Masennus ja kalaöljyn omega-3-rasvahapot

Masennus on elimellinen koko kehon sairaus, jossa usein vallitsee krooninen matala-asteinen tulehdus (inflammaatio) sekä omega-3-rasvahappojen ja D-vitamiinin piilevä puute.  Psyykelääkkeet eivät korjaa näitä puutoksia, sen tekevät ainoastaan riittävä D-vitamiinin ja omega-3:n saanti, parhaiten ja nopeiten ravintolisistä. Kolme uutta tutkimusta, yksi Italiasta ja kaksi Yhdysvalloista, korostaa omega-3-rasvahappojen pitkäaikaisen käytön säännöllistä, tärkeää merkitystä masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa. EPA-rasvahappo osoittautui tehokkaimmaksi kalaöljyksi kliinisen masennuksen hoidossa.


Italialaiset tutkijat osoittivat rottakokeessa, että omega-3-rasvahappojen puute ravinnossa vähentää amyloidi-beta1-42:n (Aβ1-42 ) pitoisuutta plasmassa. Sen pitoisuus lisääntyi omega-6-ravinnolla ja väheni omega-3:lla. Aβ1-42:n lisääntyminen liittyy Alzheimerin tautiin ja aiheuttaa muutoksia käytöksessä. Tilannetta voidaan korjata ja käyttäytymismuutokset ehkäistä omega-3-rasvahapoilla, päättelevät tutkijat. (Morgerese ym. 2016).

Tutkimuksen tekivät seuraavat laitokset:
  • 1Department of Clinical and Experimental Medicine, University of Foggia, Foggia, Italy.
    2Department of Clinical and Experimental Medicine, University of Foggia, Foggia, Italy.
    3Physiology and Pharmacology, La Sapienza, University of Rome, Rome, Italy.

Harvardin ja Emoryn yliopistojen psykiatrit korostavat, että masennus on biologinen sairaus, jossa vallitsee usein, muttei aina, voimakas krooninen matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio. Se ilmenee mm. suurentuneina tulehduksen merkkiaineina veressä. Muiden muassa interleukiinit (IL)-1ra, IL-6 ja hs-CRP ovat koholla. Psykiatrit hoitivat 155 avohoidossa olevaa masennuspotilasta, joista kolmannes sai kahdeksan viikkoa päivittäin lumetta, soijaöljykapseleita ja kaksi kolmannesta väkevöityä kalaöljyä (joko 1 060 mg EPAa tai 900 mg DHA:ta). Tarkoitus olikin testata, kumpi on tehokkaampaa masennuksen hoidossa EPA vaiko DHA. Kävi ilmi, että EPA oli tehokkainta kalaöljyä niillä potilailla, joiden tulehdusarvot olivat suurimmat. Tällaiset potilaat ovat usein ylipainoisia tai lihavia. Heillä EPA alensi tehokkaimmin tulehdusta ja paransi masennusta (Hamilton 17 -asteikolla mitattuna) paremmin kuin DHA ja lume (Rapaport ym. 2016). 

Toiset amerikkalaiset tutkijat toteavat, että tutkimusten mukaan punasolujen vähäinen EPA- ja DHA-rasvahappojen (molemmat omega-3:a) puute liittyy masennukseen. Tästä on päätelty, että näiden rasvahappojen nauttiminen ruoan lisänä voi parantaa masennusta, kuten kliiniset tutkimukset ovatkin osoittaneet. Kaikissa tutkimuksissa ei ole kuitenkaan saatu postitiivisia tuloksia, ja siksi tässä työssä yritetään selvittää asiaa. Tutkijat analysoivat, minkälaisia olivat kalaöljytutkimukseen osallistuiden masennuspotilaiden punasolujen omega-3-pitoisuudet ennen kalaöljyhoidon aloittamista ja mikä vaikutus näillä pitoisuuksilla oli toipumiseen (Carney ym. 2016).

Omega-3-indeksi

Kuva. Omega-3-indeksin määritys. Punasolun (RBC) kalvolta lasketaan kaikki rasvahapot. Tässä esimerkissä tutkitulla alueella on kolme EPA- ja DHA-rasvahappoa. Muita rasvahappoja on 64. Omega-3:n osuus kaikista rasvahapoista on siis 3/64 eli 4,6 %, mikä on huonohko tulos. Ihannearvo on 8–11 % (tai yli). Alle 4:n indeksi ennakoi sydäntauteja, masennusta ym. Indeksi nousee kalaöljyllä helposti ihannelukemiin. Itselläni lukema oli viimeksi yli 12 %.

Tutkijat mittasivat 112 masennuspotilaan EPA:n, DHA:n ja AA:n (omega-6) prosentuaaliset osuudet punasolun kalvon kaikista rasvahapoista. Potilaat saivat 2005–2008 päivittäin joko sertaliinia 50 mg + lumetta (verrokit) tai sertaliinia 50 mg ja sen lisäksi 930 mg EPAa ja 750 mg DHA:ta (hoitoryhmä). Näiden kummankin ryhmän masennuksen paranemista remissioon (oireettomaan vaiheeseen) mitattiin 17-kohtaisella Hamiltonin asteikolla (Hamilton Depression Rating Scale score). Tulos alle 7 merkitsi toipumista oireettomaksi.

 Lääkitystä täydentävää omega-3-hoitoa saaneiden potilaiden punasolujen EPA- ja DHA-pitoisuudet olivat olleet jo ennen kalaöljyn antoa huomattavasti suuremmat niillä potilailla, jotka toipuivat masennuksestaan verrattuna niihin, jotka eivät toipuneet. Mitä suurempi omega-3/omega-6-suhde oli alussa, sitä paremmin potilaat toipuivat. (He olivat voineet nauttia kalaöljyä jo ennen tämän tutkimuksen aloittamista.) Vastaavaa yhteyttä alkutilanteen omega-3-pitoisuuksissa ja toipumisessa ei havaittu pelkästään sertaliinia ja lumetta saaneilla.

Johtopäätökset: Masennuspotilaiden punasolujen EPA- ja DHA-pitoisuudet sekä omega-3/omega-6-rasvahappojen suhde – ennen hoidon aloittamista – vaikuttavat ratkaisevalla tavalla siihen, kuinka hyvin potilaat hyötyvät täydentävästä kalaöljyhoidosta. Omega-3-rasvahappojen antaminen masennuspotilaille voi olla tehokasta hoitoa, mutta tarvittava päiväannos ja hoidon kesto voivat vaihdella sen mukaan, mikä on ollut potilaiden punasolujen omega-3-indeksi ennen hoidon aloittamista. Tulokset selittävät sitä, ettei kaikissa tutkimuksissa ole saatu samanlaisia tuloksia.Yhtenä syynä ristiriitaisiin tuloksiin on ilmeisesti myös se, ettei kaikissa tutkimuksissa ole annettu riittävän vahvaa EPA-pitoista kalaöljyä. Sekin näyttää tehoavan parhaiten niillä potilaila, joiden elimistössä vallitsee voimakas tulehdus.

Tutkimussuunnitelma on luettavissa maksutta ClinicalTrial-tietokannasta NCT00116857.
Omega-3 Fatty Acids to Improve Depression and Reduce Cardiovascular Risk Factors

Morgese MG, Tucci P, Mhillaj E , et al. Lifelong Nutritional Omega-3 Deficiency Evokes Depressive-Like State Through Soluble Beta Amyloid. Molecular Neurobiology 2016 Feb 29. [Epub ahead of print]
Rapaport MH, Nierenberg AA, Schettler PJ, et al. Inflammation as a predictive biomarker for response to omega-3 fatty acids in major depressive disorder: a proof-of-concept study. Molecular Psychiatry. 2016 Jan;21(1):71-9. doi: 10.1038/mp.2015.22. Free Full Text
Carney RM, Steinmeyer BC, Freedland KE, et al. Baseline blood levels of omega-3 and depression remission: a secondary analysis of data from a placebo-controlled trial of omega-3 supplements. Journal of Clinical Psychiatry.2016 Feb;77(2):e138-43. doi: 10.4088/JCP.14m09660.