Itsehoidon artikkelit

Crohnin tauti

Päivitetty 19.12.2014

Noin 5 000 suomalaista potee Crohnin tautia (engl. Crohn´s Disease, CD). Se on siis melko harvinainen krooninen tulehduksellinen ja hyvin kiusallinen suolistosairaus. Uusia tapauksia ilmaantuu vuosittain 4–6/100 000 asukasta kohti. Kelan tilastojen mukaan ilmaantuvuus on kuitenkin nelinkertaistunut 20 viime vuoden aikana. Antibioottien yletön käyttö voi olla yhtenä syynä taudin yleistymiseen. Englantilainen gastroenterologi David Grimes esittää uutta tietoa taudin syistä ja sen lääkkeettömistä hoitomahdollisuuksista D-vitamiinilla ja kalaöljyllä. D-vitamiinia voidaan tarvita jopa 250 mikrogrammaa (µg) päivässä, osoittaa amerikkalainen tutkimus.

Tauti ilmaantuu tyypillisesti 15–30 vuoden iässä, mutta se voi tulla myös nuoremmille lapsille ja iäkkäämmille ihmisille. Vallitsevia käsityksiä taudin syistä ja hoidoista voi lukea Crohn ja colitis ry:n sivustolta. Englanninkielisessä Wikipediassa taudista on enemmän tietoa kuin suomenkielisessä, jonka teksti on lähes yhteneväinen Crohn ja colitis –sivuston kanssa. Crohnin tautiin liittyy usein vuotava suoli -oireyhtymä. Sen hoidossa voi olla apua probiooteista, E-EPAsta, sinkistä ja berberiinistä.

Englantilainen gastroenterologi David Grimes korostaa kirjassaan Vitamin D and Cholesterol – The importance of the sun (2009) D-vitamiinin tärkeää, mutta aliarvostettua merkitystä näissä ja muissakin pitkäaikaisissa sairauksissa. Grimes on vakuuttunut siitä, että taudin aiheuttaja on tuberkuloosinsukuisen bakteerin, Mycobacterium aviumin alalaji paratuberculosis, jonka lyhenne on MAP. Mycobacterium avium aiheuttaa tuberkuloosia linnuilla ja sen alalaji naudalla. Bakteerin osuutta CD:ssä ei ole kuitenkaan kyetty osoittamaan varmuudella, mutta Grimes pitää sitä todennäköisenä syytekijänä. Vaihtoehtoisena hypoteesina on esitetty, että tauti johtuisi useiden eri virusten ja bakteerien aiheuttamasta infektiokuormasta (ns. dirty chicken -teoria). Sitäkään ei ole kyetty todistamaan sitovasti.

Erittäin herkällä PCR-tekniikalla MAP on todettu 65 prosentissa Crohnin tautia sairastavien suolinäytteistä, mutta vain 12,5 prosentilla verrokeista ja 4,3 prosentilla CU-potilaista. Joka toisen CD-potilaan verestä on löydetty MAPin elävää DNA:ta, kun vastaava löydös oli CU-potilaista oli 22 % ja terveillä verrokeilla 0 %. MAP-teorian todistaminen on vaikeaa, sillä tätä bakteeria ei kyetä viljelemään laboratoriossa eikä se tartu koe-eläimiin. Sitä esiintyy kuitenkin märehtijöissä: vuohissa, lampaissa ja nautaeläimissä. Niinpä on mahdollista, että CD-potilaat ovat saaneet tartunnan lapsuudessaan lehmänmaidosta. Bakteeri asuu uinuvana sferoplasteissa ja aiheuttaa sairauden vain harvoin, silloin kun isännän vastustuskyky on heikentynyt (kuten esimerkiksi D-vitamiinin tai omega-3-rasvahappojen puutteessa).

Crohnin taudin suolessa aiheuttamat muutokset ovat hyvin samankaltaisia kuin tuberkuloosissa. Niinpä Englannissa lääkärit diagnosoivat suolen muutokset (granulomat) usein Crohnin taudiksi, jos potilas on valkoihoinen britti, mutta tuberkuloosiksi, jos potilas on eteläaasialainen maahanmuuttaja (ennakkoasenteen vuoksi). Crohnin tauti, tuberkuloosi ja syöpä muistuttavat toisiaan sikäli, että ne kaikki murtavat side- ja muita kudoksia ja infiltroituvat (tai invasoituvat) lähikudoksiin ja -elimiin. Crohnin tauti voi infiltroitua suolen osasta toiseen tai suolesta virtsarakkoon tai ihoon. Grimes kertoo omasta potilaastaan, jolla tauti oli levinnyt suuhun ja kasvoihin.

Invaasion ajatellaan tapahtuvan tulehdusta välittävien yhdisteiden, sytokiinien (mm. tuumorinekroositekijä alfan, TNF-alfa) välityksellä, aivan samoin kuin syövässäkin. Näitä sytokiineja syntyy, kun valkosoluihin kuuluvat syöjäsolut, makrofagit, aktivoituvat. Niiden tehtävänä on syödä (tuhota) elimistöön tunkeutuneet vihamieliset mikrobit. Osalla ihmisistä tulehdusreaktio kuitenkin jää pysyvästi "päälle", mikä myötävaikuttaa lähes kaikkien pitkäaikaisten tautien syntyyn ja etenemiseen. Crohnin tautia hoidetaan tulehdussytokiineja (TNF-alfa) vaimentavilla (reuma)lääkkeillä, mutta niiden teho on vaatimaton. Suoneen annettuna tällainen lääkitys voi aktivoida uinuvan tuberkuloosin. Makrofagitasapainoteorian mukaan TNF-alfalla saattaa olla myös elimistöä suojaavaa vaikutusta, mutta toisaalta se voi pahentaa tulehdustautia. Asiaa ei ymmärretä vielä kovin hyvin.

Syöpä ja tuberkuloosi voivat levitä paikallisiin imusolmukkeisiin ja sieltä imuteitse muihin kudoksiin. Siten syntyy uusia sekundaarisia tautipesäkkeitä. Syövässä niitä kutsutaan etäpesäkkeiksi (metastaasi) ja tuberkuloosissa miliaaripesäkkeiksi (miliaarituberkiloosi tarkoittaa useammassa paikassa esiintyvää tautia). Crohnin tauti voi myös levitä paikallisiin imusolmukkeisiin, mutta se ei siirry niistä imuteitse etäällä oleviin kudoksiin.

Auringonvalon ja D-vitamiinin – tai pikemminkin niiden niukkuuden – merkitys näkyy siinä, että Crohnin tautia esiintyy väestössä sitä enemmän, mitä kauemmaksi päiväntasaajalta mennään. Kanadassa Crohnin tautia raportoidaan esiintyvän eniten maailmassa, 0,5 prosentilla väestöstä (Suomessa 0,1 %). Kreikassa uusia tapauksia ilmaantuu vuodessa 0,3/100 000 asukasta, mutta Suomessa ja Ruotsissa 15 kertaa enemmän. Amerikkalainen tutkimus kertoo, että mitä vähemmän Crohn-potilaat saavat auringonvaloa iholleen, sitä useammin heille pitää tehdä suoleen leikkauksia (Govani ym. 2014). Tämäkin tutkimus puhuu sen puolesta, että D-vitamiinia pitää ottaa purkista.

D-vitamiinin merkitystä Crohnin taudissa on tutkittu vasta vähän, mutta uutta tietoa julkaistaan jatkuvasti. D-vitamiinilisä – paljon viranomaissuositusta suurempana päiväannoksena – auttaa selvästi monia potilaita, joista osa tulee oireettomiksi. Osalla tautia potevista on todettu mutaatioita D-vitamiinireseptoreissa, VDR (D-vitamiinin vastaanottimissa soluissa). D-vitamiinireseptori (VDR) kuuluu transkriptiotekijä-perheen tumareseptoreihin, jotka säätelevät kohdegeenien ilmentymistä sitoutumalla geenien säätelyalueilla oleviin vaste-elementteihinsä. VDR:n toimintaa ohjaa D-vitamiinin biologisesti aktiivinen muoto kalsitrioli (1,25(OH)2D3). Se vaikuttaa erityisesti suolistossa, jossa se lisää kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä ja turvaa siten luulle tärkeiden rakennusaineiden saantia. Kalsitrioli vaikuttavaa suotuisasti immuunijärjestelmään ja säätelee solun jakautumiseen vaikuttavia geenejä. Kalsitriolin pieni pitoisuus seerumissa (S-D-25) lisää riskiä sairastua mm. paksusuolen syöpään (Klampfrer 2014). D-vitamiini ehkäisee ja vaimentaa tulehdusta (tulehdussytokiinejä), mikä selittää D-vitamiinin suotuisia vaikutuksia myös Crohnin taudissa (Klampfrer 2014).

Eräässä tutkimuksessa VDR:n mutaatiota (polymorfismia) havaittiin 53 CD-potilaalla 245:stä (22 %), ja 20:lla 165 terveestä verrokista (12 %). Haavaista paksusuolentulehdusta (CU) potevilla mutaatioita oli yhtä paljon kuin terveillä (12 %). Tässä suhteessa Crohnin tauti ja CU näyttävät eroavan toisistaan. Myös Iranissa on todettu VDR:n mutaatioita CD-potilailla.

Monet Crohnin tautia potevista ihmisistä kärsivät piilevästä D-vitamiinin (kalsidiolin) puutteesta, mikä on voinut altistaa heidät Crohnin taudille ja luukadolle. Aktiivista tautia sairastavien potilaiden seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) on yleensä pienempi kuin remissiossa (oireettomassa vaiheessa olevien), todetaan uudessa amerikalaisessa tutkimuksessa (Ham ym. 2014). Joillakin CD-potilailla on todettu suurentunut seerumin D3-vitamiinin (kalsitriolin) pitoisuus; kalsitrioli on D-vitamiinin aktiivinen muoto, kun taas kalsidioli on sen inaktiivinen esiaste. Se muuntuu munuaisissa aktiiviseksi 1-alfa-hydroksylaasi-entsyymin vaikutuksesta. Makrofagit puolestaan aktivoivat tätä entsyymiä, mikä liittää asian tulehdusreaktioihin. D-vitamiini hillitsee tulehdusta, ja voi olla tärkeä tekijä CD:n ehkäisyssä ja hoidossa.

Tohtori Alex Ulitsky ja työtoverit (Medical College of Wisconsin, Milwaukee) esittivät vuonna 2008 American College of Gastroenterologyn kokouksessa raportin 403 Crohnin tautia ja 101 CU:ta potevan henkilön D-vitamiinistatuksesta. Joka toisella todettiin D-vitamiinin puute ja 11 %:lla vakava puute. Pahimmat puutteet olivat ikääntyneillä potilailla. Mitä suurempi puute oli, sitä vaikeammat olivat taudin oireet. Tutkijat pitävät D-vitamiinia tärkeänä suolistotulehdusta poteville, koska tämä vitamiini parantaa immuunijärjestelmän toimintaa. Erässä toisessa tutkimuksessa (2011) verrattiin D2-vitamiinin imeytymistä terveillä ja Crohn-potilailla. Kerta-annos oli 50 000 IU eli 1250 mikrogrammaa (µg). Potilailla imeytyminen oli keskimäärin 30 % heikompaa kuin verrokeilla. Tulos puoltaa seerumin D-vitamiinin (S-D-25) mittaamista oikean D-vitamiiniannostuksen löytämiseksi. Minun käsitykseni mukaan potilaiden S-D-25:n tulisi olla noin 120–160 nmol/l.

Vancouverin sairaalassa Kanadassa seurattiin 193 Crohn-potilasta, yhteensä yli 10 000 mieskuukautta. Tällöin todettiin 592 relapsia (uusiutumista). Niitä sattui eniten tammikuussa ja vähiten kesäaikaan. Vaikka auringonvalon ja D-vitamiinin osuutta ei mainita raportissa, ne voivat selittää löydöstä. Jos MAP on taudin merkittävä syytekijä, D-vitamiini voi olla tärkeä aine sen ehkäisyssä ja hoidossa, sillä D-vitamiini parantaa immuunipuolustusta (mm. tuberkuloosia vastaan). Vaikutus välittyy ainakin osittain makrofagien kautta: D-vitamiini tehostaa niiden toimintaa. Jos tämä hypoteesi on oikea, niin silloin nykyinen immunosuppressiivinen hoito ei olekaan paras mahdollinen, vaan immuunipuolustusta tulisi päinvastoin tehostaa (eikä vaimentaa) helioterapialla (auringonotto, alppiaurinko), D-vitamiinilla ja kalaöljyn omega-3-rasvahapoilla.

Bostonin yliopiston tutkimus (2011) vahvistaa, että Crohnin tautia potevilla D-vitamiini imeytyy tavallista huonommin. Noin 70 % potilaista poteekin D-vitamiinin puutetta (Bostonissa, joka sijaitsee Madridin leveysasteella). Tästä syystä he tarvitsevat tavallista enemmän D-vitamiinia nostaakseen S-D-25:n ihanteelliselle tasolle (100–150 nmol/l).

Massachusetts General Hospitalin tutkimuksessa 250 mikrogrammaa (µg) päivässä lievitti merkitsevästi Crohnin taudin oireita. Tulokset kerrottiin 2011 American College of Gastroenterologyn vuosikokouksessa.  Tanskalaisen Aarhusin yliopiston raportti upoltaa D-vitamiini käyttöä Crohnin taudin hoidossa (Bartels ym. 2013). Tämäkin tukimus tukee monien suomalaisten potilaiden kokemuksia.
Medicalxpress 30.10.2011

Pennsylvanian yliopiston tutkimuksessa 18 Crohn-potilaalle annettiin D-vitamiinia aluksi 4000 IU eli 100 mikrogrammaa (µg) päivässä 2 viikkoa, jonka jälkeen annosta lisättiin joko 125 µg:aan päivässä tai niin, että seerumin D-vitamiini pitoisuus (S-D-25) nousi vähintään 40 ng:aan/l eli100 nanomoliin litrassa (nmol/l). D-vitamiinihoito kesti 24 viikkoa (eli lähes puoli vuotta). Valtaosa eli 14/18 potilasta tarvitsi 125 µg/vrk, jotta S-D-25 nousi tavoitteeseen. Potilaiden vointi (quality-of life scores) parani. Tutkimuksen voi lukea kokonaisuudessaan maksutta alla olevasta linkistä. Suosittelen sitä lämpimästi erityisesti Mikael Fogelholmille, Christel Lamberg-Allardtille, Ursula Schwabille, Suvi Virtaselle ja Paula Hakalalle, jotka esiintyvät julkisuudessa D-vitamiiniasiantuntijoina. Hehän väittävät, että 50 nmol/l riittää kaikille.

Irlannissa (Trinity University Dublin) 27 Crohn-potilasta sai joko D-vitamiinia (50 µg/vrk) tai lumetta 3 kuukautta. D-vitamiini lievitti oireita ja paransi lihasvoimaa ja elämänlaatua.

Kalaöljyllä on raportoitu myönteisiä hoitotuloksia. Italialaisen Torinon S. Giovanni Battista -sairaalan tutkimuksessa Andera Belluzzi työtovereineen antoi 2,7 g/vrk kalaöljyä (1,8 g EPAa ja 0,9 g DHA:ta) 39:lle ja lumetta 39:lle kaltaistetulle Crohn-potilaalle, jotka olivat remissiossa (oireettomassa vaiheessa). Kalaöljyä saaneista 11 ja lumetta saaneista 27 potilasta sai relapsin (tauti uusiutui). Toisin sanoen, kalaöljy pidensi useimpien potilaiden remission kestoa. Tutkimusraportti on kirvoittanut vilkkaan tieteellisen kirjoittelun kalaöljyn omega-3-rasvahappojen mahdollisista hyödyistä erilaisissa tulehduksellisissa taudeissa (katso artikkelin lopussa olevia kirjallisuusviitteitä). Itse suosittelen yhdistämään kalaöljyn (E-EPAn), D-vitamiini ja karnosiinin, koska näin saadaan aikaan synergistinen hoitovaikutus.

Science Daily 27.1.2010

Extra Vitamin D May Ease Crohn's Symptoms, Study Finds. 2013 May 18

Govani SM, Higgins PD, Stidham RW, Montain SJ, Waljee AK. Increased Ultraviolet Light Exposure is Associated With Reduced Risk of Inpatient Surgery Among Patients With Crohn's Disease. Journal of Crohn´s & Colitis. 2014 Nov 26. pii: jju002. PubMed

Klampfer L. Vitamin D and colon cancer. World Journal of Gastrointestinal Oncology. 2014 Nov 15;6(11):430-7. doi: 10.4251/wjgo.v6.i11.430. Review. Free Full Text
Ham M, Longhi MS, Lahiff C, Cheifetz A, Robson S, Moss AC. Vitamin D Levels in Adults with Crohn's Disease Are Responsive to Disease Activity and Treatment. Inflammatory Bowel Diseases. 2014 Mar 27. [Epub ahead of print]
Yang L, Weaver V, Smith JP, et al. Therapeutic Effect of Vitamin D Supplementation in a Pilot Study of Crohn's Patients. Clin Transl Gastroenterol. 2013 April; 4(4): e33. Published online 2013 April 18. doi: 10.1038/ctg.2013.1 Free Full Text

Bartels LE, Jørgensen SP, Bendix M, et al. 25-Hydroxy vitamin D3 modulates dendritic cell phenotype and function in Crohn's disease. Inflammopharmacology. 2013 Jan 23. Abstract