Itsehoidon artikkelit

Helokkiöljy

Päivitetty 20.2.2014

Jättihelokin (Oenothera biennis), mustaherukan ja kurkkuyrtin eli purasruohon siementen kasviöljyt sisältävät noin 50 % omega-6-sarjan linolihappoa (LA) ja 9–15 % gammalinoleenihappoa (GLA) ja 11–15 % omega-3-sarjaan kuuluvaa alfalinonenihappoa (ALA). Lisäksi mukana on hieman muita rasvahappoja, kuten steariinihappoa. Tähän asti on uskottu, että kasviöljyjen omega-3:t olisivat saman arvoisia kalaöljyn omega-3:n (EPA ja DHA) kanssa, mutta nyt tämä käsitys on kumottu. ALAsta vain 7–8 % muuntuu elimistössä biologisesti aktiiviseksi omega-3:ksi, EPAksi ja DHA:ksi. Helokkiöljyn kanssa tulee aina nauttia vahvaa omega-3:a, esimerkiksi E-EPAa.

Helokkiöljyn "isän" professori David Horrobinin ja monen muun tutkijan 1980- ja 1990-luvulla vallinnut innostus sen tehoon on laantunut sitä mukaa kun lumekontrolloituja tutkimuksia on julkaistu, eivätkä asiantuntijat enää suosittele yhtä innokaasti pelkän helokkiöljyn käyttöä. Helokkiöljyn käyttöä arvostellaan kovin sanoin professori Hywel C. Williams British Medical Journalin (2003; 327;1358-9) pääkirjoituksessa. Kirjoitus kirvoitti vilkkaan keskustelun, jota voi seurata klikkaamalla tähän.

Itsekin olen määrännyt omille allergisille lapsilleni ja potilailleni ja suositellut muillekin jo 20 vuotta helokki- tai purusruohoöljyä, mutta ainoastaan kalaöljyn lisänä. Päädyin tähän suositukseen 1980-luvun alussa Lahden kaupungin Tapanilan vanhainkodissa tekemässäni tutkimuksessa, jossa kävi ilmi, että omega-6-rasvahappoihin kuuluvan (pelkän) GLA:n antaminen alensi ihmisten veren omega-3-rasvahappojen pitoisuutta. Muista tutkimuksista tiedetään, että masennukseen ja kaikkiin muihinkin kroonisiin tauteihin sairastuneilla ihmisillä on veressään liikaa omega-6-rasvahappoja suhteessa omega-3:een. Ylimäärä omega-6-rasvahapoista tuottaa elimistössä arakidonihappoa (AA), josta syntyy haitallisia, tulehdusta aiheuttavia eikosanoideja, mm. PGE2:ta. Kalaöljyn omega-3 estää AA:n syntyä, mikä on äärimmäisen tärkeä, koska kaikki krooniset sairaudet ovat pohjimmiltaan tulehdustauteja. Niissä ihmisen veren ja syljen tulehdussytokiinit – TNF- ja monet interleukiinit – ovat koholla.

Calder PC. Polyunsaturated fatty acids and inflammation. Biochem Soc Trans. 2005;33(Pt 2):423-7 [PubMed]

Kuva. Helokkiöljyn vaikuttavan aineen, gammalinoleenihapon (GLA) aineenvaihdunta. Se muuttu ensin dihomogammalisoleenihapoksi (DGLA), josta sitten voi syntyä tulehdusta ehkäisevää prostaglandiini E1:ä tai arakidonihappoa, joka muuttuu edleen tulehdusta aiheuttaviksi yhdisteiksi prostaglandiini E2:ksi (PGE) ja leukotrieeni B4:ksi. Tästä syystä en suosittele helokkiöljyn ottamista ilman kalaöljyä, joka toimii arakidonihapon vastavaikuttajana. E-EPA estää COX-2 ja 5-lipoksigenaasienttyymien (5-LOX) toimintaa.

Kalaöljyn omega-3:n terveysvaikutukset näyttävät olevan huomattavasti suuremmat kuin pelkän helokkiöljyn tai mustaherukkaöljyn. Omega-3:n EPA-rasvahappo kilpailee elimistössä samoista entsyymeistä arakidonihapon (AA) kanssa. EPA vapauttaa soluista AA:ta ja estää sen takaisinottoa soluihin. Tällöin AA poltetaan energiaksi (lue lisää). EPAa otettaessa AA/EPA-suhde paranee, mikä selittää suureksi osaksi kalaöljyn hyviä vaikutuksia. Farmaseuttinen kalaöljy, E-EPA, onkin syrjäyttänyt helokkiöljyn ja DHA-pohjaisten valmisteiden erityisesti oppimis- ja käyttäytymishäiriöiden sekä mielenterveysongelmien (mm. masennuksen) hoidossa. Silti helokki- ja mustaherukkaöljyllä on sijansa arvokkaana ravintolisänä muun muassa allergioiden ja reumatautien hoidossa – mutta suosittelen niitä vain omega-3:n lisänä.

Tässä yhteydessä haluan huomauttaa, että tulehdus- ja särkylääkkeet sekä kortisoni estävät helokkiöljyn edullisia vaikutuksia. Samalla tavalla COX-2-estäjät vähentävät omega-3-rasvahappojen hyviä terveysvaikutuksia blokeeraamalla tärkeän suojamolekyylin, resolviini E1:n (lue lisää). Resolviinin estoon perustunevat juuri COX-2-estäjien aiheuttamat sydänkuolemat, joista on saatu viime aikoina utta tietoa (lue lisää).

Helokkiöljyn perinteisiä käyttötarkoituksia

  • Atooppinen ihottuma (maitorupi)
  • Mastalgia (aristavat rinnat)
  • Nivelreuma ja muut autoimmuunitaudit
  • Premenstruaalisyndroma (PMS)

 

Käyttötarkoituksia yhdessä kalaöljyn EPAn (E-EPAn), DHA:n, karnosiinin ja vitamiinien ja hivenaineiden kanssa:

- Sydän- ja verenkiertoelinten taudit
- Kohonnut kolesteroli
- Krooninen väsymys
- Endometrioosi
- Eturauhasvaivat
- Mahakatarri
- Vatsahaava
- Astma
- Skitsofrenia
- Lukivaikeus (dyslexia)
- Lasten ylivilkkaus (ADHD)
- Nuorison väkivaltainen käytös
- Virustaudin jälkeinen krooninen väsymys
- Luukato ja sen ehkäisy
- Luutumisen parantaminen murtumissa
- Syövän täydentävä hoito
- Krapulan esto ja hoito
- Tennis- ja golfkyynärpää

Yhden helokkiöljypisaran valmistamiseen tarvitaan noin 7000 jättihelokkikasvin siementä.Tämä kallisarvoiden öljy on nykyään yleisessä käytössä täydentävänä hoitona kaikkialla maailmassa. Helokkiöljyn sisältämä rasvahappo, gammalinoleenihappo (GLA), kuuluu välttämättömiin rasvahappoihin, joiden terveysvaikutuksia on tutkittu jo kauan ja tutkitaan edelleen vilkkaasti kaikkialla maailmassa. GLA:a on myös mustaherukan ja kurkkuyrtin eli purasruohon siemenöljyssä.

GLA kuuluu rasvahappojen omega-6-sarjaan, kun taas kalaöljy kuuluu omega-3-sarjaan. Molemmilla sarjoilla on merkittäviä vaikutuksia terveyteen ja niiden vaikutus tehostuu, kun niitä nautitaan kumpaakin yhdessä ja vitamiinien ja muiden suojaravinteiden kanssa. Uusien tutkimusten mukaan eurooppalaisen väestön (myös suomalaisten) omega-6-rasojen saanti on liian suurta suhteessa omega-3-rasvoihin, joten en suosittele käyttämään pelkästään helokkiöljyä, koska se entisestään vääristää tätä suhdetta. Liiasta helokkiöljystä syntyy tulehdusta aiheuttavaa arakidonihappoa (AA).

Annosteluohjeen mukaisesti käytettynä helokkiöljy ei ole myrkyllistä jatkuvastikaan nautittuna. Se sopii myös lapsille aivan pikkuvauvasta alkaen, mutta kuten sanottua, sen kera tulisi aina ottaa kalaöljyä, jotta rasvahapot pysyisivät tasapainossa. Solumme valmistavat rasvahapoista hermoston välittäjäaineita (mm. serotoniinia ja dopamiinia) sekä muita hyviä paikallishormoneja, eikosanoideja.

Helokkiöljyn historiaa

Jättihelokki on alunperin pohjoisamerikkalainen villi kasvi, jota nykyisin viljellään lääkinnällisiin tarkoituksiin myös Euroopassa. Sen englanninkielinen nimi, Evening Primrose, johtuu siitä, että se avaa kullankeltaiset terälehtensä iltapäivällä. Intiaanit käyttivät helokin siemenöljyä yleisesti moniin erilaisiin vaivoihinsa. Valkoihoiset oppivat tuntemaan sen aluksi nimellä "King´s Cure All" eli kuninkaan kaiken parantava lääke.

Amerikkalaisen Minnesotan yliopiston tutkijat George ja Mildfred Burr keksivät välttämättömien rasvahappojen olemassaolon vuosina 1929–1930, mutta niiden biokemiaa alettiin tuntea vasta 1950-luvulla. Kuitenkin jo 1930-luvulla osoitettiin, että helokkiöljy voi ehkäistä ja parantaa atooppista ihottumaa (Faber & Roberts 1935). Joitakin yksittäisiä tutkimuksia julkaistiin aiheesta 1940- ja 1950-luvuilla, mutta niihin ei kiinnitetty huomiota lääketieteessä (Horrobin 2000).

Prostaglandiinien keksiminen ratkaiseva askel

Prostaglandiinit kuuluvat eikosanoideihin. Prostaglandiini-nimitys tulee sanasta prostata eli eturauhanen, josta ensimmäiset prostaglandiinit löydettiin 1950-luvulla. Ruotsalainen Ulf v. Euler ja saksalainen M. Goldblatt havaitsivat samanaikaisesti toisistaan tietämättä, että useimpien eläinten ja ihmisen siemenneste ja siemenrakkulat sisältävät ainetta, joka saa aikaan kohdun sileän lihaksiston supistuksen. Von Euler antoi aineelle nimen prostaglandiini, ja hän sai keksinnöstään Nobelin palkinnon vuonna 1970. Goldblatt oli havainnut prostaglandiinien aktiivisuuden lampaan siemenrakkuloissa jo vuonna 1933, vaikkei hän tiennytkään, mikä aine oli kyseessä. Goldblattin keksintö on myös nykyaikaisten tulehdus- ja särkylääkkeiden (Cox- ja Lox-entsyymien estäjien) tutkimuksen lähtölaukaus. Vuonna 2004 synteettisten COX-2-estäjien kuitenkin havaittiin jäykistävän valtimoita ja lisäävän sydänkohtauksia ja aivohalvauksia (lue lisää).

Prostaglandiinitutkimuksen läpimurto tapahtui Ruotsissa 1950-luvulla, jolloin Sune Bergströmin ja Bengt I Samuelssonin johtama työryhmä puhdisti kaksi tärkeää prostaglandiinia PGE:n ja PGF:n, ja selvitti niiden kemiallisen rakenteen. He osoittivat, että prostaglaniideja muodostuu elimistössä tyydyttymättömistä rasvahapoista, pääasiassa arakidonihaposta (AA).

Silloin alettiin ymmärtää, että rasvahapoilla oli elimistössä perustavaa laatua olevia biokemiallisia tehtäviä: Ne toimivat hormonien tavoin ja ne ovat terveyden ja sairauden kannalta aivan ratkaisevan tärkeitä. Bergströmin keksinnöt johtivat erittäin vilkkaaseen rasvahappojen tutkimustyöhön, joka jatkuu yhä kaikkialla maailmassa. Englantilainen John Vane (1927–2004) puolestaan keksi prostasykliinin. Näille kolmelle tutkijalle myönnettiin yhdessä 1982 lääketieteen Nobelpalkinto .
Lue keksinnöistä lisää englanniksi
Taulukko prostaglandiinien vaikutuksista englanniksi

GLA ja DGLA hillitsevät tulehdussytokiinejä

GLA muuttuu elimistössä DGLA:ksi. Se näyttää estävän useiden tulehdussytokiinien syntyä kudoksissa. Tällaisia ovat tuumorinekrootitekijä-alfa (TNF-) ja interleukiini (IL)-10. Eräässä tutkimuksessa niiden määrä väheni peräti 60 % purasruohoöljyllä, mutta IL-6-pitoisuus ei muuttunut. Myös solujen arakidonihapon (AA) pitoisuus pieneni. Tutkijat ovat sitä mieltä, että DGLA ei vaikuta COX-reittiä.

Helokkiöljy yleiseen tietouteen 1980-luvulla Suomessa

Suomen Rohdos Oy sekä tohtorit Arstila, Jaakkola ja Tolonen toivat helokkiöljyn yleiseen tietouteen 1980-luvulla Suomessa. Mainitut lääkärit alkoivat hoitaa potilaita vitamiineilla, hivenaineilla ja välttämättömillä rasvahapoilla (Tolonen 1984a). Helokista ja sen GLA:sta on julkaistu valtavasti tutkimuksia. Suuri osa tutkimuksista tukee helokkiöljyn käyttöä moninaisissa vaivoissa ja taudeissa, mutta joukossa on runsaasti myös ei-positiivisia tutkimuksia, kuten mm. British Medical Journalin tuore atopiatutkimus. Sen mukaan pelkän GLA:n annosta ei ollut mitän hyötyä plaseboon verrattuna. Tosin tämän tutkimuksen GLA oli peräisin purasruohosta, eikä jättihelokista.

Helokkiöljy on Euroopan ja Yhdysvaltojen koululääketieteessä yleisesti hyväksytty ykköshoito (the drug of choise) mastalgiassa (aristavat rinnat). Muuta lääkehoitoa (hormoneja) määrätään vain toissijaisesti niissä harvoissa tapauksissa, joissa helokkiöljyllä ei saada riittävää tulosta. Lääkärit määräävät yleisesti helokkiöljyä (kalaöljyn ohessa) myös astman, ihottumien ja nivelreuman hoitoon Iso-Britanniassa, Irlannissa, Tanskassa, Saksassa, Espanjassa, Kreikassa, Etelä-Afrikassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

Pitkään helokkiöljy kuului vain "vaihtoehtohoitoihin", mutta tilanne on muuttunut. Esimerkiksi laatulehti British Journal of Nutrition suosittelee antioksidantteja, välttämättömiä rasvahappoja (EPA, DHA, GLA) ja vihersimpukkaa nivelreuman hoitoon (lue abstrakti ja tulosta se mukaan, jos olet menossa lääkärin vastaanotolle). Suomessa helokkiöljyä käytetään eniten itsehoidossa, koska vain aniharva suomalainen lääkäri on perehtynyt helokkiöljyyn (ja muihin ravintolisiin).

Farmakologiaa ja biokemiaa

Jättihelokin siemenistä saadaan öljyä, joka sisältää 7-10 % gammalinoleenihappoa (GLA, 18:3n-6). Öljyssä on mukana myös tyydytettyjä rasvoja (10%), öljyhappoa (9%) ja linoleenihappoa (72 %).

Purasruohon ja mustaherukan siemenet sisältävät myös GLA:ta (jopa 18 %), mutta koska ne sisältävät vielä enemmän muitakin rasvahappoja, eräät tutkijat oavt pitäneet helokkiöljyä parempana (Barre ym. 1993, Horrobin 1992a).

Ihmisen päivittäistä omega-6-rasvahappojen tarvetta ei tarkoin tunneta, mutta me saamme niitä noin 15 kertaa liikaa suhteessa kalaöljyn omega-3-rasvahappohin. Terveen ihmisen elimistö valmistaa – vastasyntyneestä alkaen – GLA:ta ravinnon linolihaposta (LA) delta-6-desaturaasi-nimisen entsyymin (D6D) avulla. Elongaasientsyymi puolestaan muuntaa GLA:n dihomogammalinoleenihapoksi (DGLA; 20:3n-6), joka voi edelleen muuntua 1-sarjan prostaglandiiniksi, PGE1. DGLA sinänsä ei muutu leukotrieeneiksi (LT), mutta se voi muuttua 15-hydroksyylijohdannaiseksi, joka estää arakidonihapon (AA, 20:4n-6) muuntumisen LTB4:ksi, joka on voimakas tulehdusta aiheuttava ja levittävä yhdiste. Tämä mekanismi selittää sen, että helokkiöljy – yhdessä omega-3-rasvahappojen ja antioksidanttien kanssa nautittuna – voi ehkäistä ja hoitaa tulehdusreaktioita, muun muassa atooppisessa ihottumassa, astmassa, niveltulehduksissa ja stressissä. Elleivät lapsen tai aikuiden entsyymit toimi täydellä teholla, hän sairastuu esimerkiksi atooppiseen ihottumaan tai astmaan.

Entsyymit vuorovaikuttavat hormonien kanssa. Insuliini aktivoi D5D:n ja glukagoni desaktivoi sen. Vhh-ruokavalio, berberiini,  E-EPA, vihreä tee ja kromi lisäävät insuliiniherkkyttä ja tasapainottavat glukagonia. Omega-3-rasvahappojen (EPAn) puutteessa D5D muuntaa DGLA:ta arakidonihapoksi (AA), josta syntyy "pahoja" prostaglandiineja ja 4-sarjan LT:ja ja niiden metaboliitteja. Ne aiheuttavat ja ylläpitävät kipua ja tulehdusta. GLA:n nauttiminen lisäravinteena lisää DGLA:a, joka kilpailee 2-sarjan prostaglandiinien ja 4-sarjan LT:n kanssa. Siksi helokin kera pitäisi ottaa EPAa. EPA.sta ei koskaan synny pahoja eikosanoideja, kuten omega-6-sarjan rasvahapoista (joista syntyy sekä hyviä, neutraaleja että huonoja).

Helokkiöljy sisältää lipofiilisiä (rasvahakuisia) triterpenoidaaliestereitä, joilla on antioksidantiivisia ja anti-inflammatorisia vaikutuksia (J Agric Food Chem. 2004;52(11):3319-24). Lisäksi siinä on syklo-oksygenaasia estäviä ainesosia, betuliini-, moroliini- ja oleanoolihapon 3-O-trans-kaffeoyylijohdannaisia), mutta niiden pitoisuus on häviävän pieni kaupullisissa valmisteissa (Puri 2004).

Helokkiöljyn GLA estää tulehdusta aiheuttavan interleukiini 1-betan (IL-1beta) syntyä elimistössä. Tämä vaikutusmekanismi selittää sen, että helokkiöljy voi lievittää nivelreuman vaivoja (Furse ym 2002). Tulehdus- ja särkylääkkeet toimivat periaatteessa samalla tavalla: ne estävät syklo-oksigenaasia (prostaglandiini-endoperoksidisyntetaasia, COX), mikä vähentää 2-sarjan "pahojen" eikosanoidien synteesiä (Belch & Hill 2000).

GLA:n synteesissä välttämättömän entsyymin D6D:n aktiviteetti on alentunut monissa tiloissa (Barre ym. 1993, Horrobin 1982a,b, Horrobin ym. 1990, Manku 1984):

- atopia
- diabetes
- stressi (adrenaliini)
- virusinfektiot
- runsas alkoholin käyttö
- kohonnut kolesteroli
- runsas tyydytettyjen rasvojen syönti
- vähäkalorinen (Very Low Caloric) dieetti
- sytostaatti- ja sädehoito
- B6-vitamiinin vajaus
- sinkin vajaus
- magnesiumin vajaus
- kalsiumin vajaus
- biotiinin vajaus
- yli 45 vuoden ikä

Nämä tilat eivät ole mitenkään harvinaisia väestössä. Esimerkiksi B6-vitamiinin vajaus on yleinen vanhusten keskuudessa Suomessa ja muualla Euroopassa (Tolonen ym. 1988). D6D-entsyymin vajaatoimintaa esiintyy jopa pikkulapsilla. Äidinmaito sisältää runsaasti GLA:ta, mutta korvikemaidossa sitä ei ole. Korvikemaitoa saavat lapset sairastuvatkin herkemmin atooppiseen ihottumaan kuin rintaruokinnassa olevat vauvat (Horrobin 1982a). GLA:ta ei ole normaalissa ravinnossa lainkaan, joten jos sen saantia halutaan lisätä, GLA:a on otettava lisäravinteena.

Yllä mainituissa tiloissa ja taudeissa helokkiöljyn nauttiminen lisäravinteena ohittaa aineenvaihdunnassa vallitsevan katkoksen ja/tai pullonkaulan, ja elimistö kykenee tuottamaan normaalisti DHGLA:a ja siitä edelleen hyviä eikosanoideja (prostaglandiineja). Hyvät eikosanoidit kilpailevat solujen reseptoreissa pahojen kanssa ja estävät niitä aiheuttamasta tulehdusta ja särkyä. Hyvien eikosanoidien puutteessa insuliini menettää herkkyyttään ja ihminen alkaa lihoa.

Kun D6D:n aktiviteetti on alentunut, se ei kykene valmistamaan linolihaposta GLA:ta. Silloin GLA:n, DHGLA:n ja PGE1:n tuotanto häiriintyy, ja kilpaileva entsyymi D5D tuottaa liikaa arakinonihappoa, josta puolestaan syntyy "pahoja" eikosanoideja: tromboksaania, prostaglandiini E2:a, leukotrieenejä ym. Arakidonihappo on niin myrkyllistä, että pienen annoksen ruiskuttaminen kaniin tappaa sen kolmessa minuutissa. Ja kuitenkin kyseessä on vain ravinnossa oleva rasvahappo!

D6D:n vajaatoiminta voidaan kiertää nauttimalla suoraan GLA:ta, mikä korjaa elimistön rasvahappojen ja prostaglandiinien ja leukotrieenien toimintaa.

Välttämättömät rasvahapot hapettuvat herkästi ilman ja valon vaikutuksesta, jolloin niistä voi syntyä myrkyllisiä peroksideja ja hydroperoksideja. Siksi helokkiöljyvalmisteisiin lisätään nykyään antioksidantteja (A- tai E-vitamiineja tai molempia), jotka estävät öljyn härskiintymistä. Vitamiineista on hyötyä myös helokkiöljyn käyttäjälle: ne ovat hyödyllisiä jo sinänsä ja lisäksi ne tehostavat GLA:n vaikutuksia elimistössä.

Helokkiöljyn terapeuttiset ominaisuudet ovat osittain samoja kuin kalaöljyn omega-3 rasvahappojen. Siksi omega-3:n ja omega-6:n yhdistäminen tehostaa parantavia vaikutuksia (Horrobin ym.1990, Tolonen 1985). Myös pellavansiemenöljyn lisäämistä rasvahappohoitoihin on ehdotettu, mutta sen sisältämä alfalinolihappo vaatii moitteetonta D6D:n toimintaa GLA:n muodostamiseksi. Pellavansiemenöljyn teho on hyvin vaatimaton kalaöljyvalmisteisiin – erityisesti E-EPAan – verrattuna.

Annostelu ja valmistemuodot

Mastalgiassa normaaliannostelu on 3 g (5 kapselia) päivässä jaettuna 2–3 annokseen. Diabeettisessa neuropatiassa annetaan yleensä 4–6 g/vrk (6–9 kapselia) ja nivelreumassa 5–10 g/vrk (8–13 kapselia). Atooppista ihottumaa sairastaville lapsille annetaan yleensä 2-4 g/vrk (3-8 kapselia). Eräissä tieteellisissä tutkimuksissa on annettu 12 kapselia päivässä, jolloin on saatu kliinisesti hyvä vaste. Näin suurten päiväannosten käyttö tuottaa kuitenkin suuria hankaluuksia ja se tulee kalliiksi. Siksi suosittelen mieluiten käyttämään helokkiöljyä pienempinä annoksia (1–2 kapselia viikossa) ainoastaan kalaöljyn lisänä.

Helokkiöljyä otetaan pääasiassa kapseleina; ne sisältävät tavallisesti 0,7 g helokkiöljyä, jossa puolestaan on vajaa 50 mg GLA:ta. Useimmissa kapseleissa on antioksidanttina mukana E-vitamiinia. Sen tarkoitus on ensisijaisesti estää öljyn härskiintyminen, mutta E-vitamiini myös edistää postaglandiini PGE1:n synteesiä elimistössä.

Käyttötarkoitukset

Helokkiöljyä on käytetty astman, atooppisen ihottuma, diabeettisen neuropatian, premensturaalisyndroman (PMS), skitsofrenian ja mastalgian hoidossa. Kroonisissa taudeissa hoitovaikutus ilmenee verrattain hitaasti viikkojen ja kuukausien kuluessa, koska välttämättömien rasvahappojen siirtyminen solukalvoille kestää yleensä noin kolme kuukautta. Korostan vielä, ettei pelkkä GLA-hoito tuota kovinkaan hyviä tuloksia (jollei päiväannos ole todella suuri, ks. Simon ym. 2014).

Atooppinen ihottuma (Prurigo Besnier)
Helokkiöljyn tehoa voidaan lisätä kalaöljyn, A-, B6- ja E-vitamiinin sekä sinkin ja seleenin avulla, jolloin myös vaikutus voi ilmetä nopeammin ja useammat potilaat saavat hoidosta apua. Kaikki ihottumapotilaat eivät kuitenkaan parane helokkiöljyllä. Huonoiten reagoivat potilaat, joita on hoidettu pitkähkön ajan kortisonivoiteilla tai kortisonitableteilla. Kortisoni kumoavan gammalinoleenihapon tehoa.

Vuonna 2004 Englannista julkaistujen tietojen mukaan 41 % atooppista ihottumaa potevista henkilöistä oli käyttänyt yhtä tai useampaa ravintolisää. Heistä 59 % oli kokeillut helokkiöljyä; heistä 13 % (3/24 käyttäjästä) koki saaneensa siitä jonkinlaista apua. Tämän raportin valossa pelkkä helokkiöljy auttaa vain harvoja atoopikkoja (tai siten annos on ollut liian pieni ja hoitoaika lyhyt).

Englannissa julkaistu 12 viikon kaksoissokkotutkimus käsitti 140 atooppista ihottumaa sairastavaa henkilöä, joista 69 oli lapsia. Aikuiset saivat päivittäin 8 ja lapset neljä purasruohokapselia. Aikuistane GLA-annos oli siten 920 mg/vrk. GLA- ja plaseboryhmien välillä ei havaittu eroa. Scotia Pharmaceuticals (joka valmistaa helokkiöljykapseleita), vastasi ettei tutkimus sulje pois sitä mahdollisuutta, että helokkiöljy olisi tehokasta atooppisessa ihottumassa, vaikkei purasruohoöljy sitä ollutkaan. Tehtaan omissa tutkimuksissa purasruohoöljy on osoittautunut heikommaksi kuin helokkiöljy, sanoo tehdas. Lue tämä ja muutkin vastaukset

Helokkiöljyä on tutkittu syklisen mastalgian hoidossa, mutta tulokset ovat oleet vaatimattomat. Sitä vastoin isoflavonoidit (40 mg/vrk) näyttävät antavat paremman tehon (Breast 2002;11(2):170-4). Uusiutuvat rinnan kystat eivät näytä reagoivan helokkihoitoon.

Reuman hoidossa on saatu helokkiöljyllä myönteisiä tuloksia, joskin omega-3 rasvahapot (kalaöljyt) näyttävät olevan tehokkaampia. Käytännön kokemus on osoittanut, että kun kalaöljyhoito yhdistetään helokkiin ja antioksidantteihin, saadaan subjektiivisesti ja objektiivisesti parempi teho (Tolonen 1985). Rasvahappoja, antioksidantteja (ja viime aikoina suosituksi tullutta vihersimpukkaa) voidaan suositella nivereuman ja nivelrikon hoidossa sitäkin paremmalla syyllä, kun nyt yleisesti tiedetään, että tulehdus- ja särkylääkkeet pitkään käytettyinä tuhoavat rustoa ja vain pahentavat taudin kulkua (Schiøttz-Christiansen & Helin 1997).

Helokkiöljyllä – etenkin yhdistettynä kalaöljyn EPA- ja DHA-rasvahappoihin sekä vitamiineihin ja kivennäisaineisiin – saattaa olla suotuisaa vaikutusta myös sydän- ja verisuonitauteihin, kohonneeseen kolesteroliin (Villalobos ym. 1998), rintasyöpään (Munoz ym. 1999), dialyysihoitoa saaville munuaispotilaille (Yoshomoto ym. 1999), krooniseen väsymykseen (chronic fatique syndrome), Sjögrenin syndromaan (harvinainen reumatauti), Raynaudin oireyhtymään (valkosormisuus, kylmät kädet), eturauhasvaivoihin, mahakatarriin ja vatsahaavaan (Horrobin 1982, Huang ym. 1987) ja endometrioosiin, lihavuuteen, krapulan ehkäisyyn, tennis- ja golfkyynärpään hoitoon sekä moniin muihin tiloihin (Horrobin 1982), mutta lopullinen tieteellinen näyttö sen tehosta näissä tiloissa puuttuu toistaiseksi. Pelkkä helokkiöljy ei ole tehokas Sjögrenin syndroomassa.

Allergiayhdistyksen tutkimus

Tein 1980-luvun puolivälissä tutkimuksen Helsingin Allergiayhdistykseen kuuluvalle 20:lle atooppista ihottumaa sairastavalle lapsipotilaalle. He saivat viiden viikon ajan helokki-, kalaöljy- ja antioksidanttikapselin. Viimemainittu sisälsi beetakaroteenia, B6, C- ja E-vitamiinia sekä sinkkiä ja seleeniä. Kahta lukuunottamatta kaikki lapset (90 %) paranivat. Tulos herätti suurta huomiota muun muassa Ruotsissa, jossa tutkimus julkaistiin Allers-yhtiön kustantamassa kirjassa Barnallergi (Tolonen 1985). Myös Turun yliopistossa 1980-luvulla tehdyssä tutkimuksessa helokkiöljy paransi ihottumia paremmin kuin plasebo (Schalin-Karrila ym. 1987) samoin kuin ulkomailla tehdyssä kaksoissokkotutkimuksessa (Biagi ym. 1994).

Muita tutkimuksia

Eräässä kirjallisuuskatsauksessa analysoitiin 9 kaksoissokkotutkimusta, joissa helokkiöljyä oli annettu erilaisten ihottumien hoitoon (Morse ym. 1989). Tulosten mukaan helokkiöljy oli tehokasta; parhaiten parani atooppinen ihottuma (Prurigo Besnier). Morsen katsausta on myöhemmin kuitenkin kritisoitu siitä, että mukaan olisi otettu heikosti suunniteltuja tutkimuksia ja tuloksia olisi tulkittu väärin (Berth-Jones & Graham-Brown 1993).

Etelä-Korealaiset tutkijat vahvistavat Suomessa saamani tulokset. He antoivat helokkiöljyä 14:lle kuivasta, kutiavasta ja hilseilevästä atooppisesta ihottumasta kärsivälle potilaalle. He seurasivat ihottuman kulkua ja mittasivat myös verestä gamma-interferonin (IFN-gamma) ja seerumin IgE:n. IFN-gamma oli hoidon alussa epänormaalin matala. Kaikkien ihottuma parani merkittävästi, kutina väheni ja IFN-gamma kohosi normaaliksi ja IgE nousi myös. Tutkimus osoitti uuden immunologisen vaikutusmekanismin, IFN-gamman korjaamisen (Yoon S ym. 2002).

Eräässä tutkimuksessa 58 ihottumaa sairastavaa lasta sai 16 viikon ajan helokkiöljyä tai plaseboa. Tulos oli ei-positiivinen (Hederos ym. 1996). Myös toinen ei-positiivinen tulos 16 viikon helokkihoidosta julkaistiin 1990-luvulla: siinä 102 potilasta ei saanut tilastollisesti selvää apua helokista (Berth-Jones & Graham-Brown 1993). Ja vielä 160 potilaan tutkimus, jossa annettiin purasruohon siemenöljyä tai plaseboa 24 viikkoa jäi ei-positiiviseksi (Henz ym. 1999). Muitakin ei-positiivisia tutkimustuloksia on julkaistu. Kommentoin ei-positiivisia tuloksia tuonnempana.

Lue lisää allergioiden täydentävästä hoidosta

Luukato eli osteoporoosi

Välttämättömät rasvahapot (GLA ja EPA) edistävät kalkin kiinnittymistä luuston verkostoproteiineihin ja auttavat kalkkia pysymään siinä. Erässä tutkimuksessa lähes 80-vuotiaiden vanhusten reisiluun ja lannenikamien tiheys lisääntyi 3,2 % ja reisiluun 2,1 % 18 kuukauden kuluessa, kun heille annettiin lisäravinteena helokki- ja kalaöljyä (GLA- ja EPA-rasvahappoja) sekä kalsiumkarbonaattia (60 mg/vrk). Vertailuryhmässä sitä vastoin luusto haurastui. Kun plaseboryhmään kuuluneet alkoivat saada rasvahappoja ja kalkkia, lisääntyi reisiluun tiheys 4,7 %. Tutkijat päättelivät, että GLA ja EPA ovat vanhuksille hyödyllisiä lisäravinteita, jotka vahvistavat luustoa (Kruger ym. 1998).

Myös E-vitamiini stimuloi hohkaluun muodostusta ja edistää luun päässä olevan ruston aineenvaihduntaa (Xu ym. 1995). Tällaisten havaintojen perusteella näyttää siltä, että helokki- ja kalaöljyöljy sekä E-vitamiini ehkäisevät luuston haurastumista ja voivat nopeuttaa luunmurtumien paranemista.

Lue lisää luukadon biohoidosta

Mahakatarri

Rotilla tehdyssä kokeessa GLA esti aspiriinilla aiheutetun verenvuodon. Tulokset varmennettiin histologisilla näytteillä (Huang ym. 1987). Tämän perusteella voidaan perustellusti olettaa, että helokkiöljy yhtä lailla ehkäisee ja hoitaa myös ihmisen mahan limakalvon ärsytystilaa ja vastahaavaa.

Nivelreuma

Eläinkokeissa havaittiin jo 1980-luvulla, että GLA-hoito vähentää nivelten tulehdusreaktioita ja parantaa kliinisesti oireita (Tate ym. 1989). Vuonna 1995 julkaistu meta-analyysi siihen mennessä kertyneistä ihmistutkimuksista johti seuraavanlaiseen johtopäätökseen: GLA-hoito parantaa reumapotilaiden niveljäykkyyttä, -kipua ja -turvotusta ja vähentää muiden lääkkeiden tarvetta.

PubMedistä voi lukea maksutta tutkimuksia kirjoittamalla hakuruutuun: "Evening primrose oil; rheumatoid". Useiden uusien tutkimusten mukaan GLA estää tulehdussytokiinien muodostusta ja siitä voi olla apua reuman hoidossa (Belch & Hill 2000, Darlington & Stone 2001). Helokki- tai purasruohoöljy vaikuttaa kuitenkin parhaiten kun potilas ottaa samanaikaisesti myös antioksidantteja, farmaseuttista kalaöljyä, vihersimpukkaa, hainrustouutetta ja muita tehokkaita lisäravinteita.

Eräässä 56 potilaan aineistossa kaksoissokkokokeessa saatiin kliinisesti ja tilastollisesti positiivisia tuloksia (Zurier ym. 1996). Sekä verum- että plaseboryhmä sai tutkimuksen päättymisen jälkeen vielä helokkiöljyä 6 kuukauden ajan, jolloin potilaiden tila parani entisestään. Kaikkiaan 16 potilasta (21:sta), jotka saivat helokkiöljyä täydet 12 kuukautta, parani merkittävästi lähtötilaansa verrattuna. Tulos oli paljon parempi kuin plaseboryhmässä, joka sai helokkiöljyä vain 6 kk:n ajan varsinaisen vertailun päätyttyä. Tässä tutkimuksessa käytettiin puhdistettua gammalinoleenihappoa, jonka määrä vastasi peräti 30 g helokkiöljyä päivässä (noin 60 kapselia/vrk, sic!).

Aiempi 37 potilaan tutkimus antoi positiivisia tuloksia 6 kuukauden hoidon jälkeen. Siinä potilaat saivat GLA:ta vain 1.4 g/vrk (Leventhal ym. 1994). Eräässä toisessa plasebo-kontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa 19 reumaatikkoa sai helokkiöljyä 6 g/vrk (vastaten 540 mg GLA:ta eli 10 tavallista kapselia) ja 21 potilasta sai vastaavia plasebokapseleita. Kolmen kuukauden kuluttua helokkiryhmän aamujäykkyys väheni merkittävästi. Myös oliiviöljy paransi huomattavasti potilaiden tilaa 6 kuukauden kuluessa (Brzeski ym. 1991). Muut tutkijat ovat osoittaneet, että reumapotilaat voivat vähentää tulehdus- ja särkylääkitystä, kun he nauttivat helokki- ja kalaöljyvalmisteita (Belch ym. 1988, Horrobin 1992a).

Helokkiöljyn yhtenä vaikutusmekanismina nivelreumassa on se, että GLA estää tulehdusta aiheuttavan interleukiini 1-betan (IL-1beta) synteesiä (Furse ym. 2002).

Helokkiöljyn ja muiden edellä mainittujen luonnonaineiden käyttö reumassa on sikälikin hyvin perusteltua, että koululääketieteen käyttämät hoidot ovat teholtaan hyvin vaatimattomat ja suorastaan vaaralliset.

PMS

Useat pienehköt tutkimukset ovat antaneet lupaavia tuloksia premenstruaalisyndroman (PMS) hoitamisesta helokkiöljyllä, mutta eräässä kriittisessä arviossa niistä on löytynyt tutkimusasetelmaan tai –menetelmiin liittyviä vikoja (Budeiri ym. 1996).

Uusimpien tutkimusten mukaan kalsiumin puutteella (ja toisaalta kalkin nauttimisella) saattaa olla ratkaiseva merkitys PMS:ssa (Thys-Jacobs 1998a,b, Werbach 1993). Erään huolellisesti kontrolloidun kaksoissokkotutkimuksen mukaan kalkkilisä lievittää selvästi PMS-oireita (ks. Bendich 2000). On todennäköistä, että apua saavat eniten ne helokin käyttäjät, jotka nauttivat samanaikaisesti myös kalkkia tai muita lisäravinteita (A-, B6-, E-vitamiinit, sinkki, seleeni, magnesium, EPA).

Lukivaikeus, ylivilkkaat lapset (ADHD)

Lukivaikeuksista ja ylivilkkaudesta kärsivillä lapsilla on aivoissa biokemiallisia häiriöitä, jolloin välttämättömistä rasvahapoista voi olla kliinistä hyötyä, joskin tieteellisiä tutkimuksia on vasta vähän, ja nekin ovat usein ristiriitaisia keskenään (Storby 2000, Horrobin 2001).

Uusimpien tutkimusten mukaan helokkiöljy yksin tai yhdessä DHA-rasvahapon kanssa ei ole juuri plaseboa tehokkaampaa, mutta kun sitä tehostetaan fosfoseriinin ja erityisesti kalaöljyn EPA-tiivisteen tai mieluiten E-EPAn ja sinkin avulla, saadaan usein myönteinen vaikutus. Sama pätee ADHD-oireyhtymään (katso Richardssonin et al. tutkimukset kirjallisuusluettelossa).
Sinkki tehokasta ADHD:n hoidossa

Skitsofrenia

Skitsofrenia on sukua edellä mainituille hermoston häiriötiloille, jotka kaikki ovat suurelta osin geneettisiä. Professori David Horrobin esitti jo 20 vuotta sitten, että skitsofrenia on aivojen rasvahappojen aineenvaihdunnan häiriö ja että tauti on ihmiskunnan maksama hinta siitä, että meistä on tullut maailman herroja. Horrobin on kirjoittanut aiheesta tosi mielenkiintoisen kirjan (Horrobin 2001).

Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että skitsofreenikoiden (ja ADHD-ihmisten) välttämättömien rasvahappojen pitoisuudet ovat normaalia pienemmät ja että heidän aivoissaan on anatomisia ja toiminnallisia poikkeamia. Tutkijat analysoivat äskettäin useista tietokannoista rasvahappoja koskevat tutkimukset, joita oli julkaistu skitsofreniassa. Loppupäätelmäksi tuli, että rasvahapoilla näyttää olevan merkitystä aivojen toimintahäiriöissä ja että rasvahappohoito, etenkin kalaöljyn E-EPA, saattaa olla hyödyksi ainakin noin kolmasosalle potilaista. Uusia tutkimuksia on parhaillaan käynnissä Yhdysvalloissa, Etelä-Afrikassa ja Norjassa (Joy ym. 2000). Pelkällä helokkiöljyllä ei ole havaittu parantavaa vaikutusta skitsofreniassa.

Sydän- ja verisuonitaudit
Uudessa tutkimuksessa selvitettiin mm. helokki- ja kalaöljyn vaikutusta valtimoiden tulehdukseen terveilä koehenkilöillä. Kalaöljyn omega-3-rasvahapot vaikuttivat edullisesti, muut tutkitut aineet eivät Cardiovasc Res. 2003 Oct 1;59(4):955-62.

Nuorisorikollisuus

Britannian vankeinhoitolaitoksen juuri ilmestynyt tutkimus osoittaa, että vitamiini-, hivenaine- ja rasvahappohoito vähentää dramaattisesti nuorisorikollisten väkivaltaista käyttäytymistä (Gesch ym. 2002). Tässä tutkimuksessa vangeille annettiin päivittäin vitamiini-hivenainetabletti ja neljä rasvahappokapselia. joitka sisältivät EPA:a, DHA:a ja GLA:a.

Syöpätautien täydentävä hoito

Liika ravinnon rasva ja lihominen lisää syöpäsairauksien riskiä, sillä lihavuus lisää leptiinin määrää veressä. Kuitenkin rasvan laadulla näyttää olevan erittäin suuri merkitys. Koe-eläimillä on todettu, että välttämättömien rasvahappojen lisääminen dieettiin vähentää syöpätautien vaaraa ja jopa ehkäisee ja hidastaa tuumoreiden kasvua. Tutkijat päättelevät varovaisesti, että välttämättömät rasvahapot voisivat kenties ehkäistä ainakin rinta- ja ihosyöpiä (Pritchard ym. 1989, Ramesh & Das 1998).

Urheiluvammat (tennis- ja golfkyynärpää)

Tanskan olympiakomitean fysioterapeutti Søren Mavrogenis on hoitanut vuodesta 1996 alkaen useita satoja soutajien, tenniksen ja golfin pelaajien kroonisia, toistuvia kyynärpään tulehduskiputiloja menestyksellisesti antamalla heille GLA:ta, kalaöljyä ja antioksidantteja (A-, B6-, C- ja E-vitamiinia sekä sinkkiä ja seleeniä).

Perinteisesti tällaisia vaivoja hoidetaan levolla, särky- ja tulehduslääkkein sekä fysioterapian avulla.

Norjassa Norsk Idrottsmedisinsk Institut (NIMI) testaa parhaillaan tätä uutta hoitomuotoa. Itse asiassa se ei ole aivan uusi, sillä kolme lääkäriä on antanut samaa hoitoa Suomessa 1980-luvun alusta alkaen, ja olen kuvannut sen kirjassani jo vuonna 1985 (Tolonen 1985).

Virusinfektion jälkeinen väsymys

Skotlannissa julkaistiin 63 potilaan kaksoissokkotutkimus, jonka mukaan peräti 85 % virustaudin jälkeisestä väsymyksestä kärsinyttä potilasta toipui nopeasti helokki- ja kalaöljyhoidon avulla (Behan ym. 1990). Kymmenen vuotta myöhemmin saatiin aivan päinvastainen tulos: helokkiöljystä ei näyttänyt tässä aineistossa olevan mitään hyötyä (Warren ym. 2000). Uusi tutkimus sitä vastoin osoitti, että EPA-painotteinen rasvahappohoito parantaa kroonista väsymysoireyhtymää.

Ei sivuvaikutuksia

Helokkiöljy ei ole myrkyllistä, eikä se aiheuta sikiövaurioita eikä syöpää (Horrobin 1992A). Tieteellisissä tutkimuksissa yli 5000 potilasta on saanut helokkiöljyä, eikä se ole aiheuttanut mitään merkittäviä sivuvaikutuksia. Lisäksi miljoonat naiset kaikkialla länsimaissa käyttävät päivittäin helokkivalmisteita.

Pari prosenttia helokkia runsaasti käyttävistä henkilöistä raportoi tuntemuksia: päänsärkyä tai lievää vatsaärsytystä tai molempia. Syynä on ilmeisesti se, että liika helokkiöljy, ilman EPA-suojaa, lisää arakidonihapon synteesiä mikä voi tuottaa tulehdusta aiheuttavia E2-sarjan prostaglaniideja. Suosittelen aina nauttimaan helokkiöljyn kera kalaöljyä. Koska D5D-entsyymi, joka tuottaa AA:a, suosii omega-3 rasvahappoja, voisi samanaikainen kalaöljyn nauttiminen ehkäistä helokin sivuvaikutukset.

Suurinta turvallista annosta ei ole määritelty lapsille, odottaville tai imettäville naisille eikä potilaille, joilla on vakava munuaisten tai maksan sairaus.

Kirjallisuutta (uusimmat julkaisut lopussa):

  1. Abrahams RD, et al. (1990). Effects of safflower oil and evening primrose oil in men with a low dihomo-gamma linolenic level. Atherosclerosis 81: 199–208.
  2. Barre DE, et al. (1993). The effect of borage oil supplementation on human platelet aggregation, thromboxane B2, prostaglandin E1, and E2 formation. Nutr Res 13: 739–751.
  3. Behan PO, Behan WM, Horrobin D. (1990) Effect of high doses of essential fatty acids on the postviral fatigue syndrome. Acta Neurol Scand : 82 (3):209-216
  4. Belch JF, et al. (1988). Effects of altering dietary essential fatty acids on requirements for non-steroidal anti-inflammatory drugs in patients with rheumatoid arthritis: A double-blind placebo-controlled study. Ann Rheum Dis 47: 96–104
  5. Belch JJ, Hill A (2000) Evening primrose oil and borage oil in rheumatologic conditions. Am J Clin Nutr71(1Suppl):352S-356S
  6. Bendich A (2000) The potential for dietary supplements to reduce premenstrual syndrome (PMS) symptoms. Am J Coll Nutr 19(1):3-12.
  7. Berth-Jones J, and Graham-Brown RAC (1993). Placebo-controlled trial of essential fatty acid supplementation in atopic dermatitis. Lancet 341: 1557–1560.
  8. Biagi PL, et al. (1994). The effect of gamma-linolenic acid on clinical status, red cell fatty acid composition and membrane microviscosity in infants with atopic dermatitis. Drugs Exp Clin Res 20(2): 77–84.
  9. Brzeski M, Madhok R, Capell HA (1991) Evening primrose oil in patients with rheumatoid arthritis and side-effects of non-steroidal anti-inflammatory drugs. Brit J Rheumatol30:(5): 370-372
  10. Budeiri D, et al. (1996). Is evening primrose oil of value in the treatment of Premenstrual Syndrome? Controlled Clinical Trials. 17:60–68.
  11. Campbell NE, et al. (1998). Effects of a-lipoic acid on neurovascular function in diabetic rats. Interaction with essential fatty acids. Diabetologia 41(4): 390–399.
  12. Cheung KL (1999). Management of cyclical mastalgia in oriental women: pioneer experience of using gamolenic acid (Efamast) in Asia. Aust N Z Surg 69(7):492-494.
  13. Darlington LG, Stone TW. Antioxidants and fatty acids in the amelioration of rheumatoid arthritis and related disorders. Br J Nutr. 2001;85(3):251-69. Review.
  14. Davies EL, et al.(1998). The long-term course of mastalgia. J R Soc Med 91(9):462-464
  15. Dyer O. News extra. Doctor accused of giving false information to drug trial British Medical Journal 2002;325:618 ( 21 September )
  16. Ernst E, et al. (1994). Fish oils and rheumatoid arthritis. Ugeskr Laeger 156(23): 3490–3569.
  17. Faber HK, Roberts DB (1935) Studies in infantile allergic eczema: serum lipids with special reference to saturation of the fatty acids. J Pediatr 6:490
  18. Furse RK, Rossetti RG, Seiler CM, Zurier RB. Oral administration of gammalinolenic acid, an unsaturated fatty acid with anti-inflammatory properties, modulates interleukin-1beta production by human monocytes. J Clin Immunol 2002;22(2):83-91
  19. Gesch CB, Hammond SM, Hampson SE, Eves A, Crowder MJ. Influence of supplementary vitamins, minerals and essential fatty acids on the antisocial behaviour of young adult prisoners. British Journal of Psychiatry 2002;181:22-28 (July 1)
  20. Hardy ML (2000) Herbs of special interest to women. J Am Pharm Assoc (Wash) 40(2):234-242; quiz 327-9
  21. Haslett C, et al. (1983). A double-blind evaluation of evening primrose oil as an antiobesity agent. Int J Obes Relat Metab Disord 7: 549–553.
  22. Hassig A, Liang WX, Stampfli K (2000) Brochial asthma: information on phytotherapy with essential fatty acids. Interactions between essential faty acids and steroid hormones. Med Hypothesis 54(1):72-74
  23. Head RJ, et al (2000) Prevention of nerve conduction deficit in diabetic rats by polyunsaturated fatty acids. Am J Coll Nutr71(1 Suppl):386S-392S.
  24. Hederos CA, et al. (1996). Epogam evening primrose oil treatment in atopic dermatitis and asthma. Arch Dis Child75(6): 494–497.
  25. Henz BM, et al. (1999). Double-blind, multicentre analysis of the efficacy of borage oil in patients with atopic eczema. Br J Dermatol 140: 685–688.
  26. Holland PA, Gateley CA (1994). Drug therapy of mastalgia. What are the options? Drugs 48 (5):709-716
  27. Horrobin DF (2001) The Madness of Adam and Eve: How schizophrenia shaped humanity. Bantam Press (London, New York, Toronto, Sydney, Auckland) 275 pp.
  28. Horrobin DF (1982) (Toim.) Clinical uses of essential fatty acids. Eden Press Inc. Montreal, 214 s.
  29. Horrobin DF (2000) Essential fatty acid metabolism and its modification in atopic aczema. Am J Clin Nutr 71(1 Suppl):367S-372S.
  30. Horrobin DF (1992a). Nutritional and medical importance of gamma-linolenic acid. Prog Lipid Res 31: 163–194.
  31. Horrobin DF (1992b). The use of gamma-linolenic acid in diabetic neuropathy. Agents Actions Suppl 37: 120–144.
  32. Horrobin DF (1997). Essential fatty acids in the management of impaired nerve function in diabetes. Diabetes 46(suppl 2): S90–S93.
  33. Horrobin DF, et al. (1990). Gamma-linolenic acid: An intermediate in essential fatty acid metabolism with potential as an ethical pharmaceutical and as a food. Rev Contemp Pharmacother 1: 1–45.
  34. Horrobin DF, et al. (1991). Abnormalities in plasma essential fatty acid levels in women with premenstrual syndrome and with nonmalignant breast disease. J Nutr Med 2: 259–264.
  35. Hounsom L, et al. (1998). A lipoic acid-gamma linolenic acid conjugate is effective against multiple indices of experimental diabetic neuropathy. Diabetologia 41(7): 839–843
  36. Huang YS, Drummonds R, Horrobin DF (1987). Protective effects of gamma-linolenic acid on Aspirin-induced gastric hemorrage in rats. Digestion 36:36-41.
  37. Jamal GA, and Carmichael H (1990). The effect of gamma-linolenic acid on human diabetic peripheral neuropathy: a double-blind placebo-controlled trial. Diabet Med7: 319–323.
  38. Joy CB, Mumby-Croft R, Joy LA (2000) Polyunsaturated fatty acids (fish and evening promrose oil) for schizophrenia. Cochrane Database Syst Rev 2:CD001257
  39. Keen H, et al. (1993). Treatment of diabetic neuropathy with gamma-linolenic acid. The gamma-linolenic acid multicenter trial group. Diabetes Care 16(1): 8–15.
  40. Kruger, MC et al. (1998) Calcium, gamma-linolenic acid and eicosapentaenoic acid supplementation in senile osteoporosis. Aging (Milano) 10 (5):385-394
  41. Leventhal LJ, et al. (1993). Treatment of rheumatoid arthritis with gamma-linolenic acid. Ann Intern Med 119(9): 867–873.
  42. Leventhal LJ, et al. (1994). Treatment of rheumatoid arthritis with blackcurrant seed oil. Br J Rheumatol 33(9): 847–852.
  43. Manku MS (1984). Essential fatty acids in the plasma phospholipids of patients with atopic eczema. Br J Dermatol110: 643–648.
  44. Mansel RE, et al. (1990a). Effect and tolerability of n-6 essential fatty acid supplementation in patients with recurrent breast cysts—a randomized double-blind placebo-controlled trial. J Nutr Med 1: 195–200.
  45. Mansel RE, et al. (1990b). A randomized trial of dietary intervention with essential fatty acids in patients with categorized cysts. Ann NY Acad Sci 586: 288–294.
  46. Morse PF, et al. (1989). Meta-analysis of placebo-controlled studies of the efficacy of Epogam in the treatment of atopic eczema. Relationship between plasma essential fatty acid changes and clinical response. Br J Dermatol 121(1): 75–90.
  47. Munoz SE, Piegari M, Guzman CA et al. (1999). Differentiual effects of dietary Oenothera, Zizyphus mistol, and corn oils, and essential fatty acids deficiency on the progression of a murine mammary gland adenocarcinoma. Nutrition 15(3):208-12
  48. Pashby NL, et al. (1981). A clinical trial of evening primrose oil in mastalgia. Br J Surg 68: 801–824.
  49. Pye JK, et al. (1985). Clinical experience of drug treatment for mastalgia. Lancet ii: 373–377.
  50. Pritchard, GA Jones, DL, Mansel, RE (1989) Lipids in bereast carcinogenesis. Br J Surg 76(10):1069-73
  51. Ramesh G, Das UN (1998) Effect of evening primrose and fish oils on two stage skin carcinogenesis in mice. Prostaglandins Leukot Essent Fatty Acids 59(3):155-161.
  52. Reddy ACP, et al. (1994). Dietary unsaturated fatty acids, vitamin E, curcumin and eugenol alter serum and liver lipid peroxidation in rats. Nutr Res 14: 1423–1437.
  53. Richardson AJ, Easton T, McDaid AM, Hall JA, Montgomery P, Clisby Ch, Puri B. Essential Fatty Acids in Dyslexia: Theory, Evidence, and Clinical Trials. Phospholipid Spectrum Disorder in Psychiatry, Marius Press, 1999, pp 225-241
  54. Richardson AJ, Calvin CM, Clisby C, Schoenheimer DR, Montgomery P, Hall JA, Hebb G, Westwood E, Talcott JB, Stein JF. Fatty acid deficiency signs predict the severity of reading and related difficulties in dyslexic children. Prostaglandins Leukot Essent Fatty Acids. 2000 Jul-Aug;63(1-2):69-74. (Abstract)
  55. Richardson AJ, Ross MA. Fatty acid metabolism in neurodevelopmental disorder: a new perspective on associations between attention-deficit/hyperactivity disorder, dyslexia, dyspraxia and the autistic spectrum. Prostaglandins Leukot Essent Fatty Acids. 2000 Jul-Aug;63(1-2):1-9. Review. (Abstract)
  56. Richardson AJ, Puri BK. The potential role of fatty acids in attention-deficit/hyperactivity disorder. Prostaglandins Leukot Essent Fatty Acids. 2000 Jul-Aug;63(1-2):79-87. Review. (Abstract)
  57. Richardson AJ et al. Fatty acid metabolism in neurodevelopmental disorder: a new perspective on associations between attention-deficit/hyperactivity disorder dyslexia, dyspraxia and the autistic spectrum. Prost Leuk Essent Fatty Acids 2000; 63: 1-9.
  58. Richardson AJ et al. A randomized double-blind, placebo-controlled study of the effects of supplementation with highly unsaturated fatty acids on ADHD-related symtoms in children with specific learning difficulties. Prog Neuropsychopharmacol Psychiatry 2002; 25: 233-239.
  59. Richardson AJ. Fatty acids in dyslexia, dyspraxia, ADHD and the autistic spectrum. 2002. In press.
  60. Richardson AJ, Puri BK. A randomized double-blind, placebo-controlled study of the effects of supplementation with highly unsaturated fatty acids on ADHD-related symptoms in children with specific learning difficulties. Prog Neuropsychopharmacol Biol Psychiatry. 2002 Feb;26(2):233-9. (Abstract)
  61. Rothman D, et al. (1995). Botanical lipids: Effects on inflammation, immune responses and rheumatoid arthritis. Sem Arthritis Rheum 25(2): 87–96.
  62. Schalin-Karrila, M et al. (1987) Evening primrose oil in the treatment of atopic eczema: effect on clinical status, plasma phospholipid fatty acids and circulating prostaglandins. Brit Journal of Dermatology 117; 11-19.
  63. Stevens EJ, et al. (1993). Essential fatty acid treatment prevents nerve ischaemia and associated conduction anomalies in rats with experimental diabetes mellitus. Diabetologia 36(5): 397–401.
  64. Storby BJ (2000) Dark adaptation, motor skillsm docosahexaeonic acid, and dyslexia. Am J Clin Nutr 71 (1 Suppl): 3235S-365S.
  65. Schiøttz-Christensen, E, Helin P. (1997) Ødelægger NSAID ledbrusk?. Ueskr Læger 159;21: 3194-96.
  66. Tate, G, Mandell BF, Laposata M. ym. (1989) Suppression of acute and chronic inflammation by dietary gamma linolenic acid. J Rheumatol 16;6:729-34
  67. Theander E, Horrobin DF, Jacobsson LT, Manthorpe R. Related Articles Gammalinolenic acid treatment of fatigue associated with primary Sjogren's syndrome. Scand J Rheumatol. 2002;31(2):72-9. (Abstract)
  68. Thys-Jacob,s S, et al. Calcium carbonate and the premenstrual syndrome: Effects on premenstrual and menstrual symptoms. Am J Obstet Gynecol. 1998a;179(2):444–452.
  69. Thys-Jacobs, S, et al. Calcium carbonate and the premenstrual syndrome: Effects on premenstrual and menstrual symptoms. Am J Obstet Gynecol. 1998b;179(2):444–452.
  70. Tolonen, M. (1984a) Välttämättömät rasvahapot. Kirjassa: Terveyttä ja pitkää ikää vitamiineista ja hivenaineista. Espoon Bioterapia ss. 264-269.
  71. Tolonen, M (1984b) Allergiat. Kirjassa: Terveyttä ja pitkää ikää vitamiineista ja hivenaineista. Espoon Bioterapia ss.67-68.
  72. Tolonen, M. (1986) Vitaminer, mineraler och fettsyror. Kirjassa: Calmgård Bergmark M (Toim.) Barnallergi, Allerbok
  73. Tolonen M, et al. (1988) Vitamin B status in Finnish elderly. Comparison with Dutch younger adults and elderly. The effect of supplementation. In J Vitam Res 58(1):73-77
  74. Vaddadi KS (1981). The use of gamma-linolenic acid and linoleic acid to differentiate between temporal lobe epilepsy and schizophrenia. Prostaglandins Med 6: 375–379.
  75. Chung BY, Kim JH, Cho SI, et al. Dose-dependent effects of evening primrose oil in children and adolescents with atopic dermatitis. Annals of Dermatology 2013;25(3);285-291. PubMed
  76. Simon D, Eng PA, Borelli S,et al. Gamma-Linolenic Acid Levels Correlate with Clinical Efficacy of Evening Primrose Oil in Patients with Atopic Dermatitis. Advances in Therapy. 2014 Jan 17. Abstract