Kaksi kolmesta lääketutkimuksesta vääristelee tuloksia

Lääketieteen asiantuntijat antavat mieluusti sellaisen käsityksen, että heillä on hallussaan oikea tieto. Lääketieteessä ja erityisesti ravitsemuslääketieteessä vallitsee valtavasti keskenään erilaisia käsityksiä, jotka hämmentävät niin lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattihenkilöitä kuin maallikkoja. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että valtaosa lääketieteen lehdissä julkaistuista tutkimuksista on virheellisiä, osa tarkoituksenmukaisesti ja tahallisesti vääristeltyjä. haamukirjoituksia. Tämä koskee erityisesti lääketutkimuksia, jotka ovat kaikki lääketeollisuuden rahoittamia. Niinpä lääketeollisuudella on oikeus päättää mitä tuloksia julkaistaan ja kuinka ne julkaistaan, vai julkaistaanko niitä lainkaan.

Valtaosa lääkärilehtien julkaisemista tutkimuksista koskee lääkkeitä. Vasta aivan viime aikoina on alettu verrata lääkärilehdissä julkaistuja tutkimusraportteja tutkimusten alkuperäisiin aineistoihin ja niiden antamiin todellisiin tuloksiin. Analyysien tulokset ovat musertavia: Kaksi kolmasosaa raporteista ei vastaa sitä, mitä tutkimuksissa todellisuudessa on havaittu. Mediatoimistojen haamukirjoittajat ovat vääntäneet tulokset sellaiseen muotoon, että se antaa lääkkeistä optimistisen kuvan: tehoa liioitellaan ja sivuvaikutuksia vähätellään.

Harvardin yliopiston epidemiologian professori John Ioannidis analysoi lääketieteellisiä tutkimuksia. Hän on tarkistanut satoja raportteja ja todennut, että kaksi kolmesta lääkärilehdissä julkaistuista tutkimuksista on myöhemmin osoittautunut virheelliseksi. Ongelma on siinä, että sinun lääkärisi on lukenut – tai lääke-esittelijä on hänelle esitellyt – juuri nuo virheelliset raportit ja määrännyt lapsellesi antibioottia korvatulehdukseen tai keski-ikäiselle miehelle aspiriinia sydäntaudin ehkäisyyn. Kaiken kukkuraksi nuo kaksi kolmesta väärästä raportista on julkaistu lääketieteen arvostetuimmissa ammattilehdissä. Kuinka näin on päässyt tapahtumaan? Seuraavassa esitän muutamia tavallisimpia syitä.

Tutkijat tehtailevat tuloksia omasta päästään

“Julkaise tai häviä” (publish or perish) on kaikkien tutkijoiden hyvin tuntema sääntö. Ellet julkaise myönteisiä ja kiinnostavia uusi tietoa, urasi on tuomittu tuhoon. Suomessa tunnetuimpia tiedepetoksia ovat Artturi Ilmari Virtasen tutkimukset, joiden perusteella hänelle myönnettiin kemian Nobelin palkinto vuonna 1945. Sitä vastaanottaessaan Virtanen oli tietoinen alaisensa tekemistä kokeiden tulosten väärennöksistä, mutta hänellä ei ollut selkärankaa tunnustaa sitä Tukholmassa. Yhtä häikäilemättömiä ovat korealaisen tutkijan Woo Suk Hwangin vuonna 2005 julkaisemat keksityt väitteet, joiden mukaan hän olisi kloonannut ihmisen kantasoluja. Tämä röyhkeä tapaus edustaa onneksi harvinaista laatua. Toinen tunnettu tapaus on syöpätutkija William Summerlin, joka palkittiin mustien ja valkoisten hiirien geenitutkimuksista. Tosiasiassa hän oli käyttänyt tussikynää valkoisten hiirten maalaamiseen.

Maailman johtava tiedelehti Nature julkaisi äskettäin artikkelin, jossa analysoitiin 3200 lääketieteellisen tutkijan tekosia. Joka kolmas tunnusti vähintäänkin manipuloineensa tuloksiaan. Toisessa vastaavanlaisessa analyysissa puolet tutkijoista sanoi tienneensä tutkimuksia, joiden tulokset oli väärennetty. Esimerkiksi balkanilainen neurofysiologi Goran Jamal väärensi helokkiöljyllä saamiaan tutkimustuloksia. Suomessa turkulainen neurologian professori Urpo Rinne tuomittiin Turun käräjäaikeudessa Turun  21. joulukuuta 2001 neljän vuoden vankeusrangaistukseen tutkimusrahojen kavaltamisesta. Rinne syyllistyi oikeuden mukaan 16 törkeään petokseen, erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa hyötymistarkoituksessa tehtyihin virkarikoksiin, törkeään virka-aseman väärinkäyttöön sekä törkeään veropetokseen. Myös Rinteen potilaiden lääketutkimuksissa oli epäselvyyksiä. Kiinni jääneiden osuus on kuitenkin häviävän pieni.

Arvostetut tutkijat väärentävät tuloksia kaiken aikaa. Heidän on ”pakko”. Syynä voi olla se, etteivät lääke- tai ruokavaliotutkimuksiin valitut koehenkilöt noudatakaan heille annettuja ohjeita, eivätkä tulokset siten vastaa tutkimuksen hypoteesia. Aina ei ole helppoa vetää rajaa sen välille, mikä on huonoa dataa ja mitä tutkija ei yksinkertaisesti halua julkaista. Eräs tuntemani Työterveyslaitoksen tutkija pani tutkittavat puhaltamaan uudelleen spirometriin, kunnes hän sai haluamansa tuloksen.

Oxfordin yliopiston lääketieteellistä tilastokeskusta (Centre for Statistics in Medicine in Oxford) johtava Douglas Altman analysoi yli 100 lääketutkimusta vertaamalla julkaistuja tuloksia alkuperäiseen dataan. Hän totesi, että useimmista julkaisuista oli jätetty pois tietoja – etenkin sellaisia, jotka eivät sopineet yhteen tutkimushypoteesin ja johtopäätösten kanssa ja jotka olisivat voineet aiheuttaa hankalia kysymyksiä. Tehokkain tapa ”puhdistaa” dataa on yksinkertaisesti heittää menemään koko tutkimustiedosto ja jättää se kokonaan julkaisematta, koska tulokset eivät vastaa toiveita. Nämä ”kadonneet” kielteiset tulokset ovat usein peräisin lääketeollisuuden rahoittamista tutkimuksista. Jos lääkefirma haluaa lääkkeen markkinoille, ne eivät julkaise haitallisia tutkimustuloksia. Kaksi vuotta sitten tehty analyysi paljasti, että 74 masennuslääkkeistä tehdyistä tutkimuksista 23 jätettiin julkaisematta. Niistä 22 oli osoittanut, että lääke ei ollut lumetta tehokkaampaa tai se oli sitä heikompaa. Sitä vastoin kaikki positiiviset raportit julkaistiin. Siitä syntyi lääkäreille tarkoitettu julkaisuharha: kyseinen lääke on tehokas ja turvallinen.

Väärien potilaiden tutkimukset

Monet kliiniset kokeet ovat epäluotettavia, koska niissä on tutkittu vääriä henkilöitä. Tutkimuksen tulokset voivat olla sisäisesti oikeat (internally valid) eli ne koskevat tutkittua aineistoa, mutta ne eivät ole välttämättä ulkoisesti päteviä (externally valid), toisin sanoen niitä ei voi yleistää muunlaisiin henkilöihin, joille lääkäri kuitenkin alkavat määrätä tutkittua lääkettä. Joissakin aineistoissa koehenkilöt voivat olla poikkeuksellisen terveystietoisia tai epätavallisen monisairaita. Monissa tutkimushankkeissa koehenkilöille maksetaan, jolloin niihin saattaa hakeutua alkoholisteja, kodittomia ja lääkkeiden väärinkäyttäjiä. Se vääristää tuloksia.

Hormonikorvaushoitoa koskevissa tutkimuksissa todettiin 1990-luvulla, että hoito vähensi 50% sydäntautien riskiä. Vuonna 2002 julkaistu suuri analyysi osoitti, että hormonikorvaushoito lisäsi sydäntauteja 29 %. Mistä näin suuri ristiriita johtuu? Kävi ilmi, että tutkimusten aineistot olivat hyvin erilaisia. Ensimmäiseen oli osallistunut pääasiassa nuoria naisia, jälkimmäiseen taas vanhempia. Molemmat aineistot vääristelivät tuloksia.

Sattuma korjaa satoa

Puhdas sattuma voi aiheuttaa sen, että lääketieteellisessä tai psykologisessa tutkimuksessa osa koehenkilöistä paranee tai kokee paranevansa ajan oloon. Kliinisissä psyykelääketutkimuksissa lumehoitoa auttaa usein huomattavaa osaa koehenkilöistä. Tai osa laihdutustutkimukseen osallistuvista laihtuu vaikutusjakson aikana. Havaitulla muutoksella ei ole välttämättä mitään tekemistä annetun hoidon kanssa, mutta tutkija laskee mielellään muutoksen tutkitun hoidon ansioksi.

Aivan kuin ensin heittäisi tikat seinään ja sen jälkeen piirtäisi tikkataulun nuolten ympärille”, vertaa Douglas Altman. Hän on verrannut toisiinsa kirjallisia tutkimussuunnitelmia ja lopullisia artikkeleita. Yli puolessa tapauksista tutkimuksen kohde muuttui hankkeen edetessä. Esimerkki vitaminitutkimuksen alueelta: Norjassa tutkittiin homokysteiinin alentamista B-vitamiineilla ja sen vaikutusta sydän- ja verisuonitauteihin. Jälkikäteen tutkijat päättivätkin analysoida B-vitamiinihoidon vaikutusta myös syöpäkuolleisuuteen. Kun tässä havaittiin positiivinen tilastollinen assosiaatio, media repäisi railakkaat otsikot: B-vitamiinit aiheuttavat syöpäkuolemia. Alkuperäisessä tutkimussuunnitelmassa ei ollut lainkaan varmistettu, että alkavat syöpätapaukset olisi suljettu pois aineistosta. Toisin sanoen, puolet tutkimuksia sisälsi tuloksia, jotka oli muunnettu jälkeenpäin ”tieteelliseksi todeksi”.

Kolme neljäsosaa lääketutkimuksista tuottaa pettymyksen kliinisissä ihmiskokeissa; syynä ovat vaaralliset sivuvaikutukset tai niiden tehottomuus tutkitussa taudissa. Sivuvaikutukset ilmenevät usein vasta, kun lääkettä aletaan käyttää laajalti myös sairaaloiden ulkopuolella esimerkiksi ikääntyville. Meta-analyysien tuloksetkin löydään usein lukkoon jo etukäteen: Tutkijat valitsevat aineistoonsa vain sellaisia tutkimuksia, joiden tulokset vastaavat heidän ennakkokäsityksiään. Tässä on oivallinen esimerkki sellaisesta antioksidantteja koskevasta valikoidusta meta-analyysista.

Spin lääkärilehdissä

"Spin" tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että lääkärilehden artikkelissa tai sen tiivistelmässä vääristellään tutkimusta siten, että lukijalle syntyy käsitys jostakin tärkeästä havainnosta, vaikka sitä ei todellisuudessa olekaan. JAMAssa analysoitiin 72 vuonna 2006 julkaistua artikkelia. Spiniä esiintyi 18 prosentissa otsikoita, 37,5 %:ssa abstraktien ja 58,4 %:ssa raporttien tuloksista ja pohdinnoista ja 23,6 %:ssa johtopäätöksistä. Yli 40 % artikkeleista sisälsi spiniä vähintään kahdessa päätekstin kohdassa. Johtopäätös: merkityksettömiä tuloksia spinnattiin tavalla joka oli ristiriidassa tulosten kanssa. JAMA. 2010;303:2058-2064 Medscape 12.7.2010

Kirjoitus perustuu suureksi osaksi JAMAan ja Daily Mailissa julkaistuun artikkeliin. Se puolestaan perustuu David H. Freedmanin kirjaan Wrong: Why Experts Keep Failing Us And How To Know When Not To Trust Them by David H. Freedman (Little, Brown, £12.99).