Jukka Viljasen matkakertomus Antarktikselta

Jukka Viljanen on 45-vuotias luennoitsija ja seikkailujuoksija, jonka työpäivät kuluvat luentosalien lisäksi maailman äärimmäisissä kolkissa. Tässä hänen matkakertomuksensa Etelänapamantereella viime joulukuussa käydystä 100 kilometrin juoksukilpailusta.

Lähdimme Suomesta kohti tuntematonta juhlatunnelmissa, sillä olihan itsenäisyyspäivä. Matka Chilen eteläkärjessä sijaitsevaan Punta Arenakseen kesti yli 30 tuntia. Kun viimein saavuimme majapaikkaan oli mukava huomata, että maailma on edelleen pieni. Tapasimme useita kisakavereita, jotka olivat tulleet tutuksi jo Pohjoisnavalla. Pieni piiri pyörii...

Muutaman päivän oleskelun jälkeen lensimme venäläisellä Iljushin-rahtikoneella kohti Antarktista ja Patriot Hills Base Campia. Lento
kesti noin 4,5 tuntia. Saavuimme perille vasta iltasella, mutta aurinko paistoi täydeltä terältä. Etelänapamantereen kesästä huolimatta pakkasta oli 15 astetta ja tuuli jo enteellisen kova.

Pari päivää saapumisemme jälkeen oli aika siirtyä tosi toimiin eli
juoksemaan. Pääsimme vauhtiin vasta klo 20.00, sillä kisajärjestäjä odotti, että tuuli asettuu edes kohtuullisiin uomiin, ennen kuin meidät uskallettiin päästää "radalle". Sadan kilsan juoksijoita oli kolme henkeä ja maratoonareita 16. Viimein pääsimme matkaan. Kiersimme 25 kilometrin lenkkiä neljä kertaa ympäri. Ensimmäinen 50 kilometriä sujui melko suotuisissa merkeissä. Lämpötila oli -15 ja -20 asteen välillä, mutta tuuli oli paikoin melko kova. Sain myöhemmin kuulla, että pakkasta oli tuulivaikutus huomioon ottaen lähes -40 astetta.

Kuten sanottua, niin ensimmäiset 50 km menivät hyvin, mutta sitten iski kova jalkakipu polven niveleen, joka ei ottanut laantuakseen. Yritin rentouttaa jalkaa ja tein muutamia varovaisia venytysliikkeitä, mutta siitä ei ollut hyötyä.

Pään ylle kertyi myrskypilvi, sillä matkaa oli jäljellä 50 kilometriä eli kisa oli kohdaltani vasta alussa. Keskeytys ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, vaan päätin puristaa maaliin vaikka mikä olisi. Sain viimeisen 25 kilometrin aikana taas juoksusta paremmin kiinni, vaikka kipu vaan yltyi. Päätin kuitenkin runtata loppuun asti ja viimein maalivaate näkyi silmien edessä. Saavuin maaliin 14 tunnin uurastuksen jälkeen ja olin melko tyytyväinen suoritukseeni. Olin juossut kautta aikain 3. parhaan tuloksen Antarktiksen 100 kilometrin juoksussa ja se oli kelpo tulos.

Kisan jälkeen söin ison lautasellisen suklaakakkua, joka maistui
taivaallisen hyvältä. Tämän jälkeen oli varsinaisen palautumiscocktailin vuoro eli otin 4 kpl Sport-Carnosinia ja pari
magnesiumtablettia ja nukuin pari tuntia sen päälle. Myös ennen juoksua otin 4 kpl Sport-Carnosia.

Kisasta palautuminen oli uskomattoman nopeaa varsinkin lihasten osalta eikä maitohapoista ollut tietoakaan. Lähdin jo päivän kuluttua kisasta 20 kilometrin patikkaretkelle ja sitä seuraavana päivänä usean tunnin hiihtoretkelle paikallisille vuorille. Olen aikaisempaa
vakuuttuneempi Sport-Carnosin tehosta!

Saavuimme Suomeen vasta 31.12. eli vietimme joulun Antarktiksella. Kisan jälkeisinä päivinä keli muuttui myrskyisäksi ja tuulen nopeus nousi jopa yli 60 m/s. Iljushin-kone ei voinut hakea meitä leiristä, mutta emme olleet asiasta moksiskaan, vaan nautimme koko rahan edestä Antarktiksen kauneudesta.

Olen ollut Suomessa kaksi kuukautta ja suunnittelen jo uutta
juoksuretkeä, jonka on tarkoitus toteutua vuoden 2010 aikana. Pitäkää peukkuja!

Toivotan kaikille Terveysuutisten lukijoille mitä parhainta vuoden jatkoa.

Sporttiterveisin Jukka