Hyvästi kolesteroliteoria

Kolesteroliteoria on hallinnut vuosikymmeniä lääkäreiden ja maallikoiden käsityksiä sydän- ja verisuonitautien syistä. Nyt on aika hylätä tämä käsitys, kirjoittavat ruotsalaiset tiedemiehet, sisätautiopin professori (emeritus) Lars Werkö, kirurgian professori (emeritus), Tore Schrestén ja elinsiirtokirurgian dosentti Ralf Sundberg Svenska Dagbladetissa 14.7.2009.

Sydänkohtaukseen sairastuneiden ja kuolleiden ihmisten kolesterolilukemat ovat usein muita pienempiä. Matala seerumin kolesteroli liittyy suurentuneeseen kuoleman riskiin. Nyt on aika hylätä hypoteesi kohonneen kolesterolin ja valtimotautien syy-yhteydestä. Samalla on syytä selvittää, mistä tämä harhakäsitys on johtunut, kirjoittavat ruotsalaislääkärit.

Vuosikymmeniä on väitetty, että veren kohonnut kolesterolin pitoisuus ja eritoten ”paha” LDL-kolesteroli aiheuttavat valtimotauteja. Tutkimusten menetelmät ovat kuitenkin olleet kyseenalaisia, sanovat ruotsalaiset. Ei ole olemassa tutkimustietoa siitä, mikä merkitys on kohonneilla kolesteroliarvoilla ihmisillä, joiden kolesterolia ei ole lähdetty alentamaan lääkkeillä. Siitä huolimatta lääketieteen lehdet ovat täynnä kirjoituksia, joiden mukaan sepelvaltimotaudin ja kolesterolin syy-yhteys olisi muka toteen näytetty fakta, sanovat Werkö, Scherstén ja Sundberg.

Valitettavasti näyttää siltä, että viranomaiset ja tietyt korkeassa akateemisessa asemassa olevat henkilöt on vapautettu velvollisuudesta perustella kunnolla kannanottonsa. Hyvänä esimerkkinä on Ruotsin elintarvikeviraston ja erään tutkijaryhmän väittely viraston ravitsemussuositusten perusteista. Virasto katsoo aiheettomaksi perustella kantaansa, koska syy-yhteys ravitsemuksen ja sydän- ja verisuonitautien välillä on hyvin tunnettu ja hyväksytty ”kaikkialla maailmassa”, kirjoittavat lääkärit. Tässä viitataan pääasiassa kiistaan vähähiilihydraattisen (VHH) ruokavalion ja tyydytetyn maaeläinrasvan (kuten voin) osuudesta valtimotaudeissa.

Kiista kolesterolin merkityksestä vauhdittui 1990-luvulla, jolloin monet tutkijat (mm. Ruotsissa sisätautiopin dosentti Uffe Ravnskov) asettivat kyseenalaiseksi syy-yhteyden korkeiden kolesteroliarvojen ja sydäntautien välillä. Kyseenalaistaminen perustui suureksi osaksi 30 vuotta jatkuneeseen Framinghamin tutkimukseen. Se näet osoitti, ettei kohonnut kolesteroli ole sydäntaudin riskitekijä yli 47-vuotiailla ihmisillä. Asia oli pikemminkin niin päin, että kolesterolin aleneminen lisäsi kuolleisuutta verrattuna niihin, joiden kolesterolipitoisuus suureni.

Uusi naula kolesteroliteorian arkkuun julkaistiin tammikuussa 2009. Sachdevan työryhmä julkaisi jättitutkimuksen – Amerikan Sydänliiton aloitteesta – jossa selvitettiin veren kolesteroliarvot 136 905 sydänkohtauksen vuoksi sairaalahoitoon joutuneilta potilailta. Heidän kaikki kolesteroliarvonsa olivat odotettua pienempiä, paljon alle amerikkalaisten keskiarvojen, ikä huomioon ottaen. Potilaiden LDL-kolesterolin keskiarvo oli vain 2,73 mmol/l – reilusti alle sen, mitä pidetään vähäisen riskin rajana. Suomessa laboratoriot ilmoittavat tavoitearvoksi alle 3 mmol/l.

Näyttää ilmeiseltä tai ainakin todennäköiseltä, että Yhdysvaltain Sydänliiton (AHA) asiantuntijat ovat tarkoitushakuisesti siteeranneet [lääkärilehdissä] väärin Framinghamin tutkimusta väittäessään, että se osoittaisi kolesteroliarvojen alentumisen vähentävän sydäninfarktin riskiä. Näin tekemällä he kantavat suuren vastuun, mitä korostaa tuore detroitilainen Al-Mallahin ja työryhmän raportti. Sen mukaan matala kolesteroli yhdessä sydäninfarktin kanssa lisää kuolleisuutta kolmessa vuodessa.

Kun nyt on osoitettu, että sydäninfarktin saaneilla potilailla on matalammat kolesterolilukemat kuin muulla normaaliväestöllä ja että matalat arvot lisäävät kuolleisuutta, on aika lopullisesti hylätä olettama korkeiden kolesteroliarvojen ja sydäninfarktin välisestä syy-yhteydestä, kirjoittavat ruotsalaiset asiantuntijat.

Är kolesterol en riskfaktor? Svenska Dagbladet 14.7.2009
Tulehdus valtimotautien syytekijänä
Rasvahapot sydänkohtauksen ehkäisyssä
Kolesteroli – uutta tietoa