Diabetes on immunologinen sairaus

Diabetes on luonteeltaan pikemmin immunologinen kuin metabolinen (aineenvaihdunnallinen) sairaus, sanovat amerikkalaisen Joslin Diabetes Centerin ja Harvardin sekä muiden yliopistojen tutkijat yhteisessä raportissaan. Tähän mennessä sanaa ”immunologinen” on tuskin esiintynyt diabeteksen yhteydessä lääkäreiden oppikirjoissa. Metabolisia ja immunologisia häiriöitä on pidetty toistensa kaukaisina ”serkkuina”, mutta nyt käsitykset ovat muuttumassa. Serkukset ovatkin paljon läheisempiä kuin on uskottu. Samalla aletaan ymmärtää entistä paremmin myös immuunijärjestelmään vaikuttavien ravintolisien, kuten karnosiinin, berberiinin, vitamiinien, maitohappobakteerien ja kalaöljyn omega-3-rasvahappojen merkitystä diabeteksessa ja muissa pitkäaikaissairauksissa.

Uusi käsitys perustuu kahteen hiiritutkimukseen, jotka ilmestyivät 26.6.2009 Nature Medicine -lehdessä. Ensimmäisessä niistä tavalliset käsikaupan allergialääkkeet laihduttivat ylipainoisia hiiriä ja ehkäisivät niiden sairastumista diabetekseen. Lääkkeet stabilisoivat tulehduksen vaimennukseen osallistuvia immunologisia syöttösoluja (mast cells). Toisessa tutkimuksessa regulatoriset T-solut toimivat välittäjinä metabolisen ja immunologisen järjestelmän välillä – tässä tapauksessa säätäen rasvakudoksen tulehdusta (inflammaatiota). Lihavien ja insuliiniresistenttien hiirten ja ihmisten rasvakudoksesta puuttuu tämä solutyyppi, kun taas siinä on tavallista enemmän syöjäsoluja eli makrofageja.

Immunometabolismin esiinmarssi
"Näyttää siltä, että nyt näemme aivan uuden biolääketieteen alueen, immunometabolismin, esilletulon”, sanoo patologian professori Diane Mathis, yksi raportin kirjoittajista. Molemmat artikkelit ilmestyivät 26.6.2009 Nature Medicine -lehdessä.

Molekyyliroskaa
Tyyppien 1 ja 2 diabeteksessa vika on haiman betasolujen toiminnassa, mutta sen perussyyt ovat näissä kahdessa taudissa täysin erilaiset. Tyypin 1 diabetes on autoimmuunitauti, jossa immuunijärjestelmä hyökkää haiman betasolujen kimppuun ja tuhoaa sen kyvyn valmistaa insuliinia. Perinteisesti on uskottu, että tyypin 2 diabetes on yksinomaan metabolinen häiriötila, jossa betasolut kasvavat, mutta eivät reagoi oikein veren suurenevaan sokeripitoisuuteen. Kummassakin taudissa veren glukoosipitoisuus suurenee, jopa hengenvaarallisesti. Nyt on aika suhtautua myös tyypin 2 diabetekseen immunologisena häiriönä, sanovat Harvardin tutkijat.

Biokemisti Guo-Ping Shi (Department of Medicine, Brigham and Women's Hospital and Harvard Medical School) havaitsi, että syöttösoluja on läsnä useissa tulehduksellisissa verisuonitaudeissa. Syöttösolut ovat immuunisoluja, jotka lisäävät vaurioituneen kudoksen verenkiertoa ja edistävät sen paranemista. Tietyissä tilanteissa syöttösolujen määrä nousee paljon suuremmaksi kuin mitä elimistö tarvisisi. Silloin solut muuttuvat epävakaiksi ja lopulta ne purkavat kudoksiin molekyyliroskaa, kuten rikki revennyt roskapussi. Seurauksena voi olla krooninen tulehdus (inflammaatio), joka aiheuttaa esimerkiksi astmaa ja muita allergisia tiloja.

Shi ja hänen työtoverinsa Jian Liu huomasivat, että lihavien ja diabeettisten ihmisten ja hiirten rasvakudoksessa oli paljon tavallista enemmän syöttösoluja. Heräsi kysymys: voisimmeko hillitä oireita säätämällä syöttösolujen määrää?

Shin työryhmä hoiti lihavia ja diabeettisia hiiriä pari kuukautta joko ketotifeenifumaraatilla (Zadirtor) tai kromolyynillä, jotka ovat kumpikin tavallisia vapaan kaupan allergialääkkeitä. Aikaisemmissa tutkimuksissa oli jo raportoitu, että nämä lääkkeet stabilisoivat allergia- ja astmapotilaiden syöttösoluja. Aivan kuin lääkkeet käärisivät toisen muovikelmun roskapussin ympärille, tutkijat vertaavat. Tästä oli loogista jatkaa tutkimuksia.

Hiiret jaettiin neljään ryhmään:

  • 1. verrokit
  • 2. ruokavalion muutos “terveelliseksi”
  • 3. kromolyyni- ja ketotifeenifumaraattihoitoa saavat
  • 4. lääkitys + terveellinen dieetti
Ryhmissä 1 ja 2 oireet lievenivät vähäsen, mutta ryhmässä 3 sekä ylipaino että diabetes paranivat dramaattisesti. Ryhmä 4 parani lähes 100 prosenttisesti kaikissa mitatuissa suhteissa. Seuraavaksi tutkijat kokeilivat erilaisia ruokavalioita hiiriin, joiden syöttösolujen tuotanto oli estetty geenimanipulaatiolla. Hiiret eivät lihoneet eivätkä sairastuneet diabetekseen. Shin työryhmä aikookin seuraavaksi selvittää ehkäisevätkö ne myös ihmisten lihomista ja diabetesta.

Tulipalo karkaa
Harvardin yliopiston ja Joslin Diabetes Centerin työryhmä havaitsi, että normaalipainosten ihmisten rasvakudoksessa on regulatorisia T-soluja (Treg), mutta ne puuttuvat lähes täysin lihavien ja diabeettisten hiirten ja ihmisten rasvakudoksesta. Mitä enemmän rasvakudoksessa on Treg-soluja, sitä vähemmän siinä on makrofageja (tulehdusvalkosoluja). Rasvakudoksen tulehdussolut (makrofagit) ja Treg-solut ovat siis toistensa vastavaikuttajia. Tutkimusta johti Joslin Diabetes Centerin sisätautiopin professori, endokrinologi Steven Shoelson. Hän haluaa selvittää, miksi lihavuus liittyy niin moniin kroonisiin sairauksiin.

"Immunologeille tämä on tärkeä tieto, sillä tähän asti on uskottu, että Treg-solut hallitsevat muita T-soluja ja sillä hyvä. Nyt meillä on täysin uusi tilanne”, sanoo Diane Mathisin työryhmään kuuluva tohtori Markus Feuerer. "On mahdollista, että makrofagien aiheuttama tulehdus johtaa insuliiniresistenssiin. Ja on vielä todennäköisempää, kuten olemme juuri nähneet, että Treg-solut pitävät makrofageja hallinnassa ja ehkäisevät tulehdusta normaalissa rasvakudoksessa”, tulkitsee Shoelson.

Treg-solut on tunnettu jo vuosikymmeniä ja niitä on pidetty immuunijärjestelmän vartijoina vahtimassa, että kun valkosolut hyökkäävät ulkopuolisia patogeenejä (viruksia, bakteereita, sieniä ja loisia) vastaan, ne eivät muuttuisi liian aktiivisiksi ja vahingoittaisi isännän terveitä kudoksia. Treg-solut olisivat kuin hallittu tulipalo, joka polttaa roskat. Treg-solujen toimintahäiriö on kuitenkin viime aikoina liitetty tiettyihin sairauksiin, kuten MS-tautiin, nivelreumaan, valtimonkovettumatautiin, aortan aneurysmiin ja syöpiin.

"Nyt huomaamme, että Treg-soluja tarvitaan ehkäisemään myös metabolisia toiminnan häiriöitä. Immunologina olen aina ajatellut, että tyypin 2 diabetes on varsin tylsä tauti. Kaikkien näiden löydösten jälkeen alan muuttaa käsitystäni”, sanoo Mathis. Kumpaakin tutkimusta rahoitti Yhdysvaltain terveysvirasto (NIH).

Lehdistötiedote

Liu, J, Divoux A, Sun J, et al. Genetic deficiency and pharmacological stabilization of mast cells reduce diet-induced obesity and diabetes in mice. Nature Medicine, July 26, 2009, early online publication.

Feuerer M, Herrero, L, Cipolletta D, et al. Lean, but not obese, fat is enriched for a unique population of regulatory T cells that affect metabolic parameters. Published online: 26 July 2009 | doi:10.1038/nm.2002

Tohtori Tolosen kommentti

Alkaesani 1980-luvulla hoitaa potilaitani ravintolisillä, hyökkäsivät maamme tunnetuimmat sisätautilääkärit ja neurologit tätä hoitomuotoa vastaan sillä perusteella, että kutakin tautia varten on omat erityiset lääkkeensä, eikä esimerkiksi astmaa, diabetesta ja reumaa saa eikä voi hoitaa samoilla aineilla. Nyt julkaistut tutkimukset osoittavat, kuinka väärä tällainen käsitys oli. Uudet raportit auttavat meitä ymmärtämään muun muassa sitä, että antioksidantit (esim. karnosiini ja ubikinoni), berberiini, maitohappobakteerit ja kalaöljyn omega-3-rasvahapot voivat olla tehokkaita täysin erilaisissa sairauksissa, kuten reuma, astma, allergiat, MS-tauti, diabetes ja syöpä. Kaikki pitkäaikaissairaudet ovat läheisiä "serkuksia", joiden ehkäisyyn ja hoitoon soveltuvat samat aineet ja hoitoperiaatteet. Siinä on terveydenhuollon ammattihenkilöstöllä vielä paljon uutta opittavaa.