Itsehoidon artikkelit

Sinkki - elintärkeä hivenaine

Päivitetty 11.11.2014

Sinkki säätää yli 200 entsyymin toimintaa ihmisen elimistössä. Siksi sillä on lukuisia elintärkeitä vaikutuksia. Sinkkinä tarvitsevat mm. A-vitamiinin, insuliinin, steroidien ja muiden hormonien sekä valkuaisaineiden tuotanto, ihon kunto ja haavojen paraneminen. Sinkki edistää välttämättömien rasvahappojen (mm. GLA, EPA, DHA) ja karnosiinin sekä omega-3-rasvahappojen toimintaa kudoksissa. Sinkillä on tärkeä merkitys flunssien ja allergioiden ehkäisyssä sekä yleisen vastustuskyvyn ylläpidossa. Sinkki vähentää riskiä sairastua diabetekseen ja sydän- ja valtimotauteihin ja parantaa näitä sairsauksia potevien ihmisten kuntoa ja hyvinvointia.

Sinkin piilevä puute on Suomessakin yleistä. Tavallisimpia syitä siihen ovat yksipuolinen ruokahalua ja huono ruokahalu (lapset, vanhukset). Muita syitä ovat imeytymishäiriöt (keskoset, vanhukset) ja runsas sinkin eritys (hikoilu, alkoholin käyttö, lääkitys, diabetes) sekä unihäiriöt. Rauta, kalkki, magnesium ja kasvisten fytaatit vähentävät ravinnon sinkin imeytymistä ja biologista hyväksikäyttöä.

Sinkin vajaus voi ilmetä monin tavoin: huono iho (akne), heikot kynnet ja hiukset, makuaistin häiriöt, infektioalttius, allergiataipumus, huono yleiskunto, sairastelualttius. Imeskeltävä sinkki tarjoaa apua erityisesti kurkun ja nielun tulehdustiloissa, sillä sinkki imeytyy suoraan suun ja nielun limakalvoille, jossa se vaikuttaa suoraan viruksiin ja bakteereihin.

Yleistä

Ihmisen elimistössä on 2–4 grammaa sinkkiä eli yhtä paljon kuin rautaa. Sinkin merkitys biologiassa keksittiin jo 1869, jolloin havaittiin, että sinkki on elintärkeä Aspergillus niger -nimiselle sienikasville. Kesti kuitenkin 1930-luvulle asti, ennen kuin tutkijat osoittivat, että sinkki on elintärkeä myös eläinten kasvulle. Vuonna 1940 onnistuttiin eristämään ja puhdistamaan ensimmäinen sinkkipitoisen metallientsyymi. Ensimmäiset raportit sinkin puutostiloista egyptiläisillä ja iranilaisilla lapsilla saatiin 1960-luvulla. Tärkeimmät löydökset olivat kasvun hidastuminen ja puutteellinen seksuaalinen kehitys, jotka kuitenkin paranivat sinkkihoidon avulla. Seuraava sinkkitutkimuksen virstanpylväs oli vuonna 1973 tehty havainto, että harvinainen perinnöllinen akrodermatitis enteropathica -niminen tauti johtuu ilmeisesti sinkin imeytymishäiriöstä eli siis sinkin puutteesta. Tätä tautia luonnehtivat rakkulainen märkivä ihottuma, infektioalttius sekä häiriintynyt pituuskasvu. Potilaan soluvälitteinen immuunijärjestelmä toimii virheellisesti sinkin puutteen vuoksi. Sinkkiä annetaan nykyisinkin hyvällä menestyksellä tähän geneettiseen häiriöön.

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on sinkkitutkimus edennyt valtavasti. Aiheesta on julkaistu tuhansia tutkimuksia. Tähän mennessä on opittu tuntemaan yli 200 sinkkiä sisältävää tai sinkistä riippuvaista proteiinia, enimmäkseen entsyymejä. Sinkillä on todettu tärkeä merkitys lukuisille hormonaalisille säätelyprosesseille sekä hormoni- ja soluvälitteiselle immuunijärjestelmälle. Kliinisessä lääketieteessä on sinkkihoidolla tärkeä merkitys monien oireiden ja tautitilojen hoidossa. Tässä muutamia esimerkkejä:

  • Kasvuhäiriöt
  • Hidastunut haavojen paraneminen
  • Useissa ihotaudeissa
  • Sokeritauti ja muut sisäerityshäiriöt
  • Gastroenterologiset sairaudet
  • Hedelmällisyyshäiriöt
  • Neurologiset taudit
  • Infektioherkkyys
  • Diabeteksen ehkäisy ja lisähoito
  • Valtimotautien ehkäisy ja hoito

Ravinnon sinkki

Lähes kaikki ravintoaineet sisältävät sinkkiä. Sitä on eniten eläinkunnan tuotteissa, kuten lihassa, kalassa ja muissa meriruuissa sekä sisäelimissä (maksa, munuainen). Kasvikunnan tuotteissa sitä on vähemmän ja niistä se imeytyy huonommin kuin lihasta. Koko- ja täysjyvävilja sisältää enemmän sinkkiä kuin valkoisista jauhoista valmistetut tuotteet.

Tässä muutamia esimerkkejä ravintoaineiden sinkkipitoisuuksista (mg/MJ):

Naudanmaksa 10
Naudanliha 9
Vasikanmaksa 17
Sianmaksa 10
Sianliha 4
Kana 1,5
Kala 1-1,5
Maito 1,4
Juusto 2,5
Maissi 3
Tomaatti 3
Peruna 1
Hedelmät 0,5-1

Imeytyminen

Vain 15-40% ravinnon sinkistä imeytyy elimistöön. Niinpä sinkin todellinen saanti riippuu suuresti ruokavaliosta. Eläinperäinen sinkki imeytyy paremmin kuin kasviperäinen. Kasvien sisältämä fytaatti estää sinkin imeytymistä. Myös kovin kuitupitoinen ruokavalio (joka muutoin on terveellinen) vähentää ravinnon sinkin imeytymistä. Näistä syistä pelkkä kasvisruokavalio ei ole ihanteellinen sinkin saannin ja imeytymisen kannalta. Monet muutkin syyt voivat vähentää ravinnon sinkin biologista hyväksikäyttöä, kuten maha-suolistosairaudet, infektiot, stressi sekä tapaturmat. Sinkin tarve lisääntyy tietyissä tiloissa, kuten lapsilla pituuskasvun aikaan sekä naisilla raskauden ja imettämisen aikana.

Tietyt kivennäis- ja hivenaineet vaikuttavat haitallisesti sinkin imeytymiseen ja biologiseen hyväksikäyttöön: magnesium, kalsium, fosfori, kupari, nikkeli, rauta ja seleeni toimivat sinkin vastavaikuttajina.

Tarve ja saantisuositus

Aikuisen sinkin päivittäinen tarve on 15 mg. Euroopassa saanti jää yleensä hiukan tätä pienemmäksi, naisilla 10 mg ja miehillä 12 mg. Vanhuksilla saanti on usein huomattavasti suositusta vähäisempää, mikä heikentää vastustuskykyä ikääntymiseen liittyviä muutoksia vastaan.

Raskauden aikana suositellaan 3 mg:n ja imettämisen aikana 10 mg:n lisäsaantia/vrk. Raskas fyysinen työ ja kova harjoittelu (huippu-urheilu) vaativat myös lisäsinkkiä, mutta siitä ei ole annettu tarkkoja suosituksia. Samoin imeytymishäiriöissä ja kroonisissa tautitiloissa sinkin tarve lisääntyy. Sinkin vajaus lisää riskiä sairastua sydäninfarktiin sekä aivohalvaukseen, sillä sinkki on verisuonille elintärkeä antioksidantti, joka suojaa vapaiden radikaalien haittoja vastaan.

Puutosoireet:

  • Kasvuhäiriöt
  • Lukihäiriöt
  • Hiusten lähtö
  • Hauraat kynnet
  • Akne, huono iho
  • "Karttakieli"
  • Uusiutuva haavainen suutulehdus
  • Allergiat
  • Infektioherkkyys
  • Krooniset
  • Hengitystiesairaudet
  • Haju- ja makuaistin heikkeneminen
  • Heikentynyt sokerinsieto
  • Impotenssi/haluttomuus
  • Ruokahaluttomuus/anoreksia
  • Muut neuro-psykiatriset oireet

Sinkin puutteen riskiryhmiä:

  • Lapset ja nuoret
  • Vanhukset
  • Kasvissyöjät
  • Alkoholin suurkuluttajat
  • Yksipuolisesti syövät/anorektikot
  • Odottavat ja imettävät naiset
  • Diabeetikot
  • Allergikot
  • Reumaatikot
  • Syöpäpotilaat
  • Unihäiriöiset
  • Munuaispotilaat
  • Keliakiapotilaat
  • Rautavalmisteita käyttävät sairaalapotilaat ja toipilaat

Sinkki elimistössä

Aikuisen noin 70 kg painavan ihmisen elimistössä on 2-4 g sinkkiä. Siitä lihaksistossa on noin 1500 mg (60%), luustossa 500-800 mg (20-30%), ihossa ja hiuksissa 210 mg (8%), maksassa 100-150 mg (4-6%) ja loput haimassa, suolistossa, keskushermostossa, munuaisissa ja veressä. Valtaosa (95%) sinkistä on solujen sisällä ja vain pieni osa solunvälitilassa ja elimistön nesteissä. Tämä seikka on tärkeä verikokeiden kannalta: sinkin mittaaminen seerumista tai plasmasta ei anna oikeaa kuvaa henkilön sinkkitilasta.

Turvallisuus

Verrattuna muihin kivennäis- ja hivenaineisiin sekä raskasmetalleihin sinkin myrkyllisyys on erittäin vähäinen. Elimistöön imeytynyt ylimääräinen sinkki erittyy nopeasti pois. Sinkki ei aiheuta mutaatioita, syöpää eikä sikiövaurioita. Lääkärit määräävät yleisesti sinkkiä muun muassa säärihaavan hoitoon 45-90 mg/vrk, jota pidetään turvallisena.

Yli 150 mg:n päiväannos (10 itsehoitotablettia/vrk) voi jatkuvassa käytössä aiheuttaa anemiaa ja alentaa HDL-kolesterolia. Yli 300 mg:n päiväannokset (yli 20 itsehoitoon tarkoitettua tablettia/vrk) saattavat alentaa veren kuparipitoisuutta ja aiheuttaa pahoinvointia.

Itsehoitoon tarkoitetuissa valmisteissa sinkkiä on enintään 15 mg, joka on suositeltu ja täysin turvallinen päiväannos.

Sinkki ja raskaus

Eläintutkimukset ovat jo kauan sitten osoittaneet, että sinkin vajaus altistaa sikiövaurioille. Ruotsissa Söderhamnin sairaalan äitiyspoliklinikalla tri Sten Jameson ja kätilö Margareta Bjurström tutkivat odottavien äitien sinkkitasapainoa ja syntyvien lasten kehitystä. Joka viidennelle äidille kehittyi 6.-10. raskausviikon aikana sinkin vajaus. Niille odottaville naisille, joiden veren sinkkipitoisuus laski, annettiin päivittäin 20 mg sinkkiä tablettina. Puutos korjaantui kaikilta.

Sinkkilisä vähensi keskenmenoja, synnytykset sujuivat normaalisti ja lapset olivat terveitä. Yliaikaisia raskauksia oli tavallista vähemmän. Tämä tutkimus vahvistaa monia aikaisempia raportteja, joissa sinkin puute on ollut yhteydessä keskenmenoihin, verenvuotoihin, yliaikaisuuteen ja synnytyskomplikaatioihin.

Äidin raskaudenaikainen sinkin puute voi altistaa lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana toistuville infektiotaudeille. Sinkki lisää sekä äidin että lapsen vastustuskykyä.

Sinkkihoito

Sinkin virallinen hoitoindikaatio on harvinainen ihotauti nimeltään Acrodermatitis enteropathica. Myös Wilsonin taudissa sinkki on indisoitu. Lisäksi sinkkihoitoa annetaan maailmalla yleisesti täydentävänä hoitona akneen, Crohnin tautiin, diabetekseen, keliakiaan, psoriasikseen, herpes simplexiin, säärihaavaan sekä hiustenlähtöön. Lisäksi sinkkiä annetaan muissa tiloissa, kuten seuraavasta ilmenee.

Sinkkiä lasten kasvuhäiriöihin

Ravinnon lisänä nautittu sinkki parantaa lasten hidastunutta kasvua. Sinkin puute on yleinen niillä 6-24 kuukauden ikäisillä lapsilla, joiden paino alittaa alimman 5% kasvukäyrän. Päivittäinen 5 mg:n sinkkiannos lisää lapsen kasvua merkittävästi. "Sinkkihoito hyödyttää lasta, jonka kasvu on hidastunut ravitsemussyistä", sanoo tri Walravens

Denverin yliopiston lastenklinikalta. Keskosilla ravinnon sinkin imeytyminen on normaalia vähäisempää, eikä saanti aina vastaa lapsen tarvetta. Joillakin keskosilla sinkin eritys ulosteeseen on tavallista runsaampaa, mikä lisää puutoksen mahdollisuutta.

Anoreksia nervosa

Ruotsin prinsessa Victoria lienee maailman kuuluisin anorektikko., Ruotsin lääkärilehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan sinkkihoito (45 mg/vrk) on eduksi ja suositeltavaa anoreksiassa. Ruokahalu paranee, paino nousee ja tyttöjen kuukautiset tulevat takaisin. Myös Saksassa lääkärit määräävän hoidoksi sinkkiä suun kautta (15-150 mg/vrk), sillä sinkin puute on yleinen tässä taudissa. Silloin on selvää, että pelkkä psyyken hoito tuottaa kehnoja tuloksia. Myös lääketieteen johtaviin lehtiin kuuluva Lancet on jo 1980-luvulla käsitellyt sinkkihoitoa useissa kirjoituksissa, eikä sitä pidetä mitenkään pelkkänä vaihtoehtohoitona.

Sinkki lisää vastustuskykyä

Sinkkilisä parantaa merkittävästi etenkin ikääntyvien ihmisten vastustuskykyä influenssaa ja muita hengitysteiden infektioita vastaan. Eräässä tutkimuksessa kahden vuoden seuranta-aikana 725:lla yli 65-vuotiaalla henkilöllä sinkkilisä paransi vasta-ainetuotantoa influenssarokotuksen jälkeen (vastustuskyky kohosi) ja heillä oli merkittävästi vähemmän hengitystieinfektioita.

Vanhastaan tiedetään, että sinkin puute heikentää solu- ja hormonivälitteistä immuunijärjestelmää. Interleukiini 2:n (IL-2) sekä tymuliinihormonin tuotanto kudoksissa vähenee. Puutteen korjaaminen sinkkilisän avulla lisää vastustuskykyä tarttuvia tauteja ja allergioita vastaan. Herkästi flunssaan sairastuvat henkilöt kokevat usein vastustuskykynsä paranevan sinkin avulla. Alkava flunssa paranee tavallista nopeammin kun potilas imeskelee sinkkitabletteja. Imeskeltävät tabletit sopivat myös lapsille.

"Karttakieli" (geographic tongue, lingua geographica)

Kielen limakalvon pinnassa esiintyy punaisia läiskiä, usein harmaareunaisia ja vaihtelevan muotoisia karttakuvioita. Tila ilmaantuu usein jo lapsuudessa ja pysyy tavallisesti muotoaan vaihdellen koko elämän ajan.

Karttakieli kuvattiin lääketieteessä ensimmäisen kerran jo vuonna 1831, mutta sen perimmäinen syy on edelleen tuntematon. Tila on hyvänlaatuinen, eikä se muutu pahanlaatuiseksi. Tutkimusten mukaan karttakieltä esiintyy 0,2–2 prosentilla aikuisista, mutta todellinen määrä voi olla suurempikin, koska oireettomat henkilöt eivät sitä välttämättä ilmoita lääkäreille.

Skotlantilaisessa 25 oireettoman karttakielipotilaan tutkimuksessa osoittautui, että heidän seerumin sinkkipitoisuutensa oli normaalia pienempi, ja sinkkilisä paransi useimpien kielen täysin.

Nuorten häiriökäyttäytyminen
Magnesiumin ja sinkin niukkuus nuorten ravinnostaa liittyy usein ulospäin (toisiin ihmisiin) suuntatuvaan häiriökäytökseen, ilmenee Länsi-Australian yliopiston tutkimuksesta (Black ym. 2014). Tulokset puoltavat ravintolisien antoa tällaisille nuorille.

Black LJ, Allen KL, Jacoby P, et al.  Low dietary intake of magnesium is associated with increased externalising behaviours in adolescents. Public Health Nutrition. 2014 Nov 6:1-7. Abstract

Lisätietoa englanniksi PubMed- hausta hae "zinc", tai jos haluat täsmentää hakua, hae esim. "zinc; diabetes" ,"zinc; absorption" , jne.