D-vitamiini torjuu infektioita

D-vitamiini on immuunijärjestelmän avaintekijä, joka suojaa meitä lähes kaikilta sairauksilta flunssasta syöpään. Keskityn tässä katsauksessa siihen, mitä tällä hetkellä tiedetään D-vitamiinin vaikutuksista virus- bakteeri- ja muihin infektioihin. Kuten tiedämme, D-vitamiinia saadaan kahdesta lähteestä, auringonvalosta ja ravitsemuksesta (ruoasta ja ravintolisistä). Pohjoisilla leveysasteilla (45 leveyspiirin pohjoispuolella, jossa Suomikin sijaitsee) auringosta ei saada riittävästi D-vitamiinia. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta kehottavat kaikkia suomalaisia ottamaan D-vitamiinia ravintolisänä vuoden jokaisena päivänä. Uusien tutkimusten valossa viranomaissuositus vain on aivan liian pieni, alle 2-vuotiaille 10 mikrogrammaa (µg), 2–60-vuotiaille 7,5 µg ja yli 60-vuotiaille 20 µg päivässä. Aikuisen todellinen tarve on noin 100 µg päivässä. Ihanteellinen S-D-25:n pitoisuus infektioiden torjunnassa on yli 95 nmol/l.

D-vitamiinin ja auringonvalon merkitys infektioiden ehkäisyssä ja hoidossa on ollut tunnettu jo kauan, vuosituhansia. Lääketieteen isä Hippocrates suositteli jo antiikin aikana helioterapiaa (auringonottoa) tuberkuloosin hoitoon. Auringonvalohoito tuli uudelleen muotiin tuberkuloosin hoidossa 1800-luvulla, jolloin Eurooppaankin rakennettiin parantoloita, yleensä vuoristoisille seuduille, joilla aurinkoa sai paljon. Islantilaissyntyinen Niels Ryberg Finsen sai vuonna 1903 Nobelin palkinnon osoitettuaan että UV-valo tehosi ihotuberkuloosiin (lupus vulgaris). Kalanmaksaöljyä, joka sisälsi luonnostaan D-vitamiinia, alettiin määrätä 1700-luvulla reumapotilaille ja vuodesta 1849 alkaen myös tuberkuloosipotilaille.

Nykyaikaiset laboratoriotutkimukset osoittivat 1980-luvulla, että D-vitamiini (kolekalsiferoli eli 1,25 D-vitamiini) estää tuberkuloosibakteerin kasvua ihmisen syöjäsoluviljelmissä. Näin saatiin ensimmäinen tieteellinen näyttö D-vitamiinin vaikutuksesta tuberkuloosi-infektioon. Pian sen jälkeen osoitettiin kliinisissä kokeissa, että D-vitamiinin puute tai spesifinen D-vitamiinireseptoria (VDR) koodaavassa geenissä heikentävät vastustuskykyä Tb-bakteerille ja monille viruksille.

Adrian M. Martineaun työryhmä tutki Lontoossa D3-vitamiinin jättiannoksen vaikutusta keuhkotuberkuloosia sairastavien, antibiootteja saavien potilaiden sylkiviljelyissä (Lancet 2011;377:242–50). D3-vitamiinia annettiin 2,5 mg (100,000 IU) neljä kertaa 62 potilaalle 14 päivän ajan. Verrokkeina oli 64 potilasta, jotka saivat lumetta. D-vitamiini nosti merkitsevästi seerumin D-vitamiinin pitoisuutta (S-D-25), joka oli 56 päivän kohdalla keskimäärin 101,4 nmol/l, kun verrokkien pitoisuus oli keskimäärin vain 22,8 nmol/l. Hoito nopeutti merkitsevästi sylkinäytteen tb-bakteerien kuolemaa niillä henkilöillä, joilla oli VDR tt TaqI-genotyyppi. Tutkijat päättelivät, että D-vitamiinihoito voi hyödyttää ainakin tätä tuberkuloosipotilaiden alaryhmää, jos sillä on D-vitamiinin puute. Tutkijat suosittelivat edelleen tutkimaan potilaiden VDR:n polymorfismia (geenimuunnoksia), jotta saataisiin selville, ketkä hyötyvät parhaiten D-vitamiinihoidosta.

Japanissa osoitettiin, että D-vitamiinilisä voi ehkäistä koululaisten influenssaa ja lyhentää sen kestoa. Hoitoryhmän 167 lasta sai D3-vitamiinia 30 mikrogrammaa päivässä joulukuusta maaliskuuhun. Toiset 167 lasta saivat lumetta. D-vitamiinia saaneista influenssaan sairastui 11 % (18/167) ja lumeryhmästä sairastui 19 % (31/167). D-vitamiinin suojavaikutus oli vielä suurempi lapsilla, jotka eivät olleet ottaneet D-vitamiinilisää jo ennen kokeen alkua. Tulokset osoittivat, että D-vitamiinilisä voi ehkäistä influenssaa erityisesti D-vitamiinin puutteesta kärsivillä lapsilla.

Amerikkalaisen Yale-yliopiston tutkijat mittasivat S-D-25:n talven 2009–2010 aikana 198 amerikkalaiselta ja korreloivat tuloksia ylähengitysteiden infektioiden esiintymiseen. Kävi ilmeiseksi, että yli 95 nmol/l D-vitamiinia seerumissa (S-D-25) ehkäisi puolet virustaudeista tutkimusajankohtana. Yli 95 nmol/l:n ryhmässä 83 % tutkituista ei sairastunut kertaakaan infektioon, kun muilla %-osuus oli 55. Suuri S-D-25-lukema liittyi myös nopeampaan toipumiseen flunssasta. Yli 95 nmol/l ryhmässä flunssa kesti keskimäärin vain 2, mutta muilla 9 päivää. Tulokset osoittivat siis, että vastustuskyky flunssia vastaan kasvaa sitä mukaa kun S-D-25 nousee (lue maksutta koko tutkimus). Kuitenkin 95 nmol/l näyttää olevan raja-arvo, jonka jälkeen vastustuskyky ei enää lisäänny flunssaa kohtaan. Suomessa S-D-25 on keskimäärin vain noin 40 nmol/l (ilman D-vitamiinilisää).

Porin prikaatissa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että D-vitamiinia saaneissa varusmiehissä oli enemmän koko talven terveenä pysyneitä miehiä (51 %) kuin verrokkiryhmässä (36 %). Terveinä pysyneillä ei ollut lainkaan poissaolopäiviä palveluksesta. ”Tulos antaa 'osviittaa' D-vitamiinilisän hyödyistä hengitystieinfektioiden torjunnassa”, tulkitsee tutkimusta johtanut tohtori Ilkka Laaksi (Tampereen yliopisto).

D-vitamiini voi ehkäistä myös HI-virusta ja hidastaa sen aiheuttaman AIDS:n kulkua. HIV-positiiviset henkilöt kuluttavat tavallista enemmän D-vitamiinia ja tarvitsevat sitä näin ollen tavallista enemmän. D-vitamiini on ehkäissyt erilaisia virusinfektioita myös eläinkokeissa. Niistä on saatu uutta tietoa niistä mekanismeista, joilla D-vitamiini toimii infektioissa.

Toronton yliopiston ravitsemustieteen professori Reinhold Vieth perustelee uudessa katsauksessaan, miksi S-D-25 tulee olla yli 75 nmol/l (eikä 50 nmol/, kuten esim. suomalaiset "asiantuntijat" TV:ssä taannoin esittivät). Ihmiskunta on kehittynyt Afrikassa oloissa, joissa S-D-25 on ollut vähintään 100 nmol/l. Siksi alle 75 nmol/l -pitoisuudet ovat omiaan altistamaan meidät monille erilaisille sairauksille, sanoo Vieth (2011).

Lähes 7000 ihmisen aineisto osoittaa, että runsas D-vitamiinin pitoisuus seerumissa (S-D-25 yli 75 nmol/l) ehkäisee keuhkoputken tulehduksia. Riski vähenee 2,6 % jokaista 2,5 nmol/l:n nousua kohti (Zhao ym. 2011). D-vitamiini on hyvä luonnon yleisantibiootti kaikkin infektioihin, kirjoittavat israelilaiset lääkärit (Borella ym. 2014). D-vitamiini tuottaa elimistössä katelisidiinia, joka tehostaa keuhkoputkiston limakalvon vastustuskykyä rhinoviruksia vastaan (Telcian ym. 2016)

Ruotsalainen 12 kk:n seurantatutkimus vahvistaa, että D-vitamiini ehkäisee infektioille herkkien ihmisten sairastumisia (Bergman ym. 2015). Tutkijat suosittelevat S-D-25:n mittaamista ja puutteen korjaamista riittävällä D-vitamiinilisällä. Se vähentää myös turhia antibioottikuureja.

Tämän kirjoituksen lähteinä on käytetty pääasiassa kanadalaisen McGill-yliopiston professori John H. Whiten katsausartikkelia Vitamin D metabolism and signaling in the immune system. Reviews in Endocrine and Metabolic Disorders 2011 Aug 16, jonka hän ystävällisesti lähetti minulle. Lisäksi lähteinä on muita tällä sivustolla julkaistuja D-vitamiinitutkimuksia.

Vitamin D crucial in human immune response to tuberculosis. Medicalxpress.com 12.10.2011


Vieth R. Why the minimum desirable serum 25-hydroxyvitamin D level should be 75 nmol/L (30 ng/ml). Best Pract Res Clin Endocrinol Metab. 2011 Aug;25(4):681-91. Abstract

Zhao G, Ford ES, Tsai J, et al. Low concentrations of serum 25-hydroxyvitamin D associated with increased risk for chronic bronchitis among US adults. British Journal of Nutrition 2011 Sep 8:1-7. [Epub ahead of print]
Borella E, Nesher G, Israeli E, Shoenfeld Y. Vitamin D: a new anti-infective agent? Annals of  New York Academy of Sciences. 2014 Mar 4. doi: 10.1111/nyas.12321.
Bergman P, Norlin AC, Hansen S, Björkhem-Bergman L. Vitamin D supplementation to patients with frequent respiratory tract infections: a post hoc analysis of a randomized and placebo-controlled trial. BMC Research Notes. 2015 Aug 30;8(1):391. doi: 10.1186/s13104-015-1378-3. Free Full Text
Telcian AG, Zdrenghea MT, Edwards MR, Stanca VL, Mallia P, Johnston SL, Stanciu LA. Vitamin D increases the antiviral activity of bronchial epithelial cells in vitro. Antiviral Research. 2016 Nov 9. pii: S0166-3542(16)30369-2. doi: 10.1016/j.antiviral.2016.11.004