Antioksidantit, hapetusstressi ja tulehdus keuhkosyövässä

Tampereen yliopistossa julkaistun väitöstutkimus tukee ns. hivenainelääkäreiden jo 1980-luvulla esittämää käsitystä, jonka mukaan syöpätaudeissa syntyy tavallista enemmän myrkyllisiä vapaita radikaaleja ja niistä johtuvaa hapetusstressiä ja tulehdussytokiinejä.

Sädehoidossa syntyy myös vapaita radikaaleja, jotka voivat vaurioittaa solujen rasvoja, proteiineja ja DNA:ta. Lisäksi monien solunsalpaajien vaikutukset välittyvät vapaiden radikaalien kautta. Huolimatta siitä, että tutkimustieto vapaiden radikaalien osuudesta syövässä on lisääntynyt, on antioksidantteja, sytokiineja ja oksidatiivisen kuormituksen merkkiaineita keuhkosyövän hoitojen aikana tutkittu vähän, toteaa väittelijä, Marika Crohns.

Hänen tutkimukseensa osallistui 65 keuhkosyöpäpotilasta sekä 66 verrokkia, joilla ei ollut syöpää. Osallistujilta määritettiin useita antioksidantteja ja sytokiineja, kokonaisantioksidanttikapasiteetti sekä oksidatiivisen ja nitrosatiivisen kuormituksen merkkiaineita verestä ja bronkoalveolaarinesteestä. Tavoitteena oli arvioida keuhkosyövän sekä säde- ja solunsalpaajahoidon paikallisia ja systeemisiä vaikutuksia mainittuihin merkkiaineisiin. Lisäksi työn tavoitteena oli tutkia hapetusstressin merkkiaineiden yhteyttä muihin taustatekijöihin sekä niiden soveltuvuutta syövän hoitojen yhteydessä ilmenevien sivuvaikutusten, hoitovasteen ja elossaolon ennustamiseen.

Tulosten mukaan keuhkosyöpään liittyy lisääntynyt vapaiden radikaalien ja tiettyjen sytokiinien tuotanto. Keuhkojen tähystyksessä saatavasta bronkoalveolaarinesteestä voidaan mitata paikallisesti antioksidantteja ja sytokiineja keuhkosyöpäpotilailla. Tutkimuksen mukaan sekä sädehoito että solunsalpaajahoito lisäävät vapaiden radikaalien tuotantoa, sillä tiettyjen antioksidanttien tasot laskivat hoidon aikana, samalla kun hapetusstressin merkkiaineiden tasot nousivat.

Elimistön omat puolustusmekanismit pystyvät melko hyvin torjumaan keuhkosyövän hoitojen aikaista hapetusstressiä, tulkitsee Crohns. Tutkimuksen mukaan korkeammat lipidiperoksidaation merkkiaineen, uloshengitetyn pentaanin, tasot ennustivat pitempää elossaoloaikaa. Tulosten perusteella myös seerumin ja bronkoalveolaarinesteen interleukiini 8, seerumin verisuonikasvutekijä (VEGF) sekä plasman ja bronkoalveolaarinesteen tiolit saattavat olla hyödyllisiä merkkiaineita ennustettaessa keuhkosyöpäpotilaiden elossaoloaikaa. Laajempia tutkimuksia tarvitaan kuitenkin selvittämään hapetusvaurion merkkiaineiden mahdollisia yhteyksiä hoitojen yhteydessä ilmeneviin sivuvaikutuksiin sekä hoitovasteeseen.

Marika Crohns: Antioxidants, cytokines and markers of oxidative stress in lung cancer: associations with adverse events, response and survival. 19.3.2010 Tampereen yliopisto

Ravintolisät parantavat syövän ennustetta