Seerumin D-vitamiini ja sydäninfarktin riski

Tukholman Karoliinisen Instituutin molekyylilääketieteen ja kirurgian laitokset ovat analysoineet S-D-25:n suhdetta alle 60-vuotiaiden sydäninfarktin riskiin. Sairastuneiden S-D-25 oli yleensä pienempi kuin terveiden verrokkien. Vähäinen D-vitamiinin saanti vaikuttaa muihin sydän- ja valtimotautien riskitekijöihin ja huonontaa ennustetta, päättelevät tutkijat.

Aineistona oli 387 ensimmäiseen infarktiinsa sairastunutta ruotsalaista, joita verrattiin yhtä moneen kaltaistettuun terveeseen verrokkiin. S-D-25 analysoitiin verinäytteistä, jotka oli otettu kolme kuukautta infarktin jälkeen.

Potilaiden S-D-25 oli pienempi (keskimäärin 55, hajonta 40–71 nmol/l) kuin verrokkien (60,5, hajonta 47–75 nmol/l).  Matala S-D-25 siis liittyi tilastollisesti sydänkohtauksiin. Tutkijoiden mukaan D-vitamiinin niukkuus lisää muiden, perinteisten riskitekijöiden vaikutusta sydäninfarktin synnyssä. Tällaisia perinteisiä riskitekijöitä ovat mm. liikunnan puute, tupakointi, kohonnut verenpaine ja kohoneet veren sokeri- ja rasvapitoisuudet.

Tulokset osoittavat, että Ruotsinkin väestössä esiintyy paljon liian matalia S-D-25-pitoisuuksia, jotka voivat lisätä sydäntauteja. USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/ (2011). Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 30–100 ng/ml eli 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuolemisen riskiä.

Tutkimukset puoltavat D-vitamiinilisän nauttimista niin, että S-D-25 nousee vähintään viitearvojen puolivälin paikkeille. Siihen voidaan tarvita 100 mikrogrammaa (µg) D3-vitamiinia päivässä.

Deleskog A, Piksasova O, Silveira A, et al. Serum 25-hydroxyvitamin D concentration, established and emerging cardiovascular risk factors and risk of myocardial infarction before the age of 60 years.  Atherosclerosis. 2012 May 8. PubMed