Kuopiolaistutkimus: Magnesium voi ehkäistä masennusta

Yli 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä, vaikka niiden teho on kyseenalainen. Syynä on se, että masennus on biologinen sairaus, jonka syntyyn ja uusimiseen vaikuttavat monet ravintoaineiden puutokset, joita synteettiset psyykelääkkeet eivät korjaa. Itä-Suomen yliopistossa (Kuopiossa) on seurattu 20 vuotta miespuolisten masennuspotilaiden magnesiumin saantia ruuasta. Tulosten mukaan magnesiumvaje on yleinen ja se on todennäköisesti myötävaikuttanut masennuksen puhkeamiseen ja estänyt sen paranemista. Puute on helppo korjata nauttimalla magnesiumia ruoan lisänä.

Tutkimuksen aineisto on kerätty Kuopion sepelvaltimotaudin vaaratekijätutkimukseen (Kuopio Ischemic Heart Disease Risk Factor (KIHD) Study) osallistuneista miehistä, joita oli yhteensä 2 320. He olivat iältään 42–61-vuotiaita tutkimuksen alkaessa vuosina 1984–89. Heidän magnesiumin saantiaan ruuasta arvioitiin neljän päivän ruokapäiväkirjan perusteella. Seurantaan valittiin miehet, jotka olivat olleet sairaalassa unipolaarisen masennuksen vuoksi.

Mitä vähäisempää magnesiumin saanti oli ollut (alin kolmannes), sitä useampi oli sairastunut sairaalahoitoa vaativaan masennukseen (verrattuna keskimmäiseen kolmannekseen, P=0,005). Sen lisäksi magnesiumin saannin ja masennuksen riskin välillä havaittiin käänteinen korrelaatio, kun verrattiin vähiten magnesiumia syöneitä (alin kolmannes) keskimmäiseen ja ylimpään kolmannekseen (P=0,033). Tuloksia ei voida välttämättä yleistää koskemaan nuoria miehiä eikä naisia, huomauttavat tutkijat.

Liian niukka magnesiumin saanti ruoasta voi lisätä masentumisen riskiä, päättelevät tutkijat psykiatrien ammattilehdessä Journal of Affective Disorders. 2016 March, 94–98. 

Asiaa on toki tutkittu muualla jo aikaisemmin, mutta kuopiolaisten seuranta-aika on maailman pisin. Espanjalaisen Navarran yliopisotn tutkijat julkaisivat vuonna 2013 koontitutkimuksen. Näissäkin runsas magnesiumin saanti liittyi vähäiseen masentuneisuuteen. Ravintolisänä nautittu magnesium voi ehkäistä masennusta, ja magnesiumia voidaan käyttää tehostamaan lääkehoitoa, päättelivät espanjalaispsykiatrit (Derom ym. 2013). Yhdysvalloissa tehdyssä laajassa selvityksessä magnesiumvaje liittyi eryityisesti nuorten miesten masennukseen (Tarleton ja Littenberg 2015).

Monet muutkin ravintoaineet kuin magnesium ehkäisevät tutkitusti masennusta. Kuopiolaisen psykiatrin Tommi Tolmusen työryhmä on osoittanut, että foolihappo ja B12-vitamiini ehkäisevät masennusta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten D-vitamiinin saanti on usein liian niukkaa, ja se lisää masentumisen riskiä ja estää tautia parantumasta. D-vitamiinin saannin nostaminen riittävälle tasolle säästäisi noin 200 miljonaa euroa vuodessa, päättelivät THL:n tutkijat. Myös kalaöljy, eritoten E-EPA on tunnetusti tehokas antidepressiivinen ravintolisä, jonka hyödyllisyys on osoitettu monissa kliinisissä kaksoissokkotutkimuksissa eri puolilla maailmaa. Laukaalainen psykiatri Mauno Rauramo ehdotti jo marrakuussa 2009 Lääkäriseura Duodecimille, että kalaöljy lisättäisiin masennuksen Käypä hoito -ohjeisiin. Esitys ei ole toteutunut, sillä lääketeollisuus lahjoo päätöksentekijöitä.

Psykiatri Tommi Tolmusen työryhmä on julkaisut vuosien varrella kirjoituksia aiheesta masennus, homokysteiini ja foolihappo ja foolihappo ja B12-vitamiini tehostavat masennuksen lääkehoitoa sekä ravinto ja mielialahäiriöt. 

Yary T, Lehto SM, Tolmunen T, Tuomainen TP, Kauhanen J, Voutilainen S, Ruusunen A. Dietary magnesium intake and the incidence of depression: A 20-year follow-up study. Journal of Affective Disorders. 2016 March, 94–98. Dec 30;193:94-98. doi: 10.1016/j.jad.2015.12.056. Abstract
Derom ML, Sayón-Orea C, Martínez-Ortega JM, Martínez-González MA. Magnesium and depression: a systematic review. Nutritional Neuroscience. 2013 Sep;16(5):191-206. doi: 10.1179/1476830512Y.0000000044. Free Full Text pdf
Tarleton EK, Littenberg B. Magnesium intake and depression in adults. Journal of American Board of Family Medicine. 2015 Mar-Apr;28(2):249-56. doi: 10.3122/jabfm