Masennus on biologinen sairaus

Masennus on biologinen sairaus, ei pelkästään ulkopuolisista ihmisistä ja olosuhteista johtuva psykologinen häiriö, kuten vielä yleisesti luullaan. Psykiatrit ja psykologit eivät ole yleensä ymmärtäneet taudin neurokemiaa, vaikka sitä on tutkittu jo paljon. Hoito on kohdistunut ja kohdistuu edelleen vain osittain oikeisiin asioihin, siksi hoitotulokset ovat kehnoja. Tunnettu belgialainen neuropsykiatrian professori Michael Maes työryhmineen on tutkinut kauan masennuksen ja kroonisen väsymyksen biologiaa ja osoittanut verestä mitattavissa olevia muutoksia, joiden korjaaminen nopeuttaa potilaan paranemista.

Vakavassa masennuksessa vallitsee hapetusstressi (antioksidanttien puutos), krooninen hiljainen hermoston tulehdus (inflammaatio). Tässä työssä tutkittiin 54 vakavasti masentunutta potilasta, keski-iältään 43,5 +/-11.1 vuotta. Verrokkeina toimi 37 samanikäistä tervettä henkilöä. Heistä kaikista mitattiin kahta hapetusstressin osoitinta: seerumin hapettuneita rasvoja (lipidiperoksideja) ja hapettuneen LDL-kolesterolin (oxLDL) vasta-aineita. oxLDL on myrkyllistä, mistä syystä elimistö valmistaa vasta-aineita sitä kohtaan ja pyrkii tällä tavalla eroon haitallisesta aineesta. Masennuksen voimakkuutta arvioitiin Hamilton Depression Rating Scalen avulla. Masennuksen liittyviä psykosomaattisia oireita arvioitiin The Fibromyalgia and Chronic Fatigue Syndrome Rating Scalen avulla.

Masentuneilla potilailla oli merkitsevästi suuremmat peroksidien ja oxLDL:n pitoisuudet seerumissaan kuin verrokeilla. Nämä kaksi markkeria (peroksidit ja oxLDL-vasta-aineet) eivät korreloineet keskenään, mutta kumpikin osoitti erikseen masennuksen voimakkuutta. oxLDL-vasta-aineiden pitoisuus korreloi kahteen fibromyalgia- ja väsymysoireyhtymien muuttujaan, nimittäin vatsaoireisiin ja päänsärkyyn. Nitrosatiivinen stressi on myös lisääntynyt masentuneilla ja kroonisesti väsyneillä ihmisillä terveisiin verrattuna.

Päätelmät: Vakavassa masennuksessa vallitsee kiihtynyt hapetus- ja nitrosatiivinen stressi sekä rasvojen härskiintyminen (lipidiperoksidaatio). Lisääntyneet peroksidit ja oxLDL-vasta-aineet ovat myös sepelvaltimotaudin riskitekijöitä, mikä selittää sitä, että masentuneet ihmiset sairastuvat herkästi sepelvaltimotautiin ja päinvastoin, sydänpotilaat masentuvat. Mielialalääkkeet eivät korjaa näitä biokemiallisia muutoksia, vaan siihen tarvitaan antioksidantteja ja anti-inflammatorisia aineita.

Maesin työryhmä on aikaisemmin osoittanut mm., että vuotava suoli on syytekijänä kroonisessa väsymysoireyhtymässä ja että tätä kiusallista tilaa voidaan hoitaa ubikinonilla. Hän on kirjoittanut jo 10 vuotta sitten tulehdussytokiineista masennuksessa tässä kirjassa.

Maes M, Mihaylova I, Kubera M, et al. Increased plasma peroxides and serum oxidized low density lipoprotein antibodies in major depression: Markers that further explain the higher incidence of neurodegeneration and coronary artery disease. J Affect Disord. 2010 Jan 16. PubMed
Maes M, Galecki P, Chang YS, Berk M. A review on the oxidative and nitrosative stress (O&NS) pathways in major depression and their possible contribution to the (neuro)degenerative processes in that illness. Prog Neuropsychopharmacol Biol Psychiatry. 2010 May 12. [Epub ahead of print]
Maes M and Twisk FN. Why myalgic encephalomyelitis/chronic fatigue syndrome (ME/CFS) may kill you: disorders in the inflammatory and oxidative and nitrosative stress (IO&NS) pathways may explain cardiovascular disorders in ME/CFS. Neuro Endocrinol Lett. 2009 Dec 29;30(6). Selostus englanniksi
Maes M, Yirmia R, Noraberg J, et al. The inflammatory & neurodegenerative (I&ND) hypothesis of depression: leads for future research and new drug developments in depression. Metab Brain Dis 2009;24:27–53 DOI 10.1007/s11011-008-9118-1

Krooninen väsymysoireyhtymä ja ubikinoni
Vuotava suoli
E-EPA vakavan masennuksen hoidossa
Omega-3-tutkimuksia masennuksessa (taulukko)