Ravitsemusterapeuttien ajattelutapa murroksessa

Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin Kustannus Oy on julkaissut uuden Ravitsemushoito-oppaan, joka on tarkoitettu lääkäreille, sairaanhoitajille, terveydenhoitajille ja muille terveydenhuollon ammattihenkilöille käytännön ravitsemusneuvonnan tueksi. Tähän asti Duodecim on mollannut ravintolisien käyttöä "uskomushoidoksi", mutta nyt se on otettu mukaan oppaan suosituksiin.

Duodecimin kustantama Ravitsemushoito-opas antaa ajankohtaista tietoa lukuisten pitkäaikaistautien ravitsemushoidosta. Uutta on se, että myös ravintolisien käyttö on otettu mukaan monen sairauden hoitosuosituksiin.

Teoksen esipuheessa sanotaan: "Lukuisien sairauksien hoidossa ja ehkäisyssä sopiva ravitsemus on tärkein tai oleellisin osa hoitoa [...] yleislääkärin vastaanotolla joka kuudennen potilaan pääasiallisin hoitomuoto voisi olla ruokavalion muuttaminen [...] Lääkäreillä on ravitsemusohjauksessa tärkeä tehtävä. Potilaan hoidosta vastaavana henkilönä hänellä on auktoriteettia ja hänen sanaansa kuunnellaan [...] Siksi lääkärienkin on tunnettava ravitsemushoitojen pääkohdat."

Opas onkin hyvin tarpeellinen, sillä lääkäreiden ja muun terveydenhuollon ammattihenkilöstön ravitsemuslääketieteen – ja aivan erityisesti ravintolisien suhteen – koulutus on riittämätöntä ja usein suorastaan olematonta.

Uusi ajattelutapa valtaa alaa:
ravintolisät mukaan hoitoon

Useimpien ravitsemusterapeuttien keskuudessa ennen vallinnut kiivas ravintolisien vastustus on nyt kokonaan kadonnut. Päinvastoin, useiden tautien hoidossa neuvotaan antamaan kalaöljyn omega-3-rasvahappoja (EPA + DHA) sekä vitamiineja ja kivennäis- ja hivenaineita. Suosittelu on kuitenkin vielä hyvin varovaista ja hapuilevaa, mikä johtunee siitä, ettei kirjoittajilla ole omakohtaista, eikä potilailta saatua kokemusta ravintolisien käytöstä. Ravitsemusterapeuttien tiedot ja käsitykset ravintolisistä ovat suurimmaksi osaksi kirjaviisautta – ainakin toistaiseksi. Potilaat eivät ole edes uskaltaneet kertoa käyttävänsä ravintolisiä, koska heitä on siitä moitittu ja pilkattu. Nyt tilanne on muuttunut ja muuttumassa, joten käytännön kokemusta alkaa kertyä myös terveydenhoitohenkilöstölle.

[Olen nyt saanut sähköpostia eräiltä ravitsemusterapeutteilta, jota sanovat aina kannattaneensa vitamiinien ja hivenaineiden mittaamista potilaiden verestä ja mahdollisten puutteiden korjaamista ravintolisillä. "Mutta kun lääkärit eivät ole suostuneet...", valittavat nämä ravitemusterapetutit.]

Erityisen mieluisa yllätys on se, että ravitsemustieteilijät ovat oppineet tuntemaan E-EPAn – jonka toin Suomeen kesällä 2003 – ja suosittelevat sen käyttöä. Raija Partasen kirjoittamassa luvussa Dementiat ja muistihäiriöt lukee: "Omega-3-rasvahappolisä harkinnan mukaan, 1 g E-EPA /pv (eikosapentaeenihapon etyyliesteri). Määrä sopii myös säännöllisen antikoagulanttihoidon [verenohennushoidon] yhteydessä."

Sydän- ja verisuonitautien ja neurologisten tautien ravitsemushoitoa käsittelevissä luvuissa neuvotaan antamaan potilaille kalaöljyn omega-3-rasvahappoja, EPAa ja DHA:ta, ja vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita.

Allergioiden hoidossa suositellaan pre-ja probioottien (maitohappobakteerien) käyttöä, mikä sekin edustaa uutta ajattelutapaa.

Puutteitakin on edelleen: Diabeetikolle annetaan samat ruokaohjeet kuin muullekin väestölle, mikä on mielestäni väärin. Heille tulisi suositella vähähiilihydraattista (VHH) ruokavaliota. Japanilaisen tutkimuksen mukaan se on yhtä tehokasta kuin insuliinihoito. Sivulla 60 kerrotaan: "ravintolisänä käytettävien omega-3- eli n-3-rasvahappovalmisteiden hyödyistä diabeetikolle ei ole näyttöä". Väite on ristiriidassa tosiasioiden kanssa, kuten seuraavista linkeistä ilmenee.
E-EPA ehkäisee diabeetikon valtimotauteja
E-EPA ehkäisee diabeetikon sydäntaudin riskitekijöitä
E-EPA korjaa diabeetikon jäykistyneitä kaulavaltimoita

Masennuksen ja muiden mielenterveyshäiriöiden ravitsemushoito puuttuu kirjasta kokonaan. Eivätkö ravitsemusterapeutit vielä tiedä, että näidenkin tautien syytekijöitä on suomalaisten lautasella? Ravitsemusterapeutit eivät näytä vieläkään tuntevan esimerkiksi benfotiamiinia, berberiiniä, karnosiinia eikä ubikinonia, vaikka niitä on tutkittu ja käytetty jo yli 50 vuotta.

Kirjoittajat ovat ammattikuntansa kielipelin vankeja ja siksi joutuvat pitäytymään mm. valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksissa. Tämän johdosta he suosittavat D-vitamiinia aivan liian vähän, yleensä vain 7,5 µgrammaa päivässä, ja pitävät 50 µgramman päiväannosta ehdottomana ylärajana. Toisaalta he suosittavat seerumin 25-OHD:n nostamista yli 80 nmol/l, mikä edellyttää vähintään 75 µgramman päivittäistä nauttimista läpi vuoden. Tässä on selvä ristiriita, sillä 1 µg D-vitamiinia nostaa 25-OHD:tä 1 nmol/l.

Syöpätautien ravitsemushoitoon ei kirjassa neuvota yhtään ravintolisää. Potilaiden ennustetta parantavia ravintolisiä on kuitenkin tutkitusti monia: mm. berberiini, D-vitamiini, karnosiini, E-EPA, nestemäinen hainrustouute ja ubikinoni (koentsyymi Q10).

Tämä on vain osoitus siitä, että ravitsemuksen asiantuntijoina itseään pitävät henkilötkin ovat eri aikoina paradigman eri vaiheissa. Toiset vielä vaikenevat ravintolisistä, kun toiset jo suosittelevat niiden käyttöä. Kaiken kaikkiaan saamme olla iloisia siitä, että tämäkin muuri murtuu vääjäämättömästi.

Hinnaltaan opas on etenkin kokoonsa nähden erittäin kallis, 53 euroa.

Toimittajien lisäksi kirjoittajina on suuri joukko ravitsemustieteilijöitä ja -terapeutteja: Eliina Aro, Leea Järvi, Raija Kara, Anna-Maria Keränen, Pirjo Koivisto, Sirkku Kylliäinen, Hilpi Linjama, Tarja Martikainen, Raija Partanen, Terttu Peltola, Tuija Pusa, Mari Salminen, Ursula Schwab, Ulla Siljamäki-Ojansuu, Laura Sinisalo-Ojala, Jetta Tuokkola, Anu Varjonen ja Janna-Marja Viholainen.

Mila Hyytinen, Pertti Mustajoki, Raija Partanen, Laura Sinisalo-Ojala (toim.) Ravitsemushoito-opas, 245 sivua EAN/tuotenumero 9789516562974 Hinta: 53,00 € (sis. alv. 8.0%)

Totuutta etsimässä
Onko ravitsemushoito uskomushoitoa?