Vyötärölihavan synkkä tulevaisuus

Yhä useamman suomalaisen vyötärön ympärys on kasvanut huolestuttavasti. Nyt puhutaan keskivartalolihavuudesta ja viskeraalisesta eli sisäelinrasvasta, joka altistaa ihmisen vakaville terveysongelmille, kuten metaboliselle oireyhtymälle, diabetekselle, sydäninfarktille, aivohalvaukselle, verkkokalvon rappeumalle sekä ennenaikaiselle kuolemalle. Riski ei koske ainoastaan liikalihavia (painoindeksi yli 30); myös ylipaino (painoindeksi 28–30) lisää riskiä. Tässä faktaa uusista tutkimuksista.

Möhömaha tuplaa kuolemanriskin
Ennestään tiedetään, että iso maha liittyy diabetekseen ja sydäntautiin. Nyt se liitetään myös ennenaikaiseen kuolemaan. Euroopassa tehtiin yksi kaikkien aikojen laajimmista ja pitkäaikaisimmista terveystutkimuksista (1). Siihen osallistui noin
360 000 henkilöä. Vyötärölihavien ennenaikaisen kuoleman riski oli kaksinkertainen hoikkiin verrattuna. Tämä ei ole tietenkään ensimmäinen raportti lihavuuden ylikuolleisuudesta – ovathan vakuutusyhtiöt tienneet sen aina ja siksi kirjanneet asiakirjoihin korvausrajoituksia – mutta uuden tutkimuksen valtava koko antaa asiasta ajantasaisen, tarkan ja luotettavan tiedon. Tutkimuksen tärkeintä antia on myös tieto, jonka mukaan myös rasvan jakaantuminen vartalon eri osiin on ratkaisevan tärkeää sairastumis- ja kuolemanriskien kannalta. Oxfordin yliopiston koordinoima kansanvälinen lähes 900 000 ihmistä käsittänyt seuranta osoitti kiistatta, että lihavuus lyhentää ihmisen elinpäiviä jopa 8–10 vuotta.
Lihavuus lyhentää elinikää

Mahakas keski-iässä, dementti vanhempana
Keski-iässä hankittu möhömaha ennustaa dementiaa myöhemmällä iällä (2). Tämä tutkimus vahvistaa aikaisempia havaintoja, eikä sen tarjoama tulevaisuudennäkymä ole mitenkään riemastuttava. Tutkimuksessa seurattiin yli 6000 keski-ikäistä henkilöä, joiden vyötärö oli pyöristynyt nelikymppisenä. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin heillä ilmeni tavallista enemmän muistihäiriöitä ja sekavuutta, siis seniliteettiä. Lihavimpien riski oli kaksinkertainen hoikkiin nähden. Pahin ennuste oli keskivartalolihavilla. Heidän riskinsä dementoitua oli 3,6 kertaa normaalipainoisia ja laihoja suurempi. Normaalipainoisten, mutta rasvamahaisten riski oli lähes kaksinkertainen verrattuna niihin, joilla ei ollut pullottavaa mahaa.
Omehalihavuus tylsistyttää henkisesti

Aivohalvaus lihomisen surkea seuraus
Mahan suuri ympärysmitta ennustaa aivohalvausta paremmin kuin painoindeksi (BMI), osoittaa saksalaistutkimus (3). Aineisto käsitti 1137 henkilöä, joista 379 oli saanut aivohalvauksen tai TIA-kohtauksen ja 758 kaltaistettua tervettä verrokkia, joista mitattiin painoindeksi, vyötärö/lantio-suhde, vyötärön ympärysmitta ja vyötärö/pituus-suhde. Kolme viimemainittua kuvaavat vatsanalueen lihavuutta ja rasvan määrää. Se korreloi voimakkaasti aivohalvauksen ja TIAn (ohimenevän aivoverenkiertohäiriön) riskiin muista näiden tilojen riskitekijöistä riippumatta. Kun vyötärön ympärys oli miehillä yli 102 cm ja naisilla 89 cm oli aivohalvauksen riski 4-kertainen verrattuna ihannemittaisiin. Suuri vyötärö/lantio–suhde merkitsi 8-kertaista aivohalvauksen tai TIAn riskiä.

Naisilla vyötärön ympärys painoa tärkeämpi
Naisten suuri vyötärön ympärysmitta ennustaa aikaista kuolemaa riippumatta painosta. Tieto on peräisin tutkimuksesta, johon osallistui 44 600 amerikkalaista sairaanhoitajaa 16 vuoden ajan (4). Suuri vyötärön ympärys ja vyötärö/lantio-suhde korreloivat suurimpiin kuolleisuuslukuihin kaikissa kuolinsyissä, sydän- ja syöpätaudeissa.

Lihavuus lisää syövän riskiä
Miehillä lihavuus lisää eturauhassyövän riskiä. Lihavien miesten tauti uusiutuu helpommin jopa radikaalileikkauksen jälkeen (Urology 2008). Naisilla lihavuus lisää rinta- ja munasarjasyövän riskiä. Yli 94 000 naista (ikä 51–71) käsittäneessä seurannassa munasarjasyöpiä ilmeni lähes kaksi kertaa enemmän lihavilla kuin normaalipainoisilla naisilla, jotka eivät olleet käyttäneet hormonikorvaushoitoa. Myös 18-vuotiaana lihaville naisille kehittyi myöhemmin tavallista useammin munasarjasyöpiä. Ylipainon uskotaan vaikuttavan epäedullisesti hormonitasapainoon (Cancer, February 15, 2009).
Naisten ylipaino, lihavuus ja tietoisuus rintasyöpäriskistä

Vatsan rasva on aktiivista kudosta
Ennen ajateltiin, että rasva on biologisesti inaktiivista ”kuollutta painoa”. Nyt tiedetään paremmin: Rasvakudos erittää aktiivisesti monenlaisia hormoneja ja muita yhdisteitä, jotka osallistuvat aineenvaihduntaan ja lisäävät monen taudin ja kuoleman vaaraa (5). Viskeraalinen rasva vapauttaa paljon rasvahappoja (rasvojen hajoamistuotteita) verenkiertoon maksan porttilaskimon kautta. Tätä on pidetty yhtenä syynä insuliiniresistenssin syntyyn (6). Vatsan alueen rasvasolut tuottavat hiljaista kroonista tulehdusta aiheuttavia ja ylläpitäviä yhdisteitä (sytokiineja), joista monet toimivat myös geeneinä, kuten interleukiini 6 (IL-6) (7).


Kuva rasvan jakautumisesta vartalon eri puolille. Subcutaneous = ihonalainen, visceral = sisäelimellinen, retroperitoneal = vatsakalvontakainen. Vatsakalvo on sileäpintainen seinänmyötäinen lehti, joka peittää vatsaontelon sisäseinämää ja sisusmyötäinen lehti, joka peittää vatsaontelonsisäisten elinten ulkopintaa. Terveyden kannalta viskeraalinen eli sisäelinrasva on vaarallisinta lajia.

Noidankehä: vatsarasva tuottaa lisää rasvasoluja
Vatsan alueen rasvasolut tuottavat ruokahalua kiihottavaa neuropeptidiä (hormonia) nimeltään NPY (8). Näihin päiviin asti on luultu, että NPY:tä syntyy vain aivoissa. Sitä on pidetty pääasiallisena syynä siihen, että lihavat ihmiset ahmivat enemmän ruokaa kuin muut. Nyt ajatellaan, että myös vastan alueen rasvasolut tuottavat tätä hormonia, joka kulkeutuu verenkiertoon ja sitä kautta aivoihin, mikä lisää ruokahalua ja lihottaa ihmistä entisestään. Rasvasolu ei jakaannu; se ei siis kopioi itseään. Mutta NPY lisää rasvasolujen määrää stimuloimalla rasvasolujen esiasteiden jakaantumista; nämä esiasteet muuttuvat sitten rasvasoluiksi.

Lihavuus yleensä ja vyötärölihavuus erityisesti lisäävät silmänpohjan rappeutumisen, makuladegeneraation riskiä (9). Suuri vyötärön ympärysmitta korreloi 2-kertaiseen ja suuri vyötärö/lantio–suhde 1,8-kertaiseen riskiin. Vyötäröltään laihtuvien lihavien ihmisten riski sairastua silmänpohjan rappeumaan vähenee (10). Tämä on tärkeä seikka, sillä väestön vanhetessa näön heikkeneminen yleistyy suuresti. Tutkimuksessa riskiä tarkasteltiin 12 515 aikuisella (ikähaarukka 45–64 vuotta), joita seurattiin kuusi vuotta. Kävi ilmeiseksi, että kun vyötärö/lantio–suhde väheni kolme prosenttia tai enemmän, väheni makuladegeneraation riski tuntuvasti.

Munuaiskivien riski lsiääntyy ylipainon myötä. Painoindeksi yli 30 tuplaa munuaiskivien ilmaantumistriskin, kertoo The Journal of Urology (February 2010).

Metsonkodin hoitajat laihduttivat Kilo-Stopilla 20 kg
Ortoglykeeminen laihdutus ja painonhallinta

1. Pischon T, Boeing H, Hoffmann K, et al. General and abdominal adiposity and risk of death in Europe. N Engl J Med 2008;359(20):2105-20. Abstract

2. Whitmer RA, Gustafson DR, Barrett-Connor E, er al. Central obesity and increased risk of dementia more than three decades later. Neurology 2008;71(14):1057-64. Abstract

3. Winter Y, Rohrmann S, Linseisen J, et al. Contribution of obesity and abdominal fat mass to risk of stroke and transient ischemic attacks. Stroke. 2008 Dec;39(12):3145-51. PubMed

4. Zhang C, Rexrode KM, van Dam RM, et al. Abdominal obesity and the risk of all-cause, cardiovascular, and cancer mortality: sixteen years of follow-up in US women. Circulation. 2008;117(13):1658-67. Abstract

5. Bon GB. Adipose tissue: a multifunctional organ. G Ital Cardiol (Rome). 2008 Apr;9(4 Suppl 1):23S-28S.

6. Bonora E, Brangani C, Pichiri I. Abdominal obesity and diabetes G Ital Cardiol (Rome). 2008 Apr;9(4 Suppl 1):40S-53S. PubMed

7. Fontana L, Eagon JC, Trujillo ME, et al. Visceral fat adipokine secretion is associated with systemic inflammation in obese humans. Diabetes 2007;56(4):1010-3. Abstract

8. Yang K, Guan H, Arany E, Hill DJ, Cao X. Neuropeptide Y is produced in visceral adipose tissue and promotes proliferation of adipocyte precursor cells via the Y1 receptor. FASEB J. 2008 Jul;22(7):2452-64. Abstract

9. Seddon JM, Cote J, Davis N, Rosner B. Progression of age-related macular degeneration: association with body mass index, waist circumference, and waist-hip ratio. Arch Ophthalmol 2003;121(6):785-92. Abstract

10. Peeters A, Magliano DJ, Stevens J, er al. Changes in abdominal obesity and age-related macular degeneration: the Atherosclerosis Risk in Communities Study. Archives of Ophthalmology 2008;126(11):1554-60. Abstract