonna 2014. Aikaisemmassa kuopiolaisessa VitDmet-tutkimuksessa vain puolet koehenkilöistä reagoi odotusten mukaan viiden kuukauden aikana, jolloin he nauttivat joko 40 tai 80 µg D-vitamiinia päivittäin. Nyt annettu 2 000 µg:n yhden päivän annos suurensi seerumin D-vitamiinin pitoisuutta (S-D-25) keskimäärin vain 20 %. Yksilöiden väliset vaihtelut olivat kuitenkin valtavan suuria (kuva 1). Samoin seerumin parathormonin (PTH) pitoisuudet reagoivat erikoisesti: Aluksi ne nousivat päivässä keskimäärin 10 %, mutta laskivat kuukaudessa 5 % alle lähtötason. Eri yksilöt reagoivat hyvin eri tavoin D-vitamiinilisään: 14:llä vaste oli suuri, 11:llä keskinkertainen ja 10:llä vähäinen. Tutkijat valvoivat, että koehenkilöt nauttivat 13 pilleriään aamiaisella. Lounaalla nautittujen pillereiden (12 kpl) ottoa ei valvottu.

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, ettei yksi S-D-25-mittaus välttämättä kerro läheskään kaikkea D-vitamiinilisän vaikutuksesta kyseisessä ihmisessä. Sama D-vitamiiniannos vaikuttaa siis hyvin eri tavoin eri yksilöillä. Nämä erilaiset vasteet aiheuttavat ristiriitaisia käsityksiä myös D-vitamiinisuositusten antamiseen. Kuten kuvasta näkyy henkilöiden 1 ja 27 erot ovat suuret.

D-vitamiini vaikuttaa elimistössä metaboliittinsa 1α,25-dihydroksivitamiini D3:n kautta. Eri yksilöt siis reagoivat siihen eri tavoin epigeneettisen statuksensa ja immuunipuolustuksen solujen geenien transkription ja proteiinien tai metaboliittien kautta, tulkitsevat tutkijat. Näin ollen "yhden koon sukkahousut" (one size fits all) eivät ehkä olekaan paras ohje kaikille ihmisille.

Tutkimussuunnitelma on luettavissa Clinicaltrials.gov-rekisteristä NCT02063334.

VitDbol tuloksia

Kuva. Kaikkien 35 VitDbol-tutkimukseen osallistuneiden koehenkilöiden seerumin D-vitamiinin pitoisuudet 25(=H)D3. Jokaisesta on neljä mittaustulosta. d0=ennen koetta, d1=1 päivänä, d2=toisena päivänä ja d30=kuukauden kuluttua. Pystyakseli = pitoisuus seerumissa nmol/l. Plasebo = lume (koehenkilöt 28–35). Kenenkään D-vitamiinin pitoisuus ei noussut hälyttävän suureksi, suurin pitoisuus henkilöllä 27 oli noin 150 nmol/l. Toksinen raja on yli 350 nmol/l.

Mistä suuret yksilölliset erot voisivat johtua? Yksi mahdollisuus on, etteivät kaikki koehenkilöt syöneet kaikkia 25 tablettia. Uuden kiinalais-amerikkalaisen tutkimuksen mukaan lähtötilanteen S-D-25-pioisuuteen vaikuttaa kahden geenin, CYP2R1 ja GC, polymorfismi ja jrs11185644-geenin polymorfismi voi vaikuttaa annos-vaste-suhteeseen (Zhang ym. 2017). Polymorfismi eli muuntelu perustuu siihen, että geeneistä esiintyy populaatiossa rakenteeltaan vaihtoehtoisia muotoja, alleeleja.

Vertailun vuoksi (D-vitamiinin yliannostuksilla pelottelevien ja niitä pelkäävien tiedoksi):
Itävallassa Grazin yliopiston sisätautiklinikassa annettiin 25 tehohoitopotilaalle (age 62 ± 16 v) kerta-annoksena joko lumetta tai 540 000 IU eli 13 500 µg D-vitamiinia. Potilaiden S-D-25 oli ollut sairaalaan tullessa alle 50 nmol/l. Pitoisuus nousi kahdessa päivässä D-vitamiinilla keskimäärin 62,5 nmolilla/l; enimmillään 160 nmoliin/l (samaan tasoon kuin Kuopiossa). Mitään sivuvaikutuksia (hyperkalsiumiaa tai hyperkalsiuriaa) ei ilmennyt (Amrein ym. 2011).

Carlberg C, Haq A. The concept of the personal vitamin D response index. Journal of Steroid Biochemistry and Molecular Biology 2016 Dec 26. pii: S0960-0760(16)30358-2. doi: 10.1016/j.jsbmb.2016.12.011.
Seuter S, Virtanen JK, Nurmi T, et al. Molecular evaluation of vitamin D responsiveness of healthy young adults. Journal of Steroid Biochemistry and Molecular Biology 2016 Jun 6. pii: S0960-0760(16)30173-X. doi: 10.1016/j.jsbmb.2016.06.003.
Zhang M, Zhao LJ, Zhou Y, et al. SNP rs11185644 of RXRA gene is identified for dose-response variability to vitamin D3 supplementation: a randomized clinical trial. Scientific Reports. 2017 Jan 12;7:40593. doi: 10.1038/srep40593.
Amrein K, Sourij H, Wagner G,  et al. Short-term effects of high-dose oral vitamin D3 in critically ill vitamin D deficient patients: a randomized, double-blind, placebo-controlled pilot study.
Critical Care. 2011;15(2):R104. doi: 10.1186/cc10120.