Turun yliopisto: D-vitamiinilisät ovat pysäyttäneet lasten diabeteksen yleistymisen

Suomalaisilla lapsilla esiintyy eniten maailmassa tyypin 1 diabetesta. Tauti yleistyi suuresti vuoden 1964 jälkeen, jolloin D-vitamiinin saantisuositus puolitettiin arkkiatri Arvo Ylpön suosittelemasta 100 mikrogrammasta päivää kohti. Saantisuositus puolitettiin uudelleen vuonna 1975 (25 µg:aan) ja taas uudelleen 1992 (10 µg:aan). Joka kerta lasten diabetes lisääntyi jyrkästi (katso kuva alla). Ravitsemustieteilijät, professori Christel Lamberg-Allardt etunenässä, ovat toitottaneet julkisuudessa, ettei D-vitamiinilla muka olisi mitään tekemistä diabeteksen kanssa. Lamberg-Allardt toimii valtion ravitsemusneuvottelukunnan D-vitamiinityöryhmän puheenjohtajana ja on ollut mukana päättämässä D-vitamiinin liian pienestä saantisuosituksesta. Viimeksi viime vuonna 2–3-vuotiaiden lasten saantisuositusta alennettiin 10 mikrogrammasta 7,5 mikrogrammaan, mikä oli valitettava huononnus.

D-vitamiinin saantisuositus ja tyypin 1 diabetes

Lasten diabetes yleistyi Suomessa joka kerta D-vitamiinin saantisuosituksen vähennyksen jälkeen, ilmeni professori Elina Hyppösen tutkimuksesta (Lancet).

Turun yliopiston lastenklinikka on seurannut 1994–2004 syntyneiden lasten seerumin D-vitamiinipitoisuuksia (S-D-25) ja lasten diabeteksen ilmaantumista vuosina 1998–2006. Lasten D-vitamiinin saanti on lisääntynyt vuoden 2003 jälkeen, jolloin media alkoi julkaista tietoja suomalaisten liian vähäisestä D-vitamiinin saannista ja lapsille alettiin antaa kotona entistä yleisemmin D-vitamiinia (valitettavasti ei kuitenkaan kaikille lapsille, kuten tästäkin tutkimuksesta käy ilmi).

Yhteensä 387 lapsesta otettiin verikokeita (yhteensä 5 534 näytettä) syntymässä ja sen jälkeen 3–6 kuukauden välein. Ennen vuotta 2003 S-D-25-pitoisuudet olivat merkittävästi pienempiä (keskimäärin 69,3±1.0 nmol/l) kuin sen jälkeen (84,9±1.3 nmol/l), niin tytöillä kuin pojilla. Pitoisuudet olivat suurentuneet keskimäärin 15,7±1.3 nmol/l. Erityisen myönteinen havainto oli, että matalat pitoisuudet (< 50 nmol/l) olivat vähentyneet lähes puoleen (70 prosentista 37,3 prosenttiin lapsista). Suuresta puutoksesta (<25 nmol/l) kärsivien lasten osuus oli vähentynyt 7,7 prosentista 2,7 prosenttiin. Lisäksi todettiin, että alle 2-vuotiaiden lasten S-D-25-pitoisuudet olivat nousseet suuremmiksi kuin vanhempien lasten. Syynä oli alle 2-vuotiaiden saama suurempi D-vitamiinin määrä (ravintolisänä).

Tärkein löydös oli, että uusien tyypin 1 diabetestapausten määrä tasaantui vuonna 2006. Toisin sanoen, D-vitamiinin saannin lisäys ehkäisi uusien diabetesten lisääntymisen, mutta ei kääntänyt uusien tautitapausten ilmaantumista laskuun. Saantisuositus on ilmeisesti liian pieni ja kaikissa perheissä ei anneta vieläkään lapsille riittävästi D-vitamiinia.

Mäkinen M, Simell V, Mykkänen J, Ilonen J, Veijola R, Hyöty H, Knip M, Simell O, Toppari J, Hermann R. An Increase in Serum 25-Hydroxyvitamin D Concentrations Preceded a Plateau in Type 1 Diabetes Incidence in Finnish Children. Journal of Clinical and Endocrinological Metababolism. 2014 Jul 25:jc20141455. PubMed

Tohtori Tolosen kommentti

Tulokset ovat rohkaisevia ja osoittavat, kuinka väärässä D-vitamiinin ja muiden ravintolisien vastustajat ovat olleet ja ovat edelleen. Esimerkiksi ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm antaa ymmärtää julkisuudessa, ettei D-vitamiinilisää tarvita lainkaan. Turun tutkimus vahvistaa, että D-vitamiinilla on tärkeä merkitys diabeteksen ehkäisyssä. Tulosten perusteella on kuitenkin ilmeistä, että lasten D-vitamiinin saantisuositus on edelleen liian pieni (tai kaikki eivät noudata sitä), sillä se ei saanut uusien diabetestapausten määrää kääntymään laskuun. Helsingin yliopiston lastentautiopin dosentti Outi Mäkitie on vaatinut Duodecimin pääkirjoituksessa suosituksen nostamista takaisin arkkiatri Arvo Ylpön jo 1920-luvulla esittämälle tasolle, 100 mikrogrammaan päivässä, mutta asiasta päättävät ravitsemustieteilijät eivät lotkauta ehdotukselle korvaansakaan. Lue lisää viereiseltä palstalta.