Paljonko seerumissa tulisi olla D-vitamiinia?

Ihmisen D-vitamiinistatusta arvioidaan mittaamalla seerumin D-vitamiinin pitoisuutta (25-OH-vitamiini D), joka suomalaisissa laboratorioissa merkitään S-D-25. Nykyisin D-vitamiini voidaan määrittää myös plasmasta, P-D-25. Mikä on ihanteellinen lukema? Onko se sama kaikille?

Eri laboratoriot ja asiantuntijatahot antavat S-D-25:lle erilaisia viitearvoja. Esimerkiksi Espanjassa ja Ranskassa laboratoriot ilmoittavat 30–100 ng/ml eli suomalaisissa yksiköissä 75–250 nmol/l. Yhdysvaltain endokrinologiyhdistys (Endocrine Society) antaa alarajaksi 75 nmol/l ja viitearvoksi (75–150 nmol/l), mutta Institute of Medicine (IOM) ilmoittaa viitearvon alarajaksi 20 ng/ml eli 50 nmol/l. Kumpikaan ei ilmoita, millä menetelmällä S-D-25 tulisi määrittää. Suomessa käypä hoito -ohjeissa annetaan viitearvoksi 75–120 nmol/l. Suomalaiset ravitsemusterapeutit pitävät virheellisesti 50 nmolia/l kaikille riittävänä.

Eri mittausmenetelmät antavat erilaisia tuloksia
S-D-25:ttä mitataan kahdella eri menetelmällä, nestekromatografialla ja
massaspektrometrialla. Niinpä yhdessä laboratoriossa saatu tulos 50 nmol/l voikin olla toisessa laboratoriossa 75 nmol/l. Tavoitearvon alarajaksi voi siis esittää 50–75 nmol/l. Kannattaa siis aina kysyä, millä menetelmällä tulos on saatu, ja jatkossa on hyvä käydä samassa laboratoriossa kontrollissa, jota tulokset ovat vertailukelpoisia.

Mistä 50 nmol/l suosituslukema on peräisin? Se perustuu yksinomaan kuolleiden luustomittauksiin. Tieto tulee 675 saksalaisen ruumiin tutkimuksesta, jossa mitattiin ruumiiden luuston tiheyttä. Tutkijat totesivat, ettei kenelläkään ollut heikkoja luita, kun S-D-25 oli ollut yli 75 nmol/l, mutta silti IOM:ssa raja-arvoksi asetettiin 50 nmol/l. Tähän päädyttiin sen vuoksi, että vain seitsemällä ruumiilla lukema oli ollut yli 50. Tutkimuksessa oli muitakin heikkouksia: S-D-25 oli mitattu vain yhden kerran tutkittujen vielä ollessa elossa. Kuten tiedämme voi S-D-25 vaihdella suurestikin eri vuodenaikoina.

D-vitamiinin pitoisuuksia (nmol/l) Euroopan maissa

Seerumin D-vitamiinin pitoisuuksia (S-D-25) Euroopan eri maissa. Norjan melko hyvät pitoisuudet selittyvät runsaalla rasvaisen kalan syönnillä. Saksassa taas käytetään paljon ravintolisiä, joissa on mukana D-vitamiinia. Van Schoor ja Lips 2011.

Myöhemmin tehdyt yli 40 000 ihmistä käsittäneet tutkimukset ovat osoittaneet, ettei 50 nmol/l riitä ehkäisemään ikääntyvien ihmisten kaatumisia eikä luunmurtumia, kun taas suuremmat pitoisuudet riittävät.

Infektiotauteja koskevissa tutkimuksissa on osoitettu. että S-D-25:n tulee olla vähintään 90 nmol/l, jotta virusinfektiot estyvät. Insuliiniresistentin henkilön ja diabeetikon S-D-25:n tulisi olla vähintään 100 nmol/l (mielellään 125–150 nmol/l). Sama koskee astmaatikkoja, reumaatikkoja ym. kroonisia tauteja sairastavia aikuisia.

Maailman 16 johtavaa D-vitamiinin tutkijaa – mukana suomalainen ravitsemustieteen dosentti Christel Lamberg-Allardt – julkaisi vuonna 2008 artikkelin, jonka mukaan terveiden lasten S-D-25:n tulee olla yli 50 ng/ml eli yli 125 nmol/l. "Uskomme, että useimmat terveet lapset tarvitsevat 1000 IU (25 µg) D3-vitamiinia jokaista 11 kiloa kohti pitääkseen S-D-25:n yli 125 nmolin/l. Osa lapsista tarvitsee enemmän, osa vähemmän. Kroonisista sairauksista (autismi, diabetes ja/tai toistuvat infektiot) kärsivät lapset tarvitsevat D-vitamiinilisää ympäri vuoden niin, että heidän S-D-25-pitoisuutensa on noin 65 ng/ml (162,5 nmol/l)", kirjoitti työryhmä artikkelissaan (Cannel ym. 2008). Kotimaisissa viestimissä Lamberg-Allardt väittää jatkuvasti, että 50 nmol/l riittää kaikille suomalaisille. Tällainen käytös on kaksinaamaista ja edesvastuutonta. Lamberg-Allardt on valtion ravitsemustoimikunnan (VRN) D-vitamiinityöryhmän puheenjohtaja.

37,5 nmol/l on yksi tärkeä rajapyykki
Alle 37,5 nmol/l pitoisuudet korreloivat negatiivisesti insuliiniherkkyyteen ja sydän- ja verisuonitautien riskiin (Walker ym. 2014). Tällaiset pitoisuudet ovat tavallisia ylipainoisilla ja lihavilla lapsilla ja aikuisilla. Ylipainoisten D-vitamiinin tarve on 40 % normaalipainoisia suurempi. Erityisen vaarallista vaje on lapsilla, sillä se altistaa heidät myöhemmin elämässään lihavuuteen liittyville kroonisille sairauksille, kuten metabolisille oiyhtymälle, tyypin 2 diabetekselle ja sen lisätaudeille.

Ikääntyvät ihmiset
Alle 75 nmol/l pitoisuuksissa ikääntyvillä ihmisillä ilmenee tasapainohäiriöitä, alaraajojen  heikkoutta, kaatumisia (ja niistä johtuvia vammoja, mm. luunmurtumia), luukatoa ja yleistä lihasheikkoutta (American Geriatrics Society 2013). Näin olen ikääntyvien pitoisuuden tulee olla 75–150 nmol/l. Yhdistys suosittelee kaikille ikäihmisille (yli 65 v) 100 mikrogrammaa (µg) D-vitamiinia päivässä!

Suomalaisten lasten S-D-25-lukemat ovat aivan liian pieniä, mikä johtuu liian niukasta D-vitamiinin saannista. Katso 202 helsinkiläisen lapsen ja nuoren S-D-25-arvot kuvasta (Duodecim 2011). Keskiarvo oli noin 40 ja vain yksi lapsi ylitti 80 nmol/l. Puutostila on siis hyvin yleinen, eikä se korjaudu nykyisellä suosituksella (7,5 µg/vrk). Se on tarkoitus nostaa 10 µg:aan, mutta vasta ensi kesänä. Miksi vasta kesällä, jolloin saamme auringosta eniten D-vitamiinia? Nosto olisi pitänyt tehdä jo viime syksynä talvea vasten, jolloin puute on yleisimmillään. VRN ei todellakaan saa minulta ymmärtämystä.

Millä päiväannoksella päästään viitearvon alarajan yli?
National Health and Nutrition Examination Surveyn mukaan päivän tarve on 95 μg niille, joiden S-D-25 on yli 55 nmol/l ja 125 µg niille, joiden lähtötaso on alle 55 nmol/l (Aloya ym. 2008). Tässä tutkimuksessa viitearvona oli 75–220 nmol/l. Kukaan tutkituista (n=123) ei ylittänyt ylärajaa. Kuten huomataan, ovat nämä suositellut määrät moninkertaisia Suomen viranomaissuosituksiin verrattuina.

Suomalaisessa tutkimuksessa suun kautta nautittuna yksi mikrogramma D3-vitamiinia suurensi S-D-25:tta noin 1 nmol/l, kuten myös amerikkalaisessa Womens’ Health Initiative -tutkimuksessa. Elimistö on hyvin suojautunut liiallista D-vitamiinin saantia vastaan: mitä suurempi on S-D-25-pitoisuus ennen D-vitamiinin käytön aloittamista, sitä vähemmän suun kautta annettu D-vitamiini sitä suurentaa (Välimäli 2013). D-vitamiini on yleisantibiootti kaikkin infektioihin, kirjoittavat israelilaiset tutkijat (Borella ym. 2014).


Kirjallisuutta

Plotnikoff G. Vitamin D Deficiency: Time for Inaction? Global Advances in Health and Medicine. 2013;2(1):5-6. doi: 10.7453/gahmj.2013.2.1.001.

Cannell JJ, Vieth R, Willett W, et al. Cod liver oil, vitamin A toxicity, frequent respiratory infections, and the vitamin D deficiency epidemic. Ann Otol Rhinol Laryngol. 2008;117(11):864–70.

Walker GE, Ricotti R, Roccio M, Moia S, Bellone S, et al. Pediatric Obesity and Vitamin D Deficiency: A Proteomic Approach Identifies Multimeric Adiponectin as a Key Link between These Conditions. PLoS ONE 2014;9(1): e83685. doi:10.1371/journal.pone.0083685

Recommendations Abstracted from the American Geriatrics Society Consensus Statement on Vitamin D for Prevention of Falls and Their Consequences. American Geriatrics Society Workgroup on Vitamin D Supplementation for Older Adults. Online: 18 DEC 2013 DOI: 10.1111/jgs.12631
Aloia JF, Patel M, Dimaano R, et al. Vitamin D intake to attain a desired serum 25-hydroxyvitamin D concentration. American Journal of Clinical Nutrition. 2008;87(6):1952-8. Free Full Text
Välimäki MJ. D-vitamiinimääritysten tarve Suomen Lääkärilehti 2013;21 1590

Borella E, Nesher G, Israeli E, Shoenfeld Y. Vitamin D: a new anti-infective agent? Annals of  New York Academy of Sciences. 2014 Mar 4. doi: 10.1111/nyas.12321.