Suojaravinteet

Tarvitaanko suojaravinteita?

Tämä on puhtaasti tieteellinen katsaus, jossa ei mainita nimeltä mitään luontaistuotevalmistetta. Niistä kiinnostuneita kehotetaan keskustelemaan asiasta terveydenhuollon asiantuntijan kanssa.

Pitäisikö ravintoa täydentää vitamiineilla, hivenaineilla ja muilla lisäravinteilla, vai riittääkö tavallinen ruoka? Siinä on kysymys, josta on kiistelty Suomessa ainakin jo 20 vuoden ajan. Yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei ole olemassa. Vastaus riippuu siitä, kuka kysyy ja ketä tarkoitetaan.

EU-maissa on äskettäin tutkittu kansalaisten käsityksiä siitä, miten terveellisesti he syövät. Keskimäärin 70 prosenttia eurooppalaisista uskoo syövänsä terveellisesti, eikä tunne tarvetta muuttaa ruokatapojaan. Yli puolet suomalaisista myöntää syövänsä epäterveellisesti.

Kansanterveyslaitos vetoaa lautaselle koottuihin malliaterioihin ja inttää, että suomalaiset saavat ruuastaan riittävästi lähes kaikkia vitamiineja. Käytännössä ihmiset eivät tunne ravitsemussuosituksia, eivätkä syö niiden mukaan. Kun terveiden ja sairaiden ihmisten verestä on mitattu vitamiinien ja hivenaineiden pitoisuuksia, on käynyt ilmi, että ihmisillä on useimmiten puutetta yhdestä tai useammasta suojaravinteesta.

Myös konservatiivisten tutkijoiden ja lääkärilehtien mielipiteet ovat nyt muuttuneet ja muuttumassa. Harvardin yliopiston tutkijat ovat käyneet läpi vitamiineista julkaistut lääketieteelliset tutkimukset vuosilta 1966-2002 ja tulleet siihen tulokseen, että kaikille aikuisille - riippumatta ruokavaliosta ja terveydentilasta - tulee suositella monivitamiinitabletteja ruuan lisänä.

Osa väestöstä tarvitsee kiistatta ravintolisiä. Tässä joitakin esimerkkejä, joita kukaan asioista perillä oleva ihminen ei voi kiistää:

• pikkulapset tarvitsevat D-vitamiinia riisitaudin ehkäisyyn
• odottavat äidit foolihappoa, rautaa ja muitakin lisäravinteita
• naiset tarvitsevat kalkkia ja D-vitamiinia luukadon ehkäisyyn
• ksylitoli ehkäisee hammasmätää ja lasten korvatulehduksia
• kasvisteroli alentaa kohonnutta veren kolesterolia
• sinkki ehkäisee infektioita ja auttaa anoreksiassa
• fosfoseriini parantaa muistia ja ehkäisee Alzheimerin tautia
• neidonhiuspuu-uute ehkäisee dementiaa
• inkivääriuute ja vihersimpukkauute puolestaan tehoavat usein nivelrikkoon, nivelreumaan ja muihin nivel- ja selkävaivoihin
• kalaöljy ja helokkiöljy hoitavat ihoa, allergioita sekä lisäävät yleistä vastustuskykyä
• flavonoidit ja muut antioksidantit ehkäisevät harmaakaihia, reumaa, sydäntauteja ja monia muita vanhenemiseen liittyviä tauteja
• karotenoidit suojaavat ihoa ja silmiä
• lykopeeni, D- ja E-vitamiinit ja seleeni ehkäisevät eturauhasen syöpää
• glukosamiinit hoitavat nivelvaivoja
• C-vitamiini ja magnesium ehkäisevät aivohalvausta
• C-, D- ja E-vitamiinit estävät syöpää
• karnosiini on monipuolisin lisäravinne, mitä ajatella saattaa

Uudet koti- ja ulkomaiset väestötutkimukset ovat varmaan vieneet yöunet niiltä, jotka ovat vuosikausia väittäneet, ettei suomalainen tarvitse ravintolisiä. Suuri osa suomalaisista saa näet aivan liian vähän ravinnossaan D-vitamiinia, foolihappoa sekä B6- ja B12-vitamiinia. Kromin saanti on meillä vähäisintä koko maailmassa. Magnesium saanti on usein niin alakantissa, että siitä seuraa sydämen rytmihäiriöitä ja verenpaineen nousua.

Uusi mullistus tuli äskettäin, kun homokysteiini-niminen aminohappo osoittautui kolesteroliin verrattavaksi sydän- ja verisuonitautien aiheuttajaksi. Kohonnut homokysteiini alenee foolihapon ja B6- ja B12-vitamiinien avulla. Edellä oleva luettelo erilaisista lisäravinteista ja niiden terveyttä edistävistä vaikutuksista on hämmentävä. Listaan tulee kaiken aikaa jatkoa, sillä tutkimukset tuottavat jatkuvasti uutta mullistavaa tietoa vanhoista tutuista ravintoaineista.

Osa lääkäreistä kannattaa, osa vastustaa lisäravinteita, osa taas ei ota kantaa koko asiaan. Vastustajien mielestä riittää, että syömme monipuolisesti tavallista ruokaa. Mutta siinäpä asian ydin onkin. Mitä lääkärit todellisuudessa tietävät ravinnosta ja ravintoaineiden todellisesta saannista - eivät juuri mitään. Moniko meistä/heistä tuntee suositukset? Ketkä tosiasiassa syövät riittävän monipuolisesti? Kiista lisäravinteiden tarpeesta ei ole musta-valkoinen, joko-tai –tyyppinen ongelma. Ehdotonta totuutta ei ole helppo löytää.

Asiantuntijoiden mukaan saamme ruuasta riittävästi esimerkiksi elintärkeitä karotenoideja, kunhan syömme päivittäin viisi (5) kertaa hedelmiä, kasviksia ja vihanneksia. Mutta kuka meistä syö viisi annosta hedelmiä ja kasviksia joka päivä? Moni ei edes tiedä, miten vihanneksista tehdään ruokaa. Tilaston mukaan me suomalaiset syömme keskimäärin 55 kiloa vihanneksia vuodessa. Se tekee vaivaiset 150 grammaa päivässä henkilöä kohti. Eri ihmiset ymmärtävät myös kovin eri lailla, mitä tarkoittaa fraasi "monipuolinen ruokavalio". Oma isäni uskoi syövänsä monipuolisesti, kun hän eilen söi kaurapuuroa, tänään leipää ja makkaraa ja huomenna hän aikoo syödä hernerokkaa.

Lisäravinteiden tarve kasvaa iän myötä

Vanhojen ihmisten ruokavalio on usein yksipuolinen ja puutteellinen. Yli 70-vuotiaana ihmiset vähentävät selvästi syömistään joko tietoisesti tai huomaamattaan. Energian tarve vähenee yhteen kolmasosaan kun ihminen vanhenee kolmikymppisestä kahdeksankymppiseksi. Suojaravinteiden päivittäinen tarve pysyy kuitenkin ennallaan tai jopa kasvaa. Kun ruuan määrä vanhemmiten pienenee, jää myös ruuan sisältämien vitamiinien, hivenaineiden ja muiden suojaravinteiden saanti usein jopa alle vähimmäistarpeen. Eniten vähenee kalkin ja sinkin saanti. Joka viidennen yli 70-vuotiaan kohdalla vähintään kolmen ravintoaineen saanti jää päivittäistä tarvetta pienemmäksi. 76-vuotiaista jo joka kolmannella on vähintään kolmen suojaravinteen puutos. Seurauksena on ennenaikainen, turha vanheneminen, rappeutuminen ja sairastuminen ikääntymiseen liittyviin tauteihin ja vaivoihin.

Luukato eli osteoporoosi on tyypillinen kivennäisaineiden puutostila, joka on yleinen vanhenevilla naisilla. Siinä luusto haurastuu, koska se menettää kalkkia ja muita mineraaleja. Tavallisen ruokavalion kalkki ja muut kivennäisaineet sekä vitamiinit ja normaali liikunta eivät riitä pitämään naisten luita lujina läpi elämän.

Kalkin päivittäistä saantisuositusta onkin nostettu 800 mg:sta 1500 mg:aan. Näin suurta määrää on vaikea, jollei suorastaan mahdoton saada tavallisesta ravinnosta. Lisäksi kalkin imeytyminen suolistosta vereen vähenee suuresti iän myötä. 75-vuotiaana imeytyminen on vain yksi viidesosa siitä mitä se on 30-vuotiaana.

Maitotuotteita välttävät ihmiset (muun muassa laktoosi-intoleranssista kärsivät ja maitoallergikot) ovat vielä luku sinänsä. Heidän on vaikea saada ruuastaan riittävästi kalkkia. On selvää, että osa naisista tarvitsee kalkkia (ja muita luuston rakennusaineita) lisäravinteena ruuan lisänä.

Lahden kaupungin vanhainkodin tutkimuksessa todettiin verikokeissa joka neljännellä asukkaalla piilevä B6-vitamiinin puutos. Ruuan laadussa ei ollut mitään vikaa, puutteen syynä oli yksinkertaisesti liian vähäinen ruuan syönti. Siihen taas oli useita syitä: huonot hampaat, ruokahaluttomuus, vähäinen energian tarve, vähäenergisyys, masennus, kiinnostuksen puute ruokailua kohtaan jne. Pieni 2 mg:n lisäannos päivässä poisti nopeasti kaikkien B6-vitamiinin puutteen. Myös B12-vitamiinin piilevä puute on Suomessa yleistä. Siitä kärsii ainakin 15% 70 vuotta täyttäneistä. Puute lisää dementian riskiä. Foolihapon piilevä puutos on vieläkin yleisempää, osoittivat Kuopion yliopiston tutkimukset äskettäin.

Yhdysvalloissa yli 80 000 henkilön tieteellisessä tutkimuksessa kävi ilmi, että B6-vitamiini ja foolihappo suojaavat sydäntä. Nämä kaksi vitamiinia yhdessä vähensivät sydäninfarktin vaaran puoleen normaalista.

D-vitamiinin saanti ruuasta on usein liian niukkaa. Suuri osa suomalaisista saa sitä alle puolet tarpeesta. Niinpä D-vitamiinin puutos onkin yleistä etenkin vanhuksilla pimeänä vuodenaikana. (Kesällä auringonvalo tekee ihossa D-vitamiinia.) D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää, jotta luusto ja hampaat pysyisivät vahvana. Yli 75-vuotiaiden tulisikin nauttia D-vitamiinia ruuan lisänä esimerkiksi kalaöljyn muodossa.

Puolet suomalaisista miehistä kärsii piilevästä C- ja E-vitamiinien puutteesta, joka lisää sydäninfarktin ja verenpainetaudin vaaraa. C- ja E-vitamiinien yhdistelmä vähentää merkittävästi verisuonten kalkkiutumista. Tämä havainto tehtiin äskettäin Kuopion yliopiston laajassa seurantatutkimuksessa.

Alkoholi, tupakka ja lääkkeet

Alkoholi, tupakka, kahvi ja monet lääkkeet kuluttavat elimistön suojaravinteita normaalia enemmän. Alkoholi muuttuu elimistössä myrkyllisiksi yhdisteiksi (aldehydeiksi), joiden hajun jokainen tunnistaa seuraavana päivänä (ns. vanhan viinan lemu). Elimistön suojaravinteet eliminoivat näitä yhdisteitä ja tekevät niitä myrkyttömiksi, mutta kuluvat itse samalla. Siksi alkoholin runsas käyttö vähentää elimistön vitamiini- ja hivenainevarastoja, ja alkoholin suurkuluttaja rappeutuu ja vanhenee ennen aikojaan. Sama koskee suurtupakoijaa. Kahvi riistää naisten luustosta kalkkia ja lisää siten luukadon vaaraa. Monet synteettiset lääkeaineet kuluttavat elimistön vitamiineja: metformiini (diabeteslääke) ja metotreksaatti ovat foolihapon vastavaikuttajia; kolesterolia alentavat lääkkeet estävät B12-vitamiinia. Näiden vitamiinien puute kohottaaa veren homokysteiiniä, mikä voi johtaa sydäninfarktiin.

Lääkäreiden ravitsemuskoulutus puutteellista

Ravitsemuslääketiede on kehittyvä ala, joka tuottaa kiihtyvällä vauhdilla uutta tietoa ravintoaineiden ja sairauksien välisestä syy-yhteydestä. Uudet tiedot kumoavat vanhoja käsityksiä, ja niinpä myös ravintosuosituksia uusitaan jatkuvasti. Esimerkiksi vitamiinien ja hivenaineiden saantisuositukset perustuvat keripukin ja muiden klassisten puutostautien ehkäisyyn. Nyt kuitenkin tiedämme, että nämä suojaravinteet ehkäisevät ja hoitavat myös vanhenemismuutoksia sekä vanhenemiseen liittyviä sairaus- ja rappeutumistiloja.

Yhä useampi lääkäri syö itse antioksidantteja ja muitakin lisäravinteita, vaikkei vielä suosittelekaan niitä potilailleen. Tuoreen tutkimuksen mukaan peräti 44 prosenttia amerikkalaista sydänlääkäreistä syö itse antioksidantteja. Useimmat syövät E-vitamiinia (39%), C-vitamiinia (33%) tai beetakaroteenia (19%). Kuitenkin vain 37 prosenttia tutkituista lääkäreistä suosittelee antioksidantteja potilailleen. Minultakin on moni kollega kysellyt, mitä valmistetta hänen kannattaisi syödä ruuan lisänä.

Ravitsemuslääketiede on vielä niin uusi ala, ettei sitä sisälly riittävästi lääkäreiden eikä terveyden- ja sairaanhoitajien koulutukseen Suomessa. Tilanteen ei odoteta kohenevan merkittävästi lähiaikoina. Siksi terveydenhuollon ammattilaisten on usein vaikea tai mahdotonta ottaa kantaa potilaan tiedusteluun erilaisten lisäravinteiden tarpeesta. Käytännössä ammattihenkilö torjuu helposti sellaisen, mitä ei itse tunne. Lisäravinteista kiinnostunut ihminen joutuu etsimään tietonsa muualta: lehdistä, kirjoista, apteekista, luontaistuotekaupasta, luontaisterapeutilta tai nykyään vaikkapa internetistä.