D-vitamiinin tarve kiistan aineena

Toronton yliopiston ravitsemustieteen professori Reinhold Vieth on tutkinut eniten koko maailmassa suurten D-vitamiiniannosten vaikutuksia ja turvallisuutta. Nyt hän kirjoittaa asiasta Scandinavian Journal of Clinical and Laboratory Investigation -lehteen, jonka teemana on D-vitamiini.

D-vitamiinin saantia ja turvallisuutta mittaava työkalu on seerumin 25-hydroksivitamiinin eli D 25(OH)D:n mittaaminen. Suomen laboratorioissa koe merkitään S-D-25, ja meillä tulos ilmoitetaan nanomooleina litraa kohti (nmol/l). Joissakin muissa maissa, kuten USA:ssa ja Espanjassa, tulos ilmoitetaan nanogrammoina millilitrassa (ng/ml), joka muunnetaan meikäläisiksi yksiköiksi kertomalla tulos 2,5:llä. Esimerkiksi 30 ng/ml = 75 nmol/l.

Suomessa viranomaiset väittävät, että 50 nmol/l riittää kaikille. Vieth on toista mieltä: 50 – 75 nmol/l on alakantissa. Yhdysvaltain endokrinologiyhdistys antoi viime kesänä viitearvoiksi 75–150 nmol/l, joita käytetään yleisesti D-vitamiinitutkimuksissa kautta maailman. Viethin mukaan turvallisena ylärajana voidaan pitää noin 225 nmol/l. Siihen päästään ilman auringonvaloa nauttimalla D-vitamiinia pitkä aikoja noin 250 mikrogrammaa (µg) eli 10 000 IU päivässä. Tällainen saanti on siis turvallista, sanoo Vieth.

Viranomaispolitiikka on kuitenkin hyvin konservatiivista niin meillä kuin muualla. USA:n ja Kanadan Institute of Medicine suosittelee vain 15 µg/vrk, jolla voidaan päästä 50 nmoliin/l tai hiukan sen yli. Suositus on kuitenkin annettu vain luukatoa ajatellen, eikä D-vitamiinin luuston ulkopuolisia vaikutuksia ole otettu huomion. Käytännössä aikuiset saavat ruoasta vain 5–10 µg/vrk, joten saanti jää kauas tämänkin niukan suosituksen alapuolelle. Vieth on vaatinut muissa yhteyksissä D-vitamiinin saantisuosituksen nostamista 100 µg:aan päivässä. Saman vaatimukset esitti äskettäin myös suomalainen lastentautiopin dosentti Outi Mäkitie. Arvo Ylppö suositteli jo vuonna 1925 antamaan lapsille 100 µg päivässä.

Professori Vieth tutkii erityisesti D-vitamiinilisän vaikutusta MS-tautiin. Hänen työryhmänsä antaa potilaille suuria päiväannoksia, jopa 40 000 IU eli 1 000 µg. Potilaiden S-D-25 on noussut 79,4 – 452,6 nmoliin/l, ja suurin pitoisuus on ollut peräti 800 nmol/l. Mitään sivuvaikutuksia ei ole havaittu.

Turun yliopiston neurologian klinikan tutkimuksessa suomalaisille MS-potilaille annettiin D-vitamiinia 500 µg kerran viikossa, ja tulokset olivat rohkaisevia: D-vitamiini ehkäisi aivojen tulehduksellisia muutoksia ja taudin pahenemisvaiheita.

Vieth R. Implications for 25-Hydroxyvitamin D testing of public health policies about the benefits and risks of Vitamin D fortification and supplementation. Scand J Clin Lab Invest Suppl. 2012;243:144-53. PubMed

Tohtori Tolosen kommentti

THL:n ja Itä-Suomen yliopiston mittausten mukaan suomalaisten aikuisten S-D-25:n keskiarvo on vain noin 43 nmol/l (viitearvo 75–150 nmol/l). Joka toisella on vielä tätäkin vähemmän D-vitamiinia veressään. Se merkitsee suurentunutta sairastumisen vaaraa. Katso viereisen palstan uutisia. Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että vitamiinien saantisuositukset on tarkoitettu terveelle keskivertoväestölle, ei kroonisia sairauksia, esimerkiksi MS-tautia poteville ihmisille. Heidän tarpeensa on paljon suurempi.