Ravitsemusvuodet 2015-2016

Ravitsemuslääketiede on varsin uusi tieteenala. Se syntyi vasta toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa, jossa elintarviketeollisuus alkoi lahjoittaa alan professuureja yliopistoihin. Näin siksi, että yliopistot alkaisivat julkaista sellaisia tutkimuksia, jotka edistävät elintarviketeollisuuden taloudellisia intressejä (lue lisää). Vuosi 2015 on ollut siitä mielenkiintoinen, että monet järkähtämättöminä pidetyt ”kiveenhakatut” ravitsemusopit on julistettu virheellisiksi ja niitä pyritään vähitellen uusimaan päivittämällä ravitsemussuosituksia. Niiltä vaaditaan nyt ensimmäistä kertaa historiassa, että ne perustuisivat pätevään tieteelliseen näyttöön eivätkä manipulointiin, uskomuksiin ja politikointiin, kuten tähän asti. Uudet suositukset on tarkoitus julkaista lähiviikkoina Yhdysvalloissa, josta ne sitten leviävät muihin maihin, myös Suomeen. Uudistusehdotukset eivät ole kuitenkaan kaikkien "virallisten" tietäjien mieleen.

Missä neljä ravitsemuseksperttiä tapaa, siellä ilmenee pian vähintään viisi erilaista käsitystä siitä, mikä on totuus. Helmikuussa 2015 USA:ssa Dietary Guidelines Advisory Committee (DGAC) julkaisi suosituksensa, minkä jälkeen niitä on kritisoitu kovin sanoin julkisuudessa: ehdotusta on kommentoitu 15 kertaa enemmän kuin edellistä vuoden 2010 ehdotusta. Tällä viikolla Yhdysvaltain kongressi puuttui peliin julkaisemalla suosituksista laajan ja kalliin, noin miljoonan dollarin, kirjallisuuskatsauksen.

Vuonna 2015 ajattelutapa eli paradigma terveellisestä ravitsemuksesta muuttui paljon. Maaeläinrasvoja ja kananmunia ja niiden sisältämää kolesterolia ei pidetä enää vaarallisina, sillä ruuan sisältämä kolesteroli ei lisää merkitsevästi seerumin kolesterolin pitoisuutta eikä sydän- ja valtimotautien riskiä. Samalla neuvotaan lisäämään kasvisten ja vihannesten syöntiä. Syyskuussa amerikkalainen terveystoimittaja Nina Teicholz julkaisi 23.9.2015 British Medical Journalissa (BMJ) toimituksen häneltä tilaaman kirjoituksen The scientific report guiding the US dietary guidelines: is it scientific?, jossa hän moitti uutta suositusluonnosta tieteellisesti heikosti perustelluksi. BMJ teetti kirjoituksesta peer-review-asiantuntija-arvion ennen julkaisemista. Nina oli pyytänyt myös etukäteen yksityisesti asiantuntija-arvion tekstistään mm. edellisen DGAC:n jäseneltä.

Teicholz sai tietenkin osakseen ankaraa kritiikkiä vanhojen käsitysten puolustajilta; yli 180 "tietäjää", mukaan luettuina kaikki elossa olevat Ancel Keyisin johtaman "seitsemän maan tutkimuksen" tekijät (jossa Keys ja hänen kaverinsa professori Martti J. Karvonen väittivät, että he olivat todistaneet maaeläinrasvan olevan vaarallista, koska se suurensi veren kolesterolipitoisuuta ja lisäsi sydänkuolleisuutta) sekä suomalaiset Pekka Puska, Matti Uusitupa, Ursula Schwab ja Kalevi Pyörälä, ovat vaatineet 5.11.2015 BMJ:ta poistamaan Teicholzin kirjoituksen. BMJ vastasi, että kaikkien yli 180:n on julkistettava omat taloudelliset sidonnaisuutensa (joita mm. Uusituvalla on paljon elintarviketeollisuuteen). Koska näin ei ole tapahtunut, ja 17 allekirjoittajaa veti pois nimensä, ja jäljelle jäi 173. Hän julkaisi oman vastineensa kritiikkiin BMJ:ssä. Siihen sisältyi eräs korjaus tyydytettyjä rasvoja koskevista tutkimuksista. Hän ihmetteli, miksi tarvittiin noin valtava määrä vastatusjia yhden kirjeen allekirjoittajiksi. Teicholzia syytettiin myös siitä, että hän oli kirjoittanut aiheesta kirjan The Big Fat Surprise ja että hänen kirjoituksensa BMJ:ssa olisivatkin olleet kirjan mainoksia. Moni asiantuntija kuitenkin puolusti julkisuudessa Teicholzia todeten, että ”olemme liian kauan tehneet päätöksiä tutkimuksista, jotka eivät tue niitä (päätelmiä)". Pekka Puskan ym. kritiikistä huolimatta British Medical Journal ei vedä pois Teicholzin artikkelia.

Vähiten vastustusta on herättänyt komitean esitys sokereiden vähentämisestä ruokavaliossa enintään 10 prosenttiin kokonaiskalorien määrästä päivää kohti. Useimmilla aikuisille se merkitsee noin 12 teelusikallista päivässä. Komitea ehdottaa sokeroitujen virvoitusjuomien poistamista kouluista ja lisätyn sokerin pakollista merkitsemistä elintarvikkeisiin. Perusteluina mainitaan monet tutkimukset, joiden mukaan runsas sokerien syönti lisää riskiä sairastua moniin kroonisiin tauteihin, kuten tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään. Sokeriteollisuus ja Coca-Cola ovat kuitenkin vastustaneet ehdotusta ja lobbanneet sitä vastaan. Coca-Cola rahoittaa ravitsemustieteilijöiden tekemiä tutkimuksia myös Suomessa. Myös suolan määrästä ravinnossa kiistellään. Ehdotuksessa esitettäneen enintään 2,3 grammaa päivää kohti.

Pääasiallinen syy ravitsemuskiistoihin on se, että ravitsemuksen terveysvaikutuksia on vaikea tutkia objektiivisesti ja luotettavasti. Valtaosa amerikkalaisten suositusten perusteista on peräisin kansallisesta National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES) -tutkimuksesta, jossa ihmisiltä on kerätty tietoa kyselylomakkeilla. Kuten tunnettua muistinvaraiset vastaukset siitä, mitä on syöty, eivät ole kovin luotettavia. Monet ihmiset ilmoittavat syöneensä sellaisia ravintoaineiden määriä, jotka eivät ole fysiologisesti uskottavia. Komitean ehdotus sisältää 900 kertaa sanat association, associated ja relationship kun taas sanat causal ja causality esiintyvät alle 30 kertaa eikä todellista syy-yhteyttä ravinnon ja sairauden välillä kyetä osoittamaan kertaakaan. Kovaa tieteellistä dataa on vaikea tai suorastaan mahdotonta kerätä ja julkaista kyselylomakkeilla. Niinpä ravitsemustieteessä vallitsevat pikemminkin lujasti juurtuneet voimakkaat käsitykset ja asenteet kuin tieteelliset faktat.

Tämä koskee erityisesti ravintolisiä: Niiden vastustajat eivät halua edes lukea uusia ravintolisillä tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia, eivätkä kuunnella ravintolisistä apua saaneiden kansalaisten kokemuksia, koska niiden tulokset voisivat mullistaa vastustajan maailmankuvan. Aivan kuten katolisen kirkon ja Galileo Galilein konflikti aikoinaan.

Vuonna 1610 Galileo Galilei julkaisi Sidereus Nuncius -teoksensa, jossa hän kuvasi uudella kaukoputkellaan tekemiään yllättäviä havaintoja. Nämä löydökset eivät sopineet yhteen antiikin ajoista vallalla olleen kaikkeuden käsityksen kanssa ja nostattivat kiinnostusta uusiin teorioihin kuten Nikolaus Kopernikuksen aurinkokeskiseen malliin, jota pidettiin kerettiläisenä, sillä se oli vastoin silloisia Raamatun tulkintoja. Galileo pyysi kardinaaleja itse katsomaan kaukoputkella Jupiterin kuita, mutta he kieltäytyivät. Ristiriita huipentui vuonna 1633 oikeudenkäyntiin, jossa Galileo tuomittiin kerettiläisyydestä kotiarestiin ja hänen teostensa julkaisu kiellettiin. Vuonna 2015 Suomessa valtamedia kieltäytyy julkaisemasta ravintolisillä saatuja positiivisia tutkimustuloksia. Vain kielteiset uutiset, vaikkapa valheellisina, kelpaavat julkaistaviksi.

Vähärasvaisen ruokavalion muistokirjoitus:
The Day Low-Fat Diet Died

Katsokaa ja lukekaa myös New York Times sivulta teksti ja 11 minuutin video:
A Healthy Diet’s Main Ingredients? Best Guesses
Siitä käy tiivistetysti ilmi suuri rasva- ja kolesterolihuijaus. Ravitsemustiede on ollut parhaimmillaan 50 % arvailua, sanoo professori Dariush Mozaffarian (Tufts University’s Friedman School of Nutrition). Hän kirjoitti Amerikan Lääkärilehdessä JAMA: "We really need to sing it from the rooftops that the low-fat diet concept is dead, there are no health benefits to it.”

Kansanterveystieteen professori Grant Schofield (Auckland University of Techonlogies, NZ) kertoo blogissaan, kuinka tyydytetty rasva voidaan saada näyttämään vaaralliselta, kun kikkaillaan tilastoilla:
Statistics and Fat

Vuonna 2017 Coca-cola-yhtiö on haastatteu oikeuteen tutkimustulosten vääristelystä ja harhaanjohtamisesta.
Coca-cola stämms för mörkade hälsorisker

Päivitys 31.8.2017

Jussi Huttunen tunnusti saunassa Kari Salmiselle:oikeassa sinä Kari olet ollut….kaikki nämä vuodet”. Huttunen myöntää julkisesti: "Parhaalla tahdollakaan ei löydy yhteyttä rasvaisen ruuan ja sydäntautien välillä." Huttunen toimi Kansanterveyslaitoksen (nyk. THL) ylijohtajana ennen Pekka Puskaa.

Ruotsin lääkärilehti 2017: Rasvan syönti ja sydän- ja verisuonitaudit – Onko meitä informoitu väärin?
Fettintag och kardiovaskulär hälsa – är vi helt felinformerade?