Kasvisten vitamiinit ja hivenaineet häviämässä

Teksasin yliopiston tutkimus paljastaa, että kasvikset ja vihannekset ovat menettäneet suuren osan vitamiineistaan ja mineraaleistaan viimeisten 50 vuoden aikana. Ravinnon köyhtyminen antaa aihetta suositella ravintolisiä.

Teksasin yliopiston uusi tutkimus

Tuoreet kasvikset ja hedelmät sisältävät nykyään huomattavasti vähemmän vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä proteiineja kuin 50 vuotta sitten. Eniten ovat vähentyneet kalkki, magnesium, rauta, fosfori, riboflaviini ja C-vitamiini. Samanlaisia havaintoja on julkaistu myös Englannista. Tänään pitää syödä neljä porkkanaa saadakseen niistä yhtä paljon magnesiumia kuin yhdestä porkkanasta 1950-luvulla. Ruotsin Elintarvikeviraston johtaja Inger Andresson myöntää Svenska Dagbladetissa olevansa yllättynyt uusista tuloksista. Tiedon puutetta näyttää olevan myös Suomen Kuluttajavirastossa, joka hyökkäsi Kuluttajalehdessä (2/2006) rajusti ravintolisien käyttöä vastaan.

Teksasin yliopiston tutkimus Svenska Dagbladetissa 20.5.2006

Ruotsin maatalousyliopiston tutkimuksia
Ruotsin maatalousyliopisto (SLU) on tutkinut peltojen ja viljan tilaa 1960-luvulta asti ja todennut raudan, kuparin, sinkin ja kromin vähentyneen maaperässä. Kasvit eivät enää saa riittävästi rautaa, kuparia, sinkkiä eikä mangaania, mikä heikentää satoa, sanoo professori Holger Kirchman Svenska Dagbladetille. Raudan pitoisuus viljassa on vähentynyt puoleen entisestä. Kasvit imevät maaperästä mineraaleja veden mukana, jolloin maaperä köyhtyy.

- Sato ei ole lisääntynyt enää vuosiin. Turvataksemme korkean tuottavuuden ja suojaravintoainepitoista ravintoa kuluttajille on meidän rikastettava köyhtyneitä peltoja kivennäis- ja hivenaineilla, Kirchman toteaa. – Se merkitsee valtavaa, mutta välttämätöntä muutosta maataloudessa, joka alati kasvavine satomäärineen on ollut 1900-luvulla menestystarina. Nälänhätiä ei enää ole, mutta tilalle on tullut piilevä hivenainepula, joka voi heikentää ihmisten terveyttä.

Svenska Dagbladet 27.7.2006

Vanhakantainen komiteamietintö USA:sta

Puolet Yhdysvaltain väestöstä käyttää vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita ja muita ravintolisiä. Terveysvirasto (NIH) asetti toimikunnan (panelin) selvittämään niiden tarvetta. Raportti on pääosin yhtä vanhakantainen kuin yli 20 vuotta sitten Suomessa valmistunut lääkintöhallituksen työryhmän mietintö.

Paneli tosin suosittaa kalkin ja D-vitamiinin yhteiskäyttöä vaihdevuodet ohittaneille naisille luuston terveyden ylläpitoon. Samoin antioksidanttien ja sinkin (sinkkikin on muuten antioksidantti) käyttöä tupakoimattomille aikuisille, joilla on todettu silmän verkkokalvon rappeuma (makuladegeneraatio). Tällaisen ravintolisäcocktailin on osoitettu ehkäisevän sokeutumista. Odottaville naisille suositellaan foolihappolisää, joka ehkäisee sikiön neuraalituubidefektiä (spina bifidaa). Sitä vastoin beetakaroteenia ei suositella yleisölle. Tätä päätöstä perustellaan pääosin suomalaisen SETTI-tutkimuksen tuloksilla, vaikka ne perustuvat menetelmävirheisiin, joita Kansanterveyslaitos ei suostu korjaamaan (lue lisää). Paneli totesi, että vitamiineja käyttävät eniten hyvinkoulutetut ja suhteellisen tervettä elämää viettävät terveet ihmiset. Heistä tehdyistä tutkimuksissa ei saada näyttöä siitä, mitä vaikutuksia vitamiineilla mahdollisesti voisi olla epäterveellisesti syövien, ja muutoinkin kehnosti terveyttään hoitavien ja kroonisesti sairaiden ihmisten keskuudessa.

Lue lisää medical News -sivustolta
Terveysviraston luonnos

Tohtori Tolosen kommentti

Nämä uutiset osoittavat, kuinka hakoteillä valtion komiteat saattavat olla. Osallistuin itse Suomessa vuosina 1982–3 vastaavanlaisen, silloisen lääkintöhallituksen asettaman työryhmän toimintaan. Puheenjohtajana toimi tuolloin Kansanterveyslaitoksen ylijohtaja Jussi Huttunen. Hänellä ja useimmilla jäsenistä ei ollut mitään kokemusta vitamiini- ja hivenainehoidoista, mutta asiaan otettiin silti reippaasti kielteistä kantaa. "Monipuolinen ravinto turvaa parhaiten kaikkien vitamiinien ja hivenaineiden saannin", julistivat Huttunen ja Aro, ja media myötäili heitä. Samaan aikaan hoidin vitamiineilla kuoleman kielissä ollutta Erkki Lehtistä, jolle ravintolisät ovat antaneet jo yli 23 vuotta jatkoaikaa (lue lisää). Toimikunnan useimmat jäsenet olisivat mieluummin antaneet hänen kuolla kuin syövän ravintolisiä.

Yli vuoden kestäneen toimikunnan työskentelyn perusteella kirjoitin kirjan Terveyttä ja pitkää ikää vitamiineista ja hivenaineista (1983). Siitä tulikin bestselleri, joka käännettiin kuudelle kielelle. Vitamiinit ja hivenaineet ovat tänään yhtä ajankohtaisia kuin 1980-luvun alussa. Vaikka niistä on kertynyt valtavasti uutta tutkittua tietoa (klikkaa uutisarkistoomme), ovat asiantuntijat edelleen erimielisiä niiden tarpeesta ja turvallisudesta. Olen pohtinut syitä tähän erimielisyyteen alla olevassa katsauksessa.