ADHD ja sen hoito ravintolisillä

ADHD on yleisin lastenpsykiatrinen häiriö, jonka hoidossa on saatu ravintolisillä hyviä tuloksia muun muassa Ruotsissa Göteborgissa kuningatar Silvian lasten ja nuorten sairaalassa sekä Saksassa Johannes-Gutenberg-yliopistossa. Erityisesti EPA-rasvahapon, magnesiumin ja sinkin yhdistelmän uskotaan parantavan oppimista, keskittymistä ja käyttäytymistä sekä tasapainottavan voimakkaita mielialan vaihteluita. Englantilaiden kaksoissokkotutkimuksen mukaan myös DHA-valmiste auttaa ainkin osaa ADHD-lapsista. Myös fosfoseriini on osoittutunut tehokkaaksi ja turvalliskeksi. Yksi aine ei kuitenkaan aina riitä, kuten tästä katsauksesta käy ilmi.

Kuva. Australialainen tutkija Natalie Sinn testaa ADHD-lasta, joka osallistui rasvahappohoitokokeeseen. Sinn on laatinut ADHD:n ravitsemushoidosta tieteellisen katsauksen (2008).

EPA voi auttaa ADHD-lapsia – ruotsalaistutkimus (2010)
ADHD-lääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia sydämessä

ADHD:n ravitsemushoitoa on tutkittu ja tutkitaan tieteellisesti ja hyviä tuloksia julkaistaan pätevissä tiedelehdissä. Asiaa tutkineiden psykiatrien mukaan monipuolinen ravintolisähoito voi olla yhtä tehokasta kuin Ritalin-lääkitys, mutta ilman sivuvaikutusten vaaraa. Yksipuolinen – yhdellä valmisteella tehtynä – hoitoyritys voi tuottaa pettymyksen. Samoin liian pieni annostelu. Tärkeimmät ravintolisät ovat magnesium, karnosiini, sinkki, fosfoseriini ja EPA-rasvahappo, joita kannattaa täydentää muilla yhdisteillä. DHA-valmisteet eivät yksin auta, osoittaa japanilainen tutkimus.

Saksalaisen Prof. Dr. med. Dipl.-Psych. Michael Hussin työryhmä (Department for Child and Adolescent Psychiatry, Johannes Gutenberg-University, Mainz) julkaisi 810 ADHD-lasta käsittävän aineistonsa, jossa kalaöljyn, magnesiumin ja sinkin yhdistemä antoi hyviä tuloksia (Lipids in Health and Disease 2010).

Espanjalaiset neurologit suosittavat ammattilehdessään omega-3:n käyttöä ADHD:n hoidossa (Revista de Neurologia 2009). Kalifornian yliopiston uusi pienehkö tutkimus viittaa siihen, että kalaöljystä voi hyvinkin olla hyötyä ylivilkkaille autistisille henkilöille (2010).

Ravitsemushoito voi hillitä ADHD:n oireita ja vähentää epileptisiä kohtauksia. Tärkeää on myös, että hoito vähentää riskiä masentua, syrjäytyä ja joutua huonoille teille. YLE selostaa verkkosivuillaan hollantilaista tutkimusta, jonka mukaan ruokavalion tiukasta rajoituksesta voi olla apua. Sitä voi olla käytännössä vaikea toteuttaa.

Oppimisvaikeuksista kärsivät lapset sairastuvat (ennemmin tai myöhemmin) 2–4 kertaa muita useammin mielisairauksiin. Kaiken kaikkiaan heistä 30–50 prosentilla ilmenee mielenterveysongelmia (ahdistusta, masennusta, skitsofreniaa, alkoholismia ym.), sanotaan British Medical Journalin pääkirjoituksessa. Tämäkin tosiseikka puoltaa myös ravitsemushoidon soveltamista ADHD:hen, sillä esimerkiksi E-EPA, karnosiini ja vitamiinit voivat vähentää mielenterveysongelmien riskiä. Näiden tietojen valossa on käsittämätöntä, että eräät suomalaiset lastenpsykaitrit ja ADHD-liitto vastustavat ravintolisien käyttöä tämän lastentaudin hoidossa.

ADHD-pojan äidin kirje
"Hei! Annan kiitospalautetta antamistanne ohjeista. Olen saamani ohjeen mukaan päivittäin tarjonnut ADHD-pojalleni ravintolisät+oman lääkärin määräämän lääkkeen. E-Epa+karnosiini+antioksidantti+magnesium ovat kyllä tehonneet selkeästi ja kohentaneet hänen oloaan. Itsekin hän ottaa pillerit mielellään nykyisin. Kesälomalla kokeilin oloa ilman Conserta-lääkitystä 17 päivää. Viikko meni hyvin, mutta sitten alkoi ilmetä selkeää levottomuutta, mielen ailahtelevuutta laidasta laitaan ja lisääntynyttä kiukuttelua. Ei kuitenkaan läheskään siinä määrin, kuin aiemmin lääketaukojen tai lääkityksen (Ritalin) aikana. Ravintolisien ansiosta aamuärtyisyys on helpottanut ja hän kestää paljon paremmin vastoinkäymisiä. Ei ole koulussakaan ilmaantunut tappeluja toisten "villi-ihmisten" kanssa. Sietää huomattavasti paremmin kavereiden suunsoittoa, ennen oli hyvin syttyvää tyyppiä ja tappelut olivat joka viikkoisia, välillä melkein päivittäistä nujakointia. Elämä on ollut yhtä hermoja koettelevaa taiteilua vuosikaudet tämän hankalan ADHD-mausteen kanssa, mutta nyt tuntuu olevan valoa tunnelin päässä. Mikäli löytyy vielä tehokkaampia ravintovalmisteita vaikeasta keskittymishäiriöstä kärsivälle nuorelle, otan mieluusti vinkkejä vastaan.
Tuhannet kiitokset! M.H."

Ravintotekijöitä tutkitaan ADHD:ssa ja muissa neurologisissa häiriöissä

Aivojen aineenvaihdunta on erittäin vilkasta, ja se kuluttaa suurimman osan ihmisen perusaineenvaihdunnassa kuluvista kaloreista ja noin 20 % hapesta. Aivot käyttävät normaalioloissa energian lähteenään (vain) sokeria, mutta sen lisäksi ne tarvitsevat koko joukon muitakin elintärkeitä ravintoaineita. Minkä hyvänsä välttämättömän ravintoaineen (ns. suojaravinteen) puutos johtaa aivojen toiminnan häiriintymiseen. (Ikääntyvillä ihmisillä melko yleinen piilevä foolihapon, B6- ja B12-vitamiinien ja/tai fosfoseriinin puute johtaa usein muistin ja muiden tiedollisten taitojen heikkenemiseen ja dementiaan.)

ADHD-potilaita – niin lapsia kuin aikuisiakin – tutkittaessa on löydetty suuri määrä eri ravintoaineiden puutoksia, vaikka heidän ruokavalionsa ei välttämättä eroa terveiden ruokavaliosta. Erityisesti ADHD:ssa nayttää olevan puutetta omega-3-rasvahapoista, vaikka niiden saanti ravinnossa ei poikkea muiden lasten saannista, osoittaa kanadalainen tutkimus. Puutoksen syynä ADHD-lapsilla ovat entsyymitoiminnan häiriöt, erityisesti rasvahappoja muuntavissa desaturaaseissa. Alkoholin käyttö heikentää vielä desaturaaseja (Biological Psychiatry 2006). Kanadalaisen raportin mukaan kalaöljyn anto ravintolisänä korjaa veren rasvahappojen tasapainoa, joka on usein häiriintynyt (Germano ym. 2007). Rasvahappojen puutteiden korjaaminen johtaa usein myös tilan kliiniseen kohentumiseen. Erityisesti EPA-rasvahappo estää saturaaseja heikentävien geenien ilmentymistä. Siksi suosittelen E-EPAa, jossa on eniten (70 tai 90 %) EPAa (peruskalaöljyissä vain 15–18 %). Valitse mieluiten D3-vitamiinia sisältävä E-EPA!

Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa ihmeainetta, jolla kaikkien ongelmat voitaisiin hoitaa. Moni lapsi ja aikuinen tarvitsisi useaa lisäravinnetta yhtaikaa. ADHD:ssa voi olla hyötyä karnosiinista, omega-3-rasvahapoista (erityisesti EPAsta), fosfoseriinistä, magnesiumista, sinkistä ja B-vitamiineista. Koska emme tiedä ennalta, kuka reagoi mihinkin niistä parhaiten, on syytä aloittaa hoito antamalla niitä kaikkia yhtaikaa. Myöhemmin voidaan yrittää vähentää aineita ja pienentää annoksia.

Ravitsemushoidon ja Ritalinin tehoa on verrattu amerikkalaisessa psykiatrian klinikassa ja ne näyttävät olevan samaa luokkaa.
Ravitsemushoidon ja Ritalinin vertailututkimus
ADHD:n täydentävä hoito yleistä Australiassa

Brittitutkimuksen mukaan elintarvikkeiden säilöntäaineet lisäävät lasten ylivilkkautta ja keskittymisvaikeutta. Ja kääntäen, niiden välttäminen voi vähentää oireita. Äidin tupakointi raskausaikana lisää lapsen keskittymisvaikeuksia (Neuropsychopharmacology 2007).

Karnosiini
Karnosiini on aivoja suojaava valkuaisaine, neuroprotektantti, jonka vaikutuksia tutkitaan vilkkaasti monissa neurologisissa ja psykiatrisissa tiloissa. Amerikkalainen lastenneurologian apulaisprofessori Michael Chez on vuodesta 2001 alkaen hoitanut menestyksellisesti karnosiinin avulla tuhansia lapsia, joilla on autismi, ADHD, epilepsia, kallovamma ja muita neurologisia tiloja.

Vitamiinit
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että monivitamiinien ja -hivenaineiden antaminen ruoan lisänä voi parantaa terveiden koululaisten oppimiskykyä ja vähentää asosiaalisuutta ja joutumista rikollisille teille. Myös tiedolliset (kognitiiviset) taidot paranevat, tosin yleensä vain niillä oppilailla, joiden veressä on havaittu puutetta joistakin vitamiineista tai hivenaineista. (Voihan tosin olla, että oppiminen helpottuu, vaikkei verikokeita otettaisikaan. Syöhän moni lapsi vitamiineja ilman verikokeitakin.)

Koska B-vitamiinit vaikuttavat aivojen välittäjäaineiden synteesiin ja toimintoihin, tutkijat ovat kokeilleet B-vitamiineja ADHD:ssa. 1970-luvulla niitä annettiin yleensä yhdistelmätabletin muodossa, mutta kaksi tutkimusta antoi ei-positiivisen tuloksen. Myöhemmin kävi ilmi, että tiamiini (B1) ja pyridoksiini (B6) kumosivat toistensa vaikutuksen ADHD-tapauksissa. Yksittäisillä B-vitamiineilla sitä vastoin saatiin parempia tuloksia. Esimerkiksi B6 saattaa normalisoida veren alentuneen serotoniinin pitoisuutta ja siten lievittää ylivilkkautta. Siitä on julkaistu pienehkö tieteellinen tutkimustulos, ja asiasta on lisäksi runsaasti käytännön kokemusta (ks. Kidd 2001).

B6-vitamiini on monien aminohappojen aineenvaihdunnan reaktioissa välttämätön kofaktori, mukaan lukien dopamiinin, adrenaliinin ja serotoniinin dekarboksylaatio. Eräässä tutkimuksessa v. 1979 verrattiin B6-vitamiinin tehoa lääkitykseen (metyylifenidaattiin, Ritalin). Lapsilla, joiden seerumin serotoniinipitoisuus oli alentunut, B6-vitamiini nosti sen normaaliksi, ja opettajat arvioivat oppilaiden ylivilkkauden rauhoittuneen merkittävästi B6-vitamiinin ansiosta.

Suosittelen ADHD:ta poteville alle 10-vuotiaille lapsille 25 mikrogrammaa (µg) ja yli 10-vuotiaille 100 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä. Sen käyttö on täysin turvallista, sanoo EU.

Rauta
Uuden tutkimuksen mukaan ADHD-lapsilla on usein raudanpuutetta. Silloin on havaittu oireiden lievenevän, kun heille on annettu rautaa. Raudan puute voidaan helposti havaita verikokeen avulla.

Raudan puute haittaa dopamiinin normaalia toimintaa, sanoo 4–14- vuotiaita ADHD-lapsia tutkinut ranskalainen tohtori Eric Konofal (Hopital Robert Debre, Paris). Hänen työryhmänsä arvioi lasten raudanpuutetta mittaamalla 53 ADHD-potilaan ja 27 verrokin veren ferritiiniä, joka on rautaa varastoiva valkuaisaine.

ADHD-lapsista 42:lla (84 %) ilmeni epänormaalin pieni ferritiinipitoisuus (ja 18 %:lla verrokeista). Erittäin pieni ferritiinimäärä oli 17 lapsella (17 %:lla) mutta ei yhdelläkään verrokkilapsella. Mitä vähemmän ferritiiniä, sitä vaikeammat ADHD:n oireet ja henkisen suorituskyvyn puutokset, raportoivat tutkijat. "Raudan anto [puutoksesta kärsiville] voi vähentää stimulanttilääkityksen tarvetta", kirjoittavat ranskalaiset lastenpsykiatrit (Archives of Pediatric and Adolescent Medicine, December 2004).

Rauta liittyy keskushermoston toimintaan monin tavoin. Terveet aivot sisältävät kauttaaltaan runsaasti rautaa, joka läpäisee hyvin veriaivoesteen. Toisin sanoen ravinnon rauta pääsee hyvin verestä aivoihin, jossa sillä on tärkeitä tehtäviä. Toisaalta aivot – erityisesti aivokuori, hippokampus ja striatum – ovat hyvin herkät kärsimään raudanpuutteesta. Rauta osallistuu neuronien myelinisoitumiseen (myeliinituppien muodostumiseen), ja se toimii monien entsyymien kofaktorina. Tällaisia entsyymejä ovat muun muassa serotoniinia muodostava tryptofaanihydroksilaasi ja adrenaliinia ja dopamiinia tuottava tyrosiinihydroksylaasi. Eläinkodeiden mukaan raudanpuute vähentää dopamiinireseptorien tiheyttä, mikä vähentää dopamiinin takaisinottoa hermopäätteisiin synapsiraoista. Rautaa näyttää olevan aivoissa eniten samoilla alueilla, joilla on GABAa. Tämä viittaa niiden vuorovaikutukseen sellaisilla aivojen alueilla. Rauta on siis välttämätöntä hermojen keskinäisessä viestinnässä. Se säätää kognitiivisia (tietotaito) ja emotionaalisia toimintoja sekä käyttäytymistä. Nämä biokemialliset seikat selittävät sitä, että aneemiset lapset menestyvät koulussa muita heikommin.

Ellei puutosta ole, rautaa ei pidä antaa, koska rauta on hapettava aine, joka tuottaa elimistössä liikaa myrkyllisiä hapen radikaaleja. Toisen uuden tutkimuksen mukaan jotkut ADHD-lapset taas saavat liikaa rautaa, ehkä siitä syystä, että äidit uskovat siitä olevan lapselle hyötyä ja antavat sitä varmuuden vuoksi – ilman verikoetta – lisäravinteena. Näin ei siis tulisi menetellä, ellei raudanpuutetta ole pätevästi todettu.

Magnesium
ADHD-potilailla on lähes aina piilevää magnesiumin vajausta, joka voi aiheuttaa ja pahentaa neurologisia ja psykiatrisia häiriöitä. Puutteen syynä voi olla liian vähäinen saanti ruuasta ja/tai lapsen nopea kasvu ja sen myötä kasvanut tarve. ADHD-lasten magnesiumin puute on äskettäin osoitettu mm. ranskalaisessa ja venäläisessä tutkimuksessa. Niiden mukaan magnesiumin ja B6-vitamiinin anto rauhoittaa ylivilkkaita lapsia.

Stressitiloissa (joista monet ADHD-ihmiset kärsivät) magnesiumia kuluu normaalia enemmän katekoliaineiden ja stressihormonien vaikutuksesta. ADHD:ssä lapsen virtsan stressihormonien määrä on usein normaalia suurempi. Magnesium ja omega-3-rasvahappoihin kuuluva EPA alentavat veren stressihormoneja ja lisäävät stressinsietokykyä.

Eräässä tutkimuksessa mitattiin 116 ADHD-lapsen (7-12 v) hiusten, punasolujen ja seerumin magnesiumin pitoisuus. Se oli 95 %:lla normaaliarvoja pienempi. Joka kolmannen tutkitun seerumin magnesium oli normaalia pienempi (Kozielec ja Starobrat-Hermelin 1997). Niistä lapsista, joilla oli osoitettu magnesiumin puutos, 50 sai 6 kk:n ajan magnesiumia 200 mg/pv. Verrokkeina oli 30 samanlaista ADHD-lasta, jotka saivat muutoin samanlaista hoitoa ja erityisopetusta, mutta ei magnesiumia. Magnesiumia saaneiden tila parani huomattavasti verrokkeihin nähden (Conners parent and teacher ratings [ES = 1.2-1.4]) (Stratobrat-Hermelin ja Kozielec 1997).

Uuden tutkimuksen mukaan magesiumin ja B-vitamiinien yhdistelmä rauhoittaa ylivilkkaita lapsia. Tällainen yhdistelmä kuului mm. Marbellassa Calpe-koulun tutkimukseen, jossa saatiin erinomaisia tuloksia. Magnesium toimii muutoinkin parhaiten yhdessä B-vitamiinien kanssa.

Eräät tutkijat suosittelevat magnesiumia odottaville äideille, koska heillä on siitä usein puutetta. Äidin ottaman magnesiumlisän uskotaan suojaavan myös lapsen aivojen kehitystä.
Lue lisää magnesiumista

Sinkki

ADHD-lapsilla on lähes aina sinkin puutetta, mikä johtuu liian vähäisestä saannista tai sinkin huonosta imeytymisestä tai molemmista. Sinkkilisästä saattaa olla hyötyä, varsinkin jos henkilöllä on puutetta välttämättömistä rasvahapoista (joiden aineenvaihdunnassa sinkillä on tärkeä rooli). Sinkkiä käytetään maailmalla yleisesti lukihäiriöissä ja ADHD:ssä. Ensimmäisessä noin10-vuotiaiden lasten kliinisessä kaksoissokkotutkimuksessa sinkkilisä (150 mg/vrk) osoittautui plaseboa tehokkaammaksi, eikä sivuvaikutuksia raportoitu (lue raportti). Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että itse suosittelisin näin suurta päiväannosta.

Odottavilla äideillä on useimmiten vajausta sinkistä, aivan kuten kalkista ja magnesiumistakin, koska sikiön kasvava luusto ja lihaksisto verottavat äidin verestä näitä kivennäisaineita. Useimpien äitien on mahdotonta saada ravinnostaan riittävästi sinkkiä, joten suosittelen sitä ravintolisäksi odotus- ja imeytysaikana. Sen katsotaan turvaavan lapsen aivojen ja muun hermojärjestelmän kehitystä. Sinkin uskotaan myös vähentävän äidin riskiä sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Fosfoseriini (fosfatidyyliseriini)
Aivojen moitteeton toiminta perustuu siihen, että aivosolujen kalvot ja niiden rasvahapot ovat kunnossa ja yhteydet satojen miljardien aivosolujen välillä pelaavat moitteettomasti. Neuronien (aivo- ja hermosolujen) kalvot muodostuvat fosfolipideistä (joihin mm. fosfoseriini ja fosfokoliini kuluvat). Ne ovat siis aivosolujen kivijalka, joihin proteiinit kiinnittyvät. Fosfoseriinimolekyyli koostuu fosforista, kahdesta pitkäketjuisesta tyydyttymättömästä rasvahaposta ja seriini-nimisestä aminohaposta.

Seriinin molekyylirakenne

Fosfoseriiniä kuuluu siis olla runsaasti ihmisen aivoissa. Fosfoseriini on avainyhdiste hermojen synapseissa, joissa välittäjäaineet toimivat kuljettaen tietoa hermosoluista toisiin. Ei siis ole ihme, että psykiatrit ja neurologit ovat jo pitkään tutkineet, voitaisiinko fosfoseriiniä syömällä parantaa heikentynyttä aivotoimintaa.

Sadat koe-eläintutkimukset ja yli 30 kliinistä tutkimusta ovat osoittaneet, että fosfoseriinin nauttiminen ruuan lisänä korjaa heikentyneitä tiedollisia taitoja, kuten oppimista, asioiden jäsentämiskykyä, lähimuistia ja käyttäytymistä. Samalla se vähentää ahdistusta ja masennusta, jotka usein liittyvät oppimis- ja käytöshäiriöihin. Fosfoseriini aktivoi aivojen normaalia toimintaa, helpottaa synapsien työtä, tehostaen erityisesti dopamiinin välittäjien aktiviteettia ja niiden synteesiä, vapautumista ja postsynaptisten reseptorien työtä.

Eräässä tutkimuksessa annettiin fosfoseriinia 21 ADHD-potilaalle (4-19 v.) neljän kuukauden ajan ja hoito auttoi 90 %:a heistä. Oppiminen ja käytös paranivat sitä mukaa, kun hoito edistyi (ks Kidd 2001).

Fosfoseriini lievittää lasten ADHD:n oireita ja parantaa lähimuistia, osoittaa uusi japanilais-amerikkalais-saksalainen kaksoissokkotutkimus.

Apteekkarilehden katsaus fosfoseriinistä

Välttämättömät rasvahapot EPA, DHA, GLA

Kalaöljyn rasvahapot vähentävät Ritalinin ja muiden stimulanttilääkkeiden mahdollisia sivuvaikutuksia, todetaan Durhamin tutkimuksen infossa (lue lisää). Aivot tarvitsevat ravintorasvoja, sillä aivojen kuivapainosta noin puolet on rasvaa ja 30 % on välttämättömiä rasvahappoja EPAa, DHA:ta ja arakidonihappoa (AA). Kaksi ensinmainittua tunnetaan kalaöljystä, AA:ta taas syntyy aivoissa, kun ihminen nauttii ruuan lisänä helokkiöljystä tunnettua rasvahappoa GLA:ta (gammalinoleenihappo).

Jo 1980-luvun alussa osoitettiin, että ADHD-lapsilla ja aikuisilla on huomattavia rasvahappohäiriöitä seerumissa, punasoluissa sekä aivosoluissa. ADHD-potilailla on vajausta etenkin omega-3-rasvahapoista (Colquhoun ja Bunday 1981). Aivotoiminnan häiriöitä potevilla ihmisillä esiintyy sellaisia biokemiallisia muutoksia, joita voidaan korjata nauttimalla ruuan lisänä kolmea välttämätöntä rasvahappoa, EPAa, DHA:ta ja GLA:ta. Näistä rasvahapoista muodostuu kudoksissa terveydelle edullisia eikosanoideja.

Kuva. ADHD-potilaiden ja terveiden verrokkien punasolujen rasvahappojen pitoisuuksia. ADHD:ssa omega-6/Omega-3-suhde on liian korkea (lue artikkeli). Siksi kannattaa käyttää omega-3-rasvahappoja, eritoten E-EPAa ravintolisänä.

Kuningatar Silvian lastensairaalassa Göteborgissa tehdyssä tutkimuksessa saatiin aivan erinomaiset tulokset rasvahappohoidolla. Tutkimusta johti Ruotsin tunnetuin ADHD-asiantuntija, professori Christoffer Gillberg.

2000-luvun tutkimuksia

Koska ADHD-potilailla (ja lukivaikeudesta kärsivillä) on kiistatta puutetta DHA-rasvahaposta, on oireyhtymää yritetty hoitaa antamalla DHA:ta ruuan lisänä. Eräässä satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa annettiin neljä kuukautta DHA:ta 345 mg/vrk tai vastaavaa plaseboa 63 ADHD-lapselle, iältään 6-12 vuotta. Pettymys oli suuri, kun DHA ei toiminut yhtään plaseboa paremmin (Voigt ym. 2001). Uusi englantilainen tutkimus antoi myönteisen tuloksen (Richardson ym. 2012). Purdue Universityn tutkimuksen mukaan ADHD:n rasvahappohoito vaikuttaa luopaavalta ja sitä kannataa tutkia edelleen. Skitsofeenikko tarvitsee kuitenkin EPAa noin 4-kertaisen päiväannoksen (2 000 mg) verrattuna ADHD-potilaaseen.
Lue lisää skitsofrenian hoidosta rasvahapoilla

Mistä DHA:n puutos aivoissa ja veressä johtuu?

Puute ei välttämättä johdu siitä, etteikö ADHD-henkilö saisi ruuassaan kalaöljyjen rasvahappoja, vaan siitä, että hänen aivoissaan toimii geenivirheen vuoksi epätavallisen aktiivisesti rasvahappoja hajottava entsyymi fosfolipaasi A2 (PLA2). Se "sahaa" DHA-rasvahappoja irti solukalvon fosfolipidimolekyyleistä. Irronneella rasvahapolla on kolme mahdollista kohtaloa (katso alla olevan kuva):
1. Se hapettuu ja tuhoutuu
2. Se kiinnittyy uudelleen fosfolipidiin
3. Siitä tulee välittäjäaine, viestimolekyyli, joka välittää tietoa aivosolusta toiseen. Sitä kutsutaan silloin nimellä eikosanoidi ja se voi vaikuttaa myös geenien rakenteisiin ja toimintaan. Fosfolipaaseja tunnetaan jo useita, ja niiden tehtävänä onkin irroittaa fosfolipideistä rasvahappoja, jotta aivosoluissa syntyisi hyviä erikosanoideja. Mutta geenivirheen vuoksi ylikierroksilla toimiva entsyymi tuhoaa aivosoluja.

Ihmisen kaikissa soluissa syntyy kolmenlaisia eikosanoideja: edullisesti, neutraalisti ja epäedullisesti vaikuttavia. Kun ihminen saa ruuassaan tai lisäravinteena EPA- ja GLA-rasvahappoja, aivoissa muodostuu edullisia eikosanoideja. Jos taas ruokavaliossa on runsaasti tyydyttynyttä rasvaa tai liikaa kasvirasvaa (omega-6) muodostuu haitallisia eikosanoideja. Uusimpien tutkimuksen mukaan EPA-rasvahappo vaimentaa myös omega-6:sta syntyviä haitallisia isoprostaaneja ja isofuraaneja.

EPA-rasvahapon nauttiminen ruoan lisänä tasapainottaa muutoinkin aivojen neurokemiaa. EPA näet estää PLA2:n aktiviteettia, ja rasvahappojen liiallinen hajoaminen vähenee. Lisäksi EPA muuttuu aivoissa DHA:ksi, josta ADHD:ssa (ja lukihäiriössä) usein on puutetta.

Kuva. Rasvahappoja hajottava entsyymi fosfolipaasi A2 (PLA2) "sahaa" tyydyttymättömiä rasvahappoja irti solukalvon fosfolipidimolekyylin Sn2-asemasta (oikeanpuoleinen rasvahappo; vasemmanupoleinen on saina tyydytetty). Irronneella rasvahapolla on kolme mahdollista kohtaloa:
1. Se hapettuu ja tuhoutuu
2. Se kiinnittyy uudelleen fosfolipidiin
3. Siitä tulee välittäjäaine, viestimolekyyli, joka välittää tietoa aivosolusta toiseen. selostus yllä. Viestimolekyyli tarkoittaa välittäjäainetta (serotoniini, dopamiini, prostaglandiini, eikosanoidi, isoprostanoidi, isofuraani jne.).

 

Lääkehoidosta ja sen sivuvaikutuksista

Raskaus- ja imetysaika, varhaislapsuus

Edellä oli jo puhetta magnesiumin ja sinkin tarpeesta raskauden ja imetyksen aikana. Myös pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen (EPA, DHA) runsasta päivittäistä saantia suositellaan odotus- ja imetysaikana, sillä se edistää lapsen aivojen normaalia kehitystä ja ehkäisee ennalta lapsen aivojen rakenteellisia ja neurokemiallisia poikkeamia (Hawkins ym. 2002). Suomen ravitsemustieteen yhdistys suosittelee odottaville ja imettäville äideille 2–3 kala-ateriaa viikossa. Niille naisille, jotka eivät noudata suositusta, suositellaan ruuan lisänä kalaöljyä valmisteina.

Tällainen rasvahappohoito on täysin turvallista niin äidin kuin sikiön kannalta. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole ilmennyt, että näistä rasvahapoista olisi ollut haittaa - päinvastoin, ne edistävät lapsen aivojen ja silmien normaalia kehitystä.

Kehittyvä sikiö verottaa äidistä noin 630 mg rasvahappoja, jolloin odottavan äidin aivot kutistuvat tilapäisesti raskauden aikana. Asia on todennettu äitien aivojen magneettikuvissa. Aivojen palaaminen ennalleen kestää jopa neljä vuotta. "Esikoinen on perheen viisain lapsi", sanottiin ennen. Tämä havainto perustunee siihen, ettei seuraavien lasten aivoille riitä tarpeeksi EPAa napaveren välityksellä.

Äidin tulisi nauttia EPAa raskauden aikana, sillä EPA muuttuu aivoissa serotoniiniksi, dopamiiniksi ja DHA:ksi, jota sikiön aivot tarvitsevat. EPAn nauttiminen odotusaikana ehkäisee ennalta synnytyksen jälkeistä väsymystä ja masennusta.

Brittitutkimuksen mukaan lasten vuoteenkastelu johtuu usein aivojen keskiosien ja hypotalamuksen alueen viivästyneestä kehityksestä (Arch Dis Child 2002; 87: 188–191). Tilaa voitaneen auttaa antamalla lapselle EPA-rasvahapopoa ruoan lisänä.

Uusien aivojen kuvantamislaitteiden avulla saadaan tarkkoja kuvia syntymättömän lapsen aivoista. Niiden avulla voidaan pian selvittää aivojen toimintahäiriöitä jo ennen lapsen syntymää (Lancet 6.9.2002).

EPAn vaikutus aivoissa
Lue lisää välttämättömistä rasvahapoista

Neurotieteiden kehityksestä

Neurotieteet ovat vähitellen kehittyneet viimeisen sadan vuoden kuluessa, ja uutta tietoa karttuu kiihtyvällä vauhdilla. Alan uranuurtaja oli espanjalainen lääkäri Santiago Ramón y Cajalia (1852–1934), joka ensimmäisenä maailmassa selvitti aivojen histologista rakennetta. Hän sai Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1906.

Synapsi oli keksitty vuonna 1897, mutta Ramón y Cajal osoitti 1900-luvun alussa, että se on rako pre- ja postsynaptisten hermosolujen välissä, eikä sillä ole sytoplasman välittämää yhteyttä solusta toiseen. Ensimmäiset elektoronimikroskooppiset kuvat synapsista 1953 osoittivat Ramón y Cajalin olleen oikeassa. Palade ja Palay (1954) ja De Robertis ja Bennett (1955) kuvasivat ensimmäisinä synaptiset rakkulat, joissa välittäjäaineita syntyy (Wells 2005).

Ruotsalainen Arvid Carlsson löysi 1950-luvulla dopamiinin, jonka poikkeavaa aineenvaihduntaa on tähän asti pidetty ADHD:n, skitsofrenian, Parkinsonin taudin ja monen muun neurologisen pääasiallisena syynä. Carlsson sai Nobelin vuonna 2000. Uusien tutkimusten mukaan myös serotoniinin ja dopamiinin keskinäinen vuorovaikutus sekä serotoniinin tuottoa säätävien geenien DNA-variaatiot ovat mukana ADHD:ssa (Hawi ym. 2002). Jo 1970 Tennyson osoitti, etä neuronit kasvattavat "kasvunystyjä" (growth cones), jotka tuottavat proteiineja (lue artikkeli). Sen jälkeen osoitettiin, että omega-3-rasvahapot edistävät neuro- ja synaptogeneesiä (lue lisää).

Hermosolun haarakkeiden (neuriittien) kasvua (kuva, pdf)

Psykiatrisilla potilailla vallitsee aivojen ja koko elimistön rasvahappojen epätasapaino ja aivosolujen fosfolipidien epätavallinen aineenvaihdunta joka puolestaan haittaa aivoperäisen hermokasvutekijän tuotantoa aivotursojen (hippokampusten) neuroneissa. Rasvahapoilla, eritoten EPAlla näyttää olevan tärkeä merkitys mitokondrioiden kunnolle. Asiaa tutkitaan Suomessakin dosentti Anu Wartiovaaran johdolla (lue lisää). Nämä havainnot ovat luoneet tieteellistä pohjaa ADHD:n ja muiden neuropsykiatristen häiriöiden rasvahappohoidolle, jota parhaillaan tutkitaan vilkkaasti eri puolilla maailmaa, mm. Englannissa Oxfordin ja Sheffieldin yliopistoissa, Lontoon Hammersmithin yliopistoklinikassa ja Psykiatrian instituutissa. Tulokset ovat rohkaisevia, sanoo neuropsykologi Alexandra Richardson. Hän on perustanut järjestön, joka vaatii päättäjiä ottamaan vakavasti omega-3-rasvahapoilla saadut hyvä tulokset (lue lisää).

Biologista ravitsemushoitoa kannatetaan maailmalla laajasti. Esimerkiksi Irlannissa ja Espanjassa Barcelonassa suositellaan ravintolisähoitoa ADHD:hen (Berdonces 2001). Amerikkalaisten psykiatrien tutkimuksessa monipuolinen ravintolisähoito osoittautui yhtä tehokkaaksi kuin Ritalin-lääkitys. Suomen Akatemiassa dosentti Anu Wartiovaaran huippututkimusyksikkö on alkinut tutkia ravitsemuksen, kiikunnan ja ravintolisien vaikutusta mitokondrioihin. Niillä uskotaan olevan keskeinen merkitys erityisesti lasten ja aikuisten neurologisissa sairauksissa.

Geneettiset oireyhtymät ("tautiperhe")

Seuraavat lasten ja aikuisten neuropsykiatriset oireyhtymät ja taudit ovat geneettisesti läheistä sukua toisilleen (Horrobin 2001, Soutullo ym. 2002, McCleary ja Sanford 2002), niissä on huomattavaa päällekkäisyyttä (engl. comorbidity) (Connor ym. 2003) ja siksi niihin kaikkiin voidaan soveltaa samoja ravitsemushoidon periaatteita.

• dysleksia (luku- ja kirjoitusvaikeus)
• dyspraksia (synnynnäinen kömpelyys, puheen tuottamisen vaikeus)
• dysfasia (puhevaikeus)
• ADHD ja ADD
• Touretten syndrooma (TS)
• tic (Tic Disorders) eli pakkoliikkeet [PubMed]
• käytöshäiriö (Conduct Disorder) [PubMed]
• pakkohäiriö (OCD) [PubMed]
• skitsofrenia (jakomielitauti)
• kaamosmasennus
• bipolaarinen (kaksisuuntainen) mielisairaus
• autistinen tautikirjo
• taipumus väkivaltaan ja impulsiiviseen käytökseen.

Moni autistiseen tautikirjoon kuuluva henkilö on virheellisesti saanut pakkohäiriön eli OCD-leiman. OCD on geneettistä sukua edellä mainituille tiloille. Väestöstä 1–3 % potee OCD:tä, mutta tila on alidiagnosoitu ja alihoidettu. Myös siinä on aivojen rasvahappohäiriö ja sen hoitoon esitetään rasvahappoja, erityisesti EPAa (Oken 2001). Lancetissa oli OCD:sta hiljattain pääkirjoitus (Lancet 2002;360:397-405).

Viime vuosina on löydetty useita geenimuunnoksia (alleeleja), jotka liittyvät edellä mainittuihin tiloihin. Samassa geenissä eri henkilöillä esiintyy eriasteista geenien aktiviteettia. Esimerkiksi aggressiivisuus riippuu siitä, kuinka aktiivisen MAOA-geenin alleelin lapsi on perinyt.

ADHD:ta esiintyy keskimääräistä enemmän suvuissa, joissa myös ilmenee runsaasti poikkeuksellista lahjakkuutta. Neurologit ja psykiatrit kutsuvat tilaa "skitsotyypiksi" (engl. schizotype). Tämä ei tarkoita sitä, että lukihäiriö tai ADHD välttämättä muuttuisi skitsofreniaksi tai bipolaariseksi häiriöksi, mutta niiden riski on tavallista suurempi. Esimerkiksi naisten ns. kaamosmasennus (Seasonal Affective Disorder, SAD) on tavallista yleisempää ADHD-ihmisillä (Levitane ym. 2002). ADHD-lapsilla esiintyy epileptisiä kohtauksia 2,5-kertaa enemmän kuin muilla. Tutkijat käyttävät termiä "co-morbidity" (Abikoff ym. 2002, Comins ym. 2001, Shapiro 2002), joka voidaan suomentaa päällekkäisyydeksi tai samanaikaiseksi kahden tai useamman häiriön sairastamiseksi.

Yllä lueteltuja tiloja potevilla henkilöillä on poikkeavuutta tietyissä geeneissä, jotka tuottavat aivoissa tärkeitä entsyymejä, kuten monoamino-oksidaasi A ja B (MAOA ja MAOB), fosfolipaasi A2 (PLA2) ja ´rasvahappokoentsyymi A ligaasi (FACL). Entsyymitoiminnan häiriöt säätävät välittäjäaineiden (GABAn, serotoniinin, dopamiinin, noradrenaliinin, neuropeptidien ym.) aineenvaihduntaa väärään suuntaan ja tuhoavat aivojen rasvahappoja.

Kun aivojen ja veren (punasolujen) rasvahappojen aineenvaihdunta poikkeaa normaalista, ei aivojen neurokemia voi toimia normaalisti. Monet uudet tutkimukset viittaavat siihen suuntaan, että kaikkia näitä tiloja voidaan hoitaa välttämättömillä rasvahapoilla ja muilla ravintolisillä. Monitieteellinen hoito – ravitsemushoito mukaan lukien – tuottaakin parempia tuloksia kuin perinteinen lääkitys, erityisopetus ja tukihoito (Ramanthan ja White 2001). ADHD:n ravitsemushoito on vielä valitettavasti potilaiden perheiden oma-aloitteisuuden varassa, sillä lääkärikunta ei ole riittävästi perehtynyt asiaan.

ADHD:n lääkehoito on kiistanalaista

Kirjallisuutta

Hirayama S, Terasawa K, Rabeler R, et al. The effect of phosphatidylserine administration on memory and symptoms of attention-deficit hyperactivity disorder: a randomised, double-blind, placebo-controlled clinical trial. Journal of Human Nutrition and Dietetics.- Article first published online: 17 MAR 2013 DOI: 10.1111/jhn.12090

Richardson AJ, Burton JR, Sewell RP, et al. Docosahexaenoic Acid for Reading, Cognition and Behavior in Children Aged 7–9 Years: A Randomized, Controlled Trial (The DOLAB Study). PLoS ONE 2012; 7(9): e43909. doi:10.1371/journal.pone.0043909 Free Full Text

Millichap JG, Yee MM. The Diet Factor in Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder. State-of-the-Art Review Article. Pediatrics 2012 doi: 10.1542/peds.2011-2199.

Pellow J, Solomon EM, Barnard CN. Complementary and alternative medical therapies for children with attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD). Altern Med Rev. 2011 Dec;16(4):323-37. Free Full Text