Japanilainen paradoksi

Runsas kalan syönti selittää japanilaisten sydän- ja verisuoniterveyttä paremmin kuin geenit

Japanilaiset miehet tupakoivat ja juovat paljon ja heillä on paljon diabetesta ja veressä yhtä paljon LDL-kolesterolia kuin amerikkalaisilla ja suomalaisilla, mutta siitä huolimatta vähemmän sydän- ja verisuonitauteja. Tätä ristiriitaista tilannetta on alettu kutsua nimellä japanilainen paradoksi. Sitä tutkitaan vertaamalla Japanissa asuvia, Havaijille muuttaneiden japanilaisten jälkeläisiä ja muita amerikkalaisia. Japanin japanilaisilla esiintyy vähiten sydän- ja verisuonitauteja. Mikä japanilaisia suojelee? Syy ei ole geeneissä vaan ruokatavoissa.

Akira Sekikawan työryhmä Pittsburghin yliopistossa uskoo selityksen löytyvän japanilaisten ruokavaliosta, johon kuuluu paljon kalaa ja muuta meriruokaa (sea food). Japanilaiset syövät keskimäärin jopa 8 kertaa viikossa tai enemmänkin kalaruokaa. Se sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja, joiden tiedetään ennestään ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja. Kahdeksan kala-ateriaa viikossa syövillä on 40 % pienempi riski sairastua sepelvaltimotautiin ja 60 % pienempi riski saada kliininen sydäninfarkti kuin niilä, jotka syövät kalaa vain kerran viikossa.

Tässä tutkimuksessa verrattiin valtimonkovettumataudin ilmaantumista ja seerumin rasvahappoja valkoihoisten amerikkalaisten sekä Japanissa ja Havaijilla asuvien japanilaisten miesten keskuudessa vuodesta 2002 vuoteen 2006. Tutkittavat olivat seurannan alussa 40–49-vuotiaita.

Japanilais-amerikkalaiset miehet olivat Havaijille muuttaneiden japanilaisten jälkeläisiä ja valkoihoiset olivat Pennsylvaniasta Pittsburghin alueella asuvia amerikkalaisia. Hankkeen alussa kenelläkään tutkituista ei ollut kliinistä sydän- ja verisuonitautia, tyypin 1 diabetesta eikä muutakaan pitkäaikaista vakavaa sairautta. Runsaasti alkoholia käyttävät miehet suljettiin pois seurannasta. Siihen jäi 281 japanilaista, 281 japanilais-amerikkalaista ja 302 valkoihoista miestä. Ennestään tiedetään, että japanilais-amerikkalaisilla miehillä on enemmän verenpainetautia, diabetesta, kohonneita triglyseridejä ja C-reaktiivista proteiinia kuin kahdella muulla tässä tutkitulla ryhmällä.

Tutkimusmenetelmät

Valtimonkovettumatautia arvioitiin kahdella menetelmällä: tietokonetomografialla, joka mittaa valtimoiden kalkkiutumista ja ultraäänellä, joka mittaa kaulavaltimon seinämän paksuutta (intima-media thickness, IMT). Kumpikin menetelmä on erittäin tarkka.

Tulokset

Terveimmät valtimot todettiin Japanin japanilaisilla. Heidän kaula- ja sepelsuonissaan oli vähiten kalkkia ja ahtautumia (kuva 1).


Kuva 1. Japanese = Japanin japanilaiset, Caucasian = Valkoihoiset amerikkalaiset, Japanese-American = Havaijilla asuvien japanilaisten jälkeläiset. Coronay calcium -pylväs osoittaa, kuinka paljon sepelvaltimoihin ilmaantui kalkkia 2002–2006. Carotid plaque -pylväs osoittaa kaulavaltimoiden paakkuja. Niitä ei ollut Japanin japanilaisilla lainkaan, mutta Havaijin japanilaisilla paljon (sininen pylväs).

Tilanne säilyi, vaikka tilastollisessa analyysissä kontrolloitiin diabetes, verenpainetauti ja veren rasvoja alentava lääkitys (sekoittavina tekijöinä). Geenit eivät selitä Havaijille muuttaneiden japanilaisten jälkeläisten lisääntynyttä sairastuvuutta. Syy löytyy ruokatavoista.

TAULUKKO. Japanilaisten ja amerikkalaisten ateroskleroosi ja omega-3:n saanti

Muuttuja
Japanil. miehet
Amer.
Japan-
amer.

Sepel-
valtimon
kalkkiutumista (%)

9.3
26.1
31.4
Mean carotid IMT (µm)
614
670
720
Omega-3 (%) seerumin
rasvahapoista

9.2
3.9
4.8

Japanin japanilaisten miesten seerumissa oli yli kaksi kertaa enemmän omega-3-rasvahappoja (EPA ja DHA) kahteen muuhun ryhmään nähden ja paljon vähemmän sepelvaltimotautia (kuva 2).

Power Point Slide



Kuva 2. Japanin-japanilaisten seerumin omega-3-pitoisuus on 2-kertainen muihin ryhmiin nähden ja omega-6-pitoisuudet (kokonais, LA ja ARA) pienimmät. Silloin myös omega-6/omega-3-suhde on heillä paras. Se näyttää ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja.

Myös kokonaisomega-6-pitoisuus (linoli- ja arakidonihapot) oli merkitsevästi pienempi japanilaisilla. Heidän tyydytetyt rasvansa olivat hieman (ei tilastollisesti merkitsevästi) koholla kahteen muuhun ryhmään verrattuna. Valtimotaudit olivat heillä harvinaisempia kuin kahdella muulla ryhmällä.

Tulosten pohdintaa

Japanin japanilaisten vähäinen sydän- ja verisuonitautisuus ja erittäin korkea seerumin omega-3-pitoisuus puhuvat vahvasti kalaöljyn suojavaikutuksen puolesta. Muut seerumin rasvahapot eivät korreloineet valtimonkovetustautiin näissä ryhmissä. Japanilaisten korkeat tyydytettyjen rasvojen pitoisuudet – minkä yleisesti uskotaan aiheuttavan verisuonitauteja – eivät korreloineet verisuonimuutoksiin. Tämä seikka on havaittu myös muissa tutkimuksissa ja se puhuu Suomessa harjoitettavaa rasvapropagandaa vastaan. Tutkijat muistuttavat vielä, että EPAn anto ravintolisänä – huolimatta runsaasti kalansyönnistä – vähentää entisestään japanilaisten vähäisiä sydänkohtauksia. Tämähän osoitettiin maailman suurimmassa kalaöljytutkimuksessa (JELIS). Varovaisesti he kuitenkin huomauttavat, että heiltä on voinut jäädä huomaamatta joitakin muita suojaavia tekijöitä, kuten hivenaineita tai kalan sisältämiä valkuaisaineita. Näyttö viittaa siihen, että kalan omega-3-rasvahapot ovat mahdollinen japanilaisen paradoksin avaintekijä.

Tutkijoiden mukaan länsimaalaisten ihmisten, etenkin miesten, tulisi saada päivittäin vähintään 250 mg omega-3-rasvahappoja, jotka suojaavat valtimoiden kovettumiselta ja sydänkohtauksilta.

Sekikawa A, Curb JD, Ueshima H, et al. ERA JUMP (Electron-Beam Tomography, risk factor assessment among Japanese and U.S. men in the Post-World War II Birth Cohort) Study Group. Marine-derived n-3 fatty acids and atherosclerosis in Japanese, Japanese-American, and white men: A cross-sectional J Am Coll Cardiol 2008 52:417-424
TheHeart.org


JELIS-tutkimus Lancetissa 31.3.2007
Lue JELIS-tutkimuksesta suomeksi