Masennuslääkitys ja veren rasvahapot

Masennus on yleinen kansansairaus, jonka vuoksi yli 300 000 suomalaista syö mielialalääkkeitä ja yli 4000 henkilöä jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Lääkehoidon teho on vaatimaton valtaviin kustannuksiin nähden; tosiasiassa suurin osa lääkityksestä on teholtaan lumeen luokkaa. Uusi tutkimus selvitti potilaiden lääkityksen, veren rasvahappojen ja tulehdussytokiinien vuorovaikutusta. Tulosten mukaan lääkkeet toimivat paremmin, kun omega-6/omega-3-suhde (AA/EPA) on pieni ja tulehdussytokiinien määrä vähäinen. Tulos vahvistaa käsitystä, jonka mukaan masennus on luonteeltaan tulehdustila ja masentuneen henkilön aivoissa vallitsee neurokemiallisia muutoksia, joita voidaan hoitaa kalaöljyn EPA-rasvahapolla.

Omega-3-rasvahapot ovat tulehdusta ehkäiseviä, kun taas omega-6-rasvahapoista syntyy tulehdusta aiheuttavia yhdisteitä, jotka haittaavat myös hermovälittäjäaineiden (serotoniinin ja dopamiinin) normaalia tuotantoa aivoissa. Näistä lähtökohdista useat psykiatrian klinikat eri puolilla maailmaa tutkivat nyt masennuspotilaiden veren rasvahappojen tasapainoa ja tulehdussytokiineja sekä niiden vuorovaikutusta lääkkeiden kanssa. Tässä työssä mitattiin terveiden verrokkien ja SSRI-lääkitykseen reagoivien ja reagoimattomien masennuspotilaiden rasvahappoja ja tulehdussytokiineja.

Näin tutkimus tehtiin
Aineisto käsitti 58 henkilöä. Heistä 20 poti vakavaa masennusta, johon SSRI-lääke ei ollut tehonnut kuudessa viikossa. Neljätoista potilasta oli saanut apua SSRI-lääkityksestä. Lisäksi tutkittiin 28 tervettä kaltaistettua verrokkia. Kaikista mitattiin veriplasman rasvahapot sekä tulehdussytokiinit interleukiini-6 (IL-6) ja tuumorinekroositekijä (TNF-alfa).

Tulokset
Ryhmien plasman EPA- ja DHA-pitoisuudet eivät eronneet merkitsevästi toisistaan. Sitä vastoin erään omega-6-rasvahapon, arakidonihapon (AA) ja IL-6:n pitoisuudet olivat huomattavasti koholla kummassakin masennuspotilaiden ryhmässä verrattuna terveisiin (kuva). TNF-alfa noudatti IL-6:n kaavaa, joskaan masennuspotilaiden erot verrokkeihin eivät olleet tilastollisesti merkitsevät. IL-6:n ja AA:n pitoisuudet korreloivat merkitsevästi (P = 0.020) potilailla mutta eivät verrokeilla.

Potilailla ilmeni merkitsevästi poikkeava AA/EPA-suhde, mikä johtui suuresta AA-pitoisuudesta. Kuten edellä todettiin, potilaiden EPA-pitoisuus ei eronnut merkitsevästi terveistä; kummillakin pitoisuus tosin oli varsin vähäinen.

SSRI-lääkitykseen myönteisesti reagoineiden potilaiden AA/EPA-suhde oli verrokkien kaltainen, kun taas lääkeresistenttien suhde oli keskimäärin kaksinkertainen. Tämä havainto antaa aihetta kysyä, tepsisikö lääkitys paremmin, jos näiden potilaiden veren EPA-pitoisuutta nostettaisiin antamalla ravintolisänä EPAa. EPA-rasvahappoa (useimmiten E-EPAa) onkin testattu useissa kliinisissä hoitokokeissa ja tulokset ovat olleet pääasiassa myönteisiä (taulukko). Sitä vastoin DHA-painotteisilla omega-3-valmisteilla tulokset ovat olleet heikot. Nykyisen käsityksen mukaan näillä rasvahapoilla on elimistössä erilaisia tehtäviä; EPA näyttää olevan antidepressiivinen ja antipsykoottinen, kun taas DHA:lla ei ole näitä ominaisuuksia.

Kuva: Terveiden verrokkien (siniset pylväät), masennuslääkkeisiin reagoineiden (oranssi) ja lääkeresistenttien potilaiden (kellertävä) plasman rasvahappojen ja IL-6:n pitoisuudet. Huomaa, että EPAn pitoisuudet on kerrottu 10:llä. Toisin sanoen EPA-pitoisuudet olivat olemattoman pieniä, keskimäärin noin 0,2 %. Tavoitetaso hoidossa on noin 3 %, jolloin AA/EPA-suhde normalisoituu. Tässä artikkelissa ja kuvassa arakidonihappoa (AA) merkitään tunnuksella ARA.

Tulosten pohdintaa
Tämä tutkimus tukee aikaisempia havaintoja, joiden mukaan masentuneiden henkilöiden IL-6 on koholla ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä (bipo) potevilla AA on koholla. Tässä aineistossa IL-6 ja AA korreloivat vahvasti toisiinsa, mikä oli odotettua, sillä AA:n tiedetään tuottavan elimistössä tulehdusta aiheuttavia eikosanoideja ja sytokiinejä. Ennestään tiedetään myös, että veren vähäinen omega-3-pitoisuus liittyy masentuneisuuden riskiin, mutta tässä aineistossa potilaiden ja terveiden pitoisuudet erosivat vain vähän toisistaan. Tämä tutkimus nostaa esille kiinnostavan kysymyksen, miksi jotkin potilaat saavat apua SSRI-lääkkeistä ja jotkin eivät. Asia vaatii vielä lisätutkimusta, toteavat kirjoittajat.

Korkea AA/EPA-suhde alenee tietenkin parhaiten EPAlla, kuten Jyväskylän yliopiston tutkimuksista ilmenee.

Dinan T, Siggins L, Scully P, O’Brien S, Ross P, Stanton C. Investigating the inflammatory phenotype of major depression: Focus on cytokines and polyunsaturated fatty acids. Journal of Psychiatric Research 2009;43:471-476. Fats of Life

Masennuslääkkeet kritiikin ja kiistan kohteina
Omega-3-tutkimuksia masennuksen hoidossa (taulukko)

Kysymyksiä ja vastauksia E-EPAsta

Masennuksen täydentävä ravitsemushoito

Aivojen rasvahapot