B6-vitamiini ehkäisee diabeteksen lisätauteja
Diabeteksen lisätaudit johtuvat sokeroitumisesta. Jokainen perheenäiti näkee sitä lähes päivittäin – paistinpannulla ja grillissä. Kun lihaa kuumennetaan äkisti, sen valkuaisaineet sokeroituvat ja liha ruskistuu. Niinpä elintarvikkeissa onkin runsaasti sokeroitumisen lopputuotteita (AGE). Samalla tavalla "ruskistuvat" ihmisen silmien, valtimoiden, hermojen, ihon ja munuaisten valkuaisaineet ja rasvat silloin, kun veren sokeripitoisuus on kohonnut. Sokeroitumista voidaan onneksi ehkäistä ja vähentää oikealla ruokavaliolla sekä B1- ja B6-vitamiineilla ja karnosiinilla. Uudet tieteelliset tutkimukset ovat muuttaneet ja muuttamassa diabeteslääkäreiden ajattelutapaa lisätautien ehkäisystä ravintolisillä.
Sokeroituminen on kemiallinen prosessi, jossa veren ja kudosten sokeri reagoi valkuaisaineiden ja rasvojen kanssa. Terveessäkin ihmisessä esiintyy sokeroitumista vähäisessä määrin, mutta diabeetikolla normaalia enemmän. Terveen ihmisen hemoglobiinista noin 5 % on sokeroitunut, mutta diabeetikolla lukema on usein korkeampi. Se ilmaistaan luvulla HbA1C, "pitkä sokeri". Luku ei kuitenkaan ole päivittäisten verensokerilukemien keskiarvo, kuten usein luullaan, vaan se kertoo elimistössä käynnissä olevan sokeroitumisen asteen.
Sokeroituminen ja sen lopputuotteet (AGE:t) vanhentavat kudoksia ja koko ihmistä. AGE:t aiheuttavat harmaakaihia, valtimo-, hermo- ja munuaismuutoksia. AGE:t lisäävät muistihäiriöiden ja Alzheimerin taudin riskiä. Sokeroituminen rypistää ihoa. Siksi liiallisen sokeroitumisen ehkäisy on tärkeää. Diabeteksen lisätaudit ovat yleisiä ja ne johtuvat pääasiassa sokeroitumisesta (glykaatiosta).
Elimistön sokeroitumista voidaan ehkäistä ja jarruttaa välttämällä paistettua, käristettyä ja grillattua lihaa sekä kolajuomia. Monet ravintolisät ehkäisevät sokeroitumista: karnosiini, benfotiamiini ja B6-vitamiini.
Johtava amerikkalainen diabetestutkija professori Michael A. Brownlee (Albert Einstein Collage of Medicine, New York) on osoittanut, että benfotiamiini normalisoi diabeetikon sokerin palamista ja ehkäisee siten sokeroitumisen lopputuotteiden syntyä. Hän suosittaa benfotiamiinin käyttöä ravintolisänä.
Vuonna 1997 osoitettiin ensimmäistä kertaa, että B6-vitamiini voi ehkäistä sokeroitumista. Sen jälleen muun muassa sisätautiopin ja biokemian apulaisprofessori Paul Voziyan (Vanderbilt University Medical Center, Nashville, Tennessee) on tutkinut B6-vitamiinin merkitystä diabeteksessa. “Pyridoksamiini voi ehkäistä sokeroitumisreaktioita ja AGE-tuotteiden syntyä, siis kahta diabeteksen lisätautien pääasiallista aiheuttajaa,” hän sanoo. Pyridoksamiini estää erityisesti munuaisille myrkyllisen metyyliglyoksaalin syntyä; sitä kehittyy silloin, kun diabeetikko polttaa sokeria väärällä tavalla. Näin B6-vitamiini suojaa varsinkin diabeetikon munuaisia. Japanilainen tutkimus osoittaa, että B6-vitamiini ehkäisee sokeroitumista myös pyridoksaali-5-fosdaatin muodossa.
Chetyrkin SV, Zhang W, Hudson BG, Serianni AS, Voziyan PA. Pyridoxamine protects proteins from functional damage by 3-deoxyglucosone: mechanism of action of pyridoxamine.Biochemistry. 2008;47(3):997-1006 [PubMed]
Tohtori Tolosen kommentti
B6-vitamiini esiintyy elimistössä kolmessa eri muodossa, pyridoksiinina, pyridoksamiinina ja pyridoksaalina. B6-vitamiinin piilevä puute on yllättävän yleinen, etenkin ikääntyvillä. Esimerkiksi 1980-luvulla Lahdessa Tapanilan vanhainkohdissa tekemässäni tutkimuksessa joka neljännellä yli 65-vuotiaalla oli tiedostamaton B6-vitamiinin puute. Se korjaantui nopeasti kaikilta vitamiinipillerillä. On valitettavaa, etteivät kaikki lääkärit vieläkään ymmärrä mitata vitamiineja potilaittensa verestä.
Diabeteksen hoidon tulee nojata neljään tukipilariin: liikuntaan, terveelliseen ruokavalioon, ravintolisiin ja tarpeellisiin lääkkeisiin. Diabeetikolla on puutetta useista ravintoaineista samanaikaisesti. Tilannetta voidaan verrata autoon, jonka kaikista renkaista on ilmanpaine laskenut. Voiko autoilija sanoa, ettei hän halua täyttää enempää kuin yhden renkaan?