Laihdutus ja sydänterveys: Vähähiilihydraattinen voittaa vähärasvaisen ruokavalion

Amerikkalainen tohtori Robert Atkins oli oikeassa jo 45 vuotta sitten. Hän alkoi suositella vähähiilihydraattista (vhh) ruokavaliota vähärasvaisen sijasta, mutta lääkärikunta ja etenkin ravitsemustieteilijät mollasivat häntä humpuukimaakariksi. Ravitsemus- ja lääketieteet vannoivat vähärasvaisen nimiin. Vastaavanlaisen kohtalon koki englantilainen ravitsemustieteen professori John Yudkin, joka esitti jo yli 60 vuotta sitten, että sokeri (hiilihydraatit) ovat terveydelle vaarallisia, ei rasva. Rasvakammoa lietsovien kanta kuitenkin voitti, ja vasta nyt, kuolemansa jälkeen, Atkins ja Yudkin saavat osakseen ansaitsemansa kunnian. Uusi satunnaistettu vuoden mittainen tutkimus vahvistaa, että vhh-ruokavalio laihduttaa ja suojaa sydäntä vähärasvaista tehokkaammin. Tutkimusta rahoitti Yhdysvaltain terveysvirasto National Institutes of Health (NIH) ja raportin julkaisi tänään sisätautilääkäreiden ammattilehti Annals of Internal Medicine.

Tutkimukseen osallistui 148 lihavaa ihmistä, keski-iältään 47 vuotta ja painoindeksiltään 35 kg/m2. Yli 85 % oli naisia, puolet heistä valkoihoisia, puolet mustia. Koehenkilöillä oli lihavuuden takia suurentunut sydäntaudin riski. Hanke toteutettiin Tulanen yliopistossa New Orleansissa epidemiologian apulaisprofessori Lydia Bazzanon johdolla.

Vhh-dieetillä olleet ihmiset vähensivät hiilihydraattien syöntiään noin 75 %. He laihtuivat vuodessa keskimäärin 5,3 kg, kun vähärasvaisella ruokavaliolla olleet laihtuivat keskimäärin vain 1,8 kg. Vhh-ruokavalio lisäsi seerumin ”hyvää” HDL-kolesterolia (mustilla vielä enemmän kuin valkoihoisilla). Kummankin ruokavalion kalorimäärät olivat samat.

Kokeen alkaessa kenelläkään tutkituista ei ollut diabetesta, sydän- tai verisuonitautia eikä munuaissairautta eikä kukaan nauttinut laihdutuslääkkeitä. Vhh-dieetti sisälsi alle 40 g hiilihydraatteja päivässä, mikä vastaa kahden leipäviipaleen hiilihydraattimäärää. Vähärasvaisessa ruokavaliossa alle 30 % energiasta tuli rasvasta (josta alle 7 % tyydytettyä rasvaa) ja 55 % hiilihydraateista. Vähärasvaisessa ruokavaliossa oli keskimäärin 200 g hiilihydraatteja. Ravitsemusterapeutti antoi kummallekin ryhmälle yksityiskohtaista neuvontaa kerran viikossa ensimmäisen kuukauden aikana ja sen jälkeen vielä pienryhmissä vaikutusjakson kestäessä. Koehenkilöt täyttivät 3, 6 ja 12 kuukauden kuluttua ravitsemustaan koskevan 12 tunnin kyselylomakkeen, jolla oli tarkoitus varmistaa osallistujien sitoutuminen ohjeisiin.

Kummankin ryhmän fyysinen aktiivisuus ja kalorien saanti olivat hyvin samanlaisia koko vuoden ajan: vhh-ryhmässä keskimäärin 1 448 kcal ja vähärasvaisessa ryhmässä 1 527 kcal. Kummassakin ruokavaliossa oli noin 16 g kuituja päivää kohti. Noin 80 % molemmista ryhmistä noudatti kuuliaisesti saamiaan ohjeita koko vuoden ajan. Tosin vhh-dieetillä olleiden päivittäisten hiilihydraattien määrä nousi kokeen loppua kohti noin 130 grammaan.

Vhh-ryhmän tulokset olivat paremmat kuin vähärasvaisen ryhmän: Kehon rasva väheni 1,5 % ja lihasmassa lisääntyi 1,7 %. Seerumin triglyseridit ja kohonnut verenpaine vähenivät kummassakin ryhmässä, mutta enemmän vhh-ryhmässä (keskimäärin 14,1 mg/dl).

Vhh:ta vastustaneet ravitsemustieteilijät ovat pelotelleet (Suomessakin), että vhh muka olisi terveydelle vaarallista, koska se suurentaisi seerumin LDL-kolesterolin pitoisuutta ja vaarantaisi siten sydänterveyden. Kuitenkin tässä tutkimuksessa kummankin ryhmän LDL-pitoisuus pieneni, eikä ryhmien välillä ilmennyt merkittävää eroa. Näin ollen kolesterolilla pelottelu on ollut perusteetonta. Vhh-ruokavalio pienensi myös CRP:tä enemmän kuin vähärasvainen. Toisin sanoen vhh vähensi hiljaista kroonista matala-asteista tulehdusta. Veren sokeripitoisuuksissa ei havaittu merkittäviä eroja ryhmien kesken.

Ehkä tärkein vhh:n etu oli kuitenkin se, että riski sairastua sepelvaltimotautiin seuraavien 10 vuoden kuluessa (10 year Framingham risk score) oli merkitsevästi pienempi vhh:ta kuin vähärasvaista dieettiä noudattaneilla. Terveydelle edulliset muutokset ilmenivät yhtä lailla valkoihoisilla kuin mustilla osallistujilla.

Tutkimus osoitti vääriksi professori Mikael Fogelholmin, apulaisprofessori Ursula Schwabin ja muiden ravitsemustieteilijöiden ja eräiden lääkäreiden (erityisesti elintarviketeollisuuden sponsoroiman professori Matti Uusituvan) mediassa toitottamat väitteet vhh-ruokavalion vaarallisuudesta ja tehottomuudesta. Hehän ovat väittäneet, ettei vhh:ta saisi noudattaa, kun sitä ei ole tutkittu pitkäkestoisissa kokeissa. Tämä tutkimus osoitti, että vhh laihduttaa, alentaa triglyseridejä ja CRP:tä (tulehdusmarkkeria) – siis pienentää muun muassa sydäntaudin riskiä – tehokkaammin kuin vähärasvainen ruokavalio, eikä aiheuta vaaraa terveydelle.

Hiilihydraattien rajoittaminen voi olla hyvä vaihtoehto niille, jotka haluavat laihtua ja pienentää sydäntaudin riskiään”, kirjoittaa professori Bazzanon tutkijaryhmä. Se ei suinkaan väitä, että kaikkien ihmisten pitäisi noudattaa vhh-ruokavaliota. Tutkimussuunnitelman voi lukea maksutta tästä linkistä: ClinicalTrials.gov: NCT00609271.

Tutkimusta selostetaan maailmalla laajasti, Yhdysvalloissa mm. The New York Timesissa ja CBS Newsissa ja Suomessa Talouselämässä: "Tutkimus kumoaa pitkään eläneen harhaluulon terveellisestä ruokavaliosta."

Low-carb versus low-fat: Best diet for weight loss, heart health. CBS News 2.9.2014
Bazzano LA, Hu T, Reynolds K, et al. Effects of low-carbohydrate and low-fat diets: a randomized trial. Annals of Internal Medicine 2014, Sept 2;161:5 DOI:10.7326/M14-0180.