Multippeliskleroosi (MS-tauti)
Multippeli skleroosi eli MS-tauti on tila, jossa potilaiden aivoissa myllertää tulehdus (inflammaatio), joka aiheuttaa kognitiivisia (tiedollis-taidollisia) häiriöitä (lue lisää). Tulehduksen pohjalla ovat todennäköisesti geenivirheet, infektiot, D-vitamiinin puute ja vääristynyt omega-6/omega-3-tasapaino, toisin sanoen omega-3-rasvahappojen puutokset aivoissa (lue lisää) ja niiden aiheuttamat tulehdussytokiinit. Berberiini vaimentaa hermoston tulehdusta, joten myös tästä luonnonaineesta voi ola hyötyä MS-tautia poteville.
Englannissa Cambridgen yliopistossa on kehitetty uusi hoitomuoto, josta voi tulevaisuudessa tulla ratkaisu MS-taudin hoitoon: Aivojen kantasoluja on onnistuttu stimuloimaan niin, että ne korjaavat myeliinitupen vaurioita, kertoi The Guardian 6.12.2010. Raportti julkaistiin Nature Neurology -lehdessä. Hanketta johtaa neurotieteiden professori Robin Franklin.
Kuva terveen hermon myeliinitupesta
MS-potilas tarvitsee reilusti D-vitamiinia, 1–2,5 mikrogrammaa painokiloa kohti päivässä, niin että seerumin D-vitamiinin pitoisuus (25-OHD, S-D-25*) nousee noin 150–160 nanomooliin litrassa (nmol/l). Jokainen 10 nmol lisäys vähentää "skoovin" riskiä 10 %, kertoo uusi australialainen tutkimus, jota myös Suomen Lääkärilehti on selostanut. Oxfordin yliopiston geenitutkijat ovat osoittaneet, että D-vitamiini säätää yli 229 geeniä, jotka vaikuttavat solujen DNA:han. MS-tautia esintyy paljon pohjoisilla leveysasteilla, mutta Afrikassa tauti on käytännössä tuntematon (The Guardian 23.8.2010).
Turun yliopiston neurologian klinikan neurologien kaksoissokkotutkimus osoittaa, että interferonihoidon lisänä annettu D-vitamiinilisä (70 µg/vrk) vähentää MS-potilaan aivojen tulehdussmuutoksia.
Pariisin Pierre et Marie Curie -yliopiston neurologien tuore tutkimus tukee turkulaisten tuloksia. Pariisissa hoidettiin D-vitamiinilla 156 MS-potilasta (relapsing-remitting). D-vitamiinin päiväannos oli 3010 IU eli 75 mikrogrammaa (µg). Pahenemisvaiheet vähenivät 13,7 % jokaista 10 nanomoolin nousua kohti seerumissa. Ihannelukemaksi osoittautui vähintään 110 nmol/l, jolla skoovit vähenivät eniten.
Matala S-D-25 ja Epstein-Barr –virusinfektio edeltävät usein MS-taudin puhkeamista, kertoo saksalaisen Ruhr-University Bochumin tutkimus (Décard ym. 2012). Tämä merkitsee käytännössä sitä, että matala seerumin D-vitamiininpitoisuus heikentää immuunijärjestelmää, jolloin virusinfaktio pääsee puhkeamaan. Se puolestaan voi laukaista MS-taudin. Havainto puoltaa D-vitamiinin riittävää saantia. Toisin sanoen S-D-25:n tulee olla viitearvojen puitteissa (75–150 nmol/l.
D-vitamiini toimii parhaiten yhdessä kalaöljyn omega-3-rasvahappojen (kuten E-EPAn) kanssa.
Oslon yliopistoklinikan neurologien kirjallisuuskatsaus (2010) tulee samaan johtopäätökseen kuin Ranskan kansanterveyslaitos (INSERM): D-vitamiinin puute on MS-taudin riskitekijä. Lisäksi se lisää riskiä sairastua Parkinsonin ja Alzheimerin tauteihin, skitsofreniaan ja muihin mielenterveysongelmiin. D-vitamiinilla on siis tärkeä merkitys aivojen normaalin toiminnan kannalta. Käsitys vitamiinien merkityksestä terveydelle on siis muuttunut viime aikoina myönteiseksi koululääketieteessä.
Omega-3:n puutos puolestaan tuottaa myös tulehdusta aiheuttavia F2-isoprostaaneja. Näillä haitallisilla yhdisteillä on todennäköisesti yhteyttä myös siihen, että puolet MS-potilaista masentuu jossakin vaiheessa. Erityisen alttiita masentumaan näyttävät olevan ne potilaat, joita hoidetaan interferoni betalla (lue raportti). Yhdysvaltain terveysvirasto ilmoittaa verkkosivuillaan tutkimuksesta, jossa omega-3-rasvahappoja annetaan nyt tutkimusmielessä MS-potilaille (lue suunnitelma).
Hollantilaiset neurologit suosittavat MS-potilaille omega-3-rasvahappoja ja antioksidantteja (lue katsauksen yhteenveto). Suosittelen puhtainta ja tehokkainta kalaöljyä, etyyli-EPAa noin 2 000 mg/vrk. Se on todettu tehokkaaksi ja turvalliseksi jo monissa tutkimuksissa (taulukko). Japanilaisen tutkimuksen mukaan E-EPA vaimentaa SLE-autoimmuunitautia sairastavien potilaiden elimistössä vallitsevaa hapetusstressiä, joka riehuu myös MS-taudissa.
Toinen hollantilainen tutkimus selvitti mitä muutoksia MS-potilaan aivoissa on havaittu (Health Day 29.8.2006). Uusi koe-eläintutkimus puoltaa B3-vitamiinin käyttöä MS-taudissa (lue tutkimuksesta). Prolaktiini-hormoni suojaa hermojen myeliinituppia. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan hormonista saattaa olla hyötyä MS-potilaille (lue lisää).
MS-tauti, geenivirheet ja D-vitamiini
Th17-immuunisolut hyökkäävät neuronien kimppuun
F2-isoprostaanit
MS-taudissa aivoissa vallitsee kiihtynyt hapetusstressi, jota vapaat radikaalit aiheuttavat. Silloin syntyy F2-sarjan isoprostaaneja, jotka aiheuttavat ja pitävät yllä kroonista tulehdustilaa, inflammaatiota. Näin syntyy itse itseään ruokkiva noidankehä, joka huonontaa potilaan ennustetta. Ruotsalaiset neurologit ovat mitanneet F2-isoprostaaneja MS-potilaiden (n = 46), heidän terveiden jälkeläistensä (n = 46) ja terveiden verrokkien (n = 50) selkäydinnesteestä. Potilaiden ja heidän jälkeläistensa F2-pitoisuudet olivat suuremmat kuin verrokkien. Ehkä yllättäen kaikkein suurimmat pitoisuudet oli potilaiden lapsilla. Tulosten perusteella MS-potilaiden lapsilla vallitsee kiihtynyt hapetusstressi, mikä voi lisätä heidän riskiään sairastua MS-tautiin (Neuroscience Letters 2006). Tämän havainnon perusteella heidän kannattaisi ottaa ruoan lisänä D-vitamiinia sisältävää E-EPAa, joka se ehkäisee F2-isoprostaanien syntyä.
D-vitamiini ehkäisee MS-tautia
Interferoni gamma ja tuumorinekroositekijä-alfa (TNF-alfa) MS-taudissa
Interferonit ovat polypeptidejä, joilla on antiviraalisia, solujen kasvua estäviä ja immuunijärjestelmää sääteleviä vaikutuksia elimistössä. Interferoneja on kahta päätyyppiä: interferoni-alfa/beta sekä interferoni-gamma (IFN-
). Interferonia käytetään tietyissä tilanteissa lääkkeenä, jolla pyritään estämään vaikeita infektioita sekä lievittämään niiden vaikeusastetta.
Ihmisen valkosolut tuottavat luonnostaan interferoneja erityisesti virusinfektion aikana. Niiden tehtävänä on estää virusten lisääntymistä infektion alkuvaiheessa. Ne sitoutuvat kohdesolujen pinnalla oleviin spesifisiin reseptoreihin, mikä saa aikaan antiviraalisten geenien aktivoitumisen tumassa. Näiden geenien koodittamat proteiinit estävät virusten kasvua. Interferonit – aivan kuten vapaat radikaalitkin, joiden ensisijaisena tehtävänä on tapaa viruksia, bakteereita ja sieniä – ovat siis elimistön puolustajia, mutta asialla on käänteinenkin puolensa. Tilanne riistäytyy elimistön hallinnasta. Vapaat radikaalit voivat aiheuttaa hapetusstressin ja interferonit voivat laukaista MS-taudin ja pahentaa sen kulkua.
Naiset tuottavat luonnostaan enemmän interferoni gammaa kuin miehet. Siksi naiset sairastuvat miehiä useammin MS-tautiin. Tauti puhkeaa yleensä juuri virusinfektion jälkeen. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan suuri IFN-
-pitoisuus pahentaa multippeliskleroosia (MS-tautia). IFN-
ja TNF-alfa ovat syynä MS-potilaiden krooniseen väsymykseen (Multiple Sclerosis 2004). Nämä havainnot selittävät sitä, miksi IFN-
:a ja TNF-alfaa vaimentavia ravintolisiä käyttävät potilaat ovat yleensä paremmassa kunnossa kuin muut.
Stressi pahentaa MS-tautia, osoittaa muun muassa hollantilainen tutkimus. Samasta aiheesta kirjoitti myös British Medical Journal (27.3.2004). Erään tutkimuksen valossa T-valkosolujen tuottama IFN-
korreloi MS-potilaan väsymykseen ja masennukseen. Masennuksen onnistunut hoito voi vähentää potilaan IFN-
:n tuotantoa, mikä on eduksi taudin kulun kannalta. Näin ollen MS-potilaan kannatta ottaa ruoan lisänä samoja ravintolisiä, joita suosittelen masennuksen täydentävään hoitoon. Niistä tärkeimmät ovat D-vitamiini, E-EPA, karnosiini ja ubikinoni, mutta muutkin alla mainitut ovat eduksi. E-EPA ehkäisee ja hoitaa tutkitusti stressin biologisia haittavaikutuksia elimistössä. Lue lisää
MS-tautiin liittyy 5-lipoxygenaasi-entsyymiä (5-LOX) aktivoiva valkuaisaine (FLAP). Tutkijat pyrkivät kehittämään aineita, joilla tämän valkuaisaineen aktiivisuutta voitaisiin vaimentaa. Sitä vaimentavia luonnonaineita ovat muun muassa kalaöljyn EPA-rasvahappo ja vihersimpukkauute.
Autoimmuunitautiin sairastunut ihminen on vaarassa saada myös toinen autoimmuunitauti. Gastroenterolygy -lehden pääkirjoitus käsittelee tutkimusta, jonka mukaan suoliston autoimmuunihäiriöitä (Crohnin tautia tai haavaista paksusuolitulehdusta) sairastavilla ihmisillä ilmenee tavallista useammin MS-tautia. Tämäkin havainto selittää sitä, että tulehdusta, hapetusstressiä ja kohonnutta homokysteiiniä vaimentavat ravintolisät auttavat ihmisiä, jotka sairastavat näennäisesti aivan erilaisia kroonisia sairauksia, kuten suolistotulehdusta ja MS-tautia.
Ravintolisät
MS-potilaan kannattaa ehdottomasti käyttää D-vitamiinia (100–150 µg/vrk) ja karnosiinia (800–1200 mg/vrk), berberiiniä ja muita antioksidantteja (vahvaa vitamiinien ja hivenaineiden yhdistelmää) sekä E-EPAa (2 000 mg/vrk) ja helokkiöljyä. En suosittele helokkiöljyä yksinään, koska siitä syntyvä liika arakidonihappo voi pahentaa hermojen tulehdusta. Kaikki nämä lisäravinteet vaimentavat IFG:tä, TNF-alfaa ja niiden tuottamia tulehdussytokiineja,. kuten interleukiini 8:aa (IL8). Karnosiini ja E-EPA hillitsevät sitä (lue uutinen). D-vitamiinin puute on yleistä Suomessa sellaisten henkilöiden keskuudessa, jotka eivät ota sitä ravintolisänä. Turvallinen päiväannos aikuiselle on 250 µg/vrk ja lapselle 25 µg/vrk.
*S-D-25:n voi mittauttaa kaikissa yksityisissä kliinisissä laboratorioissa. Myös monet terveyskeskukset tekevät myös näitä analyyseja.
Muistakin ravintolisistä voi olla merkittävää hyötyä, esimerkiksi fosfoseriinistä. Espanjassa neurologit määräävät MS-potilaille kalsiumpyruvaattia, koska se tuottaa lihassolujen mitokondroissa energiaa ja lisää lihasvoimaa ja kestävyyttä. Lisäksi kalsiumpyruvaatti on erinomainen antioksidantti, joka hillitsee keskushermoston hapetusstressiä (joka vallitsee MS-taudissa ja muissa tulehdustaudeissa). Kalsiumpyruvaattia saa terveyskaupoista. Lihasvoimaa lisävä päiväannos on 3–5 grammaa/vrk. Sitä voi hyvin ottaa yhtaikaa muiden edellä mainittujen ravintolisien kanssa.
Berberiini vaimentaa hermostossa myllertävää tulehdusta (inflammaatiota), osoittaa kinalainen hiiritukimuis. Tukijat pitävät berberiiniä suositeltavana ravintolisänä MS-taudia potevile (Ma ym. 2010).
Ravintolisät eivät paranna tautia, mutta pitävät yllä yleiskuntoa ja lisäävät vastustuskykyä infektiotauteja sekä "skooveja" eli taudin etenemistä kiihdyttäviä vaiheita (relapseja) vastaan.
Tietoisku MS-taudista
Multippeliskleroosi eli pesäkekovettumatauti on yleensä nuorten ihmisten keskushermoston sairaus, jota sairastaa noin 5 000 suomalaista. Sairastuneiden keski-ikä on 45 vuotta, mutta nuorimmat potilaat ovat vain 13–14 vuoden ikäisiä. Tauti puhkeaa vain harvoin yli 50 vuoden iässä. Tautia esiintyy eniten maapallon kylmillä vyöhykkeillä; Afrikassa ja Aasiassa se on harvinainen. Yhteensä maailmassa on noin miljoona MS-potilasta.
MS-taudissa vaurioituvat aivokudoksen ja selkäytimen hermosolut. Terveitä hermosoluja ympäröi myeliinituppi, rasvahappomolekyylien muodostama eriste. MS-taudissa myeliini hajoaa hitaasti, jolloin hermosolujen toiminta kärsii. Nykykäsityksen mukaan kyseessä on autoimmuunitauti, jossa elimistö reagoi omia kudoksiaan vastaan. Elimistö on ikään kuin "allerginen" itselleen.

Kuva 1. Oikealla terve hermosolu ja sen myeliinituppi. Vasemmalla neuronin myeliinituppi hajoamassa. Monosyyttisolut (alareunasssa) tuottavat myeliiniä hajottavia yhdisteitä.
MS-tauti sinänsä ei johda kuolemaan, mutta sairaus on krooninen ja se aiheuttaa usein vaikean invaliditeetin. Koska tautiin ei ole vielä keksitty parantavaa hoitoa, se aiheuttaa fyysisiä ja henkisiä ongelmia potilaan loppuiäksi.
Tautiin ei ollut mitään tehokasta hoitoa ennen 1990-luvun puoliväliä, mutta sen jälkeen on kehitetty taudin kulkua parantavia lääkkeitä ja ennuste on jatkuvasti parantunut. Uudet lääkkeet ehkäisevät uusimisia (replapseja) noin 30 prosenttia ja hidastavat jossakin määrin taudin etenemistä.
MS-taudin syitä etsitään kuumeisesti ja siihen yritetään löytää uusia hoitomuotoja. Uumajan yliopistossa tarkastetun väitöskirjan mukaan MS-taudin syynä saattaa olla virhe tai puutos (defekti) tietyssä proteiinissa, makroglobuliinissa.
Tohtori Alistair Compstonin johtama tutkijaryhmä Cambridgen yliopistosta raportoi tutkineensa 262 MS-tautia sairastavaa sukua ja löytäneensä tautia kuljettavan geenin. Se selittää, miksi samassa suvussa kulkeva tauti usein noudattaa samankaltaista kaavaa (Journal of Neurology, Neurosurgery and Psychiatry 2001;71:757-761). Tietyn geenin aktiviteetin esto voi hidastaa tai jopa ehkä pysäyttää taudin kulun (Science 2001;294:1731-5).
Miksei tehokasta hoitoa MS-tautiin ole vielä keksitty? Edinburghin yliopiston MS-tutkijat ovat sitä mieltä, että MS-taudin syytä on etsitty 100 vuotta väärästä paikasta. Näin he kirjoittavat Journal of the Royal College of Physicians of Edinburgh- lehdessä. Heidän mukaansa MS-taudin syy onkin (vastoin yleistä käsitystä) väärin toimivissa aivojen astrosyyttisoluissa. Niiden toiminta häiriintyy perinnöllisistä ja ympäristösyistä, sanovat skottitutkijat.
Statiinilääkityksestä saattaa olla apua MS-taudissa ja muissa keskushermoston autoimmuunitaudeissa. Hiirillä tehty tutkimus osoittaa että atorvastatiini estää taudin relapseja ja vähentää keskushermostion tulehdustilaa. Atorvastatiini vaikuttaa immuunijärjestelmään kuuluvien tulehdusta estävien T-valkosolujen kautta, kirjoittavat amerikkalaiset tutkijat (Nature PubMed). Statiinit ovat kolesterolia alentavia lääkkeitä, joita Suomessakin käytetään yleisesti. Niillä on kuitenkin äskettäin havaittu vakavia sivuvaikutuksia sydänlihaksessa ja muissa luurankolihaksissa sekä silmissäm (harmaakaihi). Lisäksi statiinit voivat heikentää muistia ja laukaista diabeteksen.
Kalaöljyn omega-3-rasvahapot vaikuttavat suotuisasti MS-taudin kulkuun, kirjoittavat saksalaiset neurologit tutkimuksessaan. Suomen tehokkain ja puhtain omega-3 on E-EPA.
MS-tautia on useita eri tyyppejä
Taudin kulku voi aaltoilla, jolloin välillä on pahempia kausia ("skooveja"), välillä taas parempia. Tauti voidaan jakaa seuraaviin tyyppeihin:
- Hyvänlaatuinen, jonka oireet ovat lieviä tai keskivaikeita eivätkä ne etene pahoiksi. Noin 10-15 prosenttia MS-potilaista sairastaa tätä tyyppiä.
- Uusiva - elpyvä tautityyppi, jossa oireet tulevat ja menevät. Oireet saattavat vaivata viikkoja tai kuukausia, mutta katoavat palatakseen taas jaksoittain. Tätä tautityyppiä sairastaa noin puolet potilaista. MS-tauti alkaa usein juuri tämän tyyppisenä ja muuttuu myöhemmin vähitellen eteneväksi.
- Primaarinen - etenevä tautityyppi, jossa aluksi ilmenee lieviä tai keskivaikeita oireita, mutta ne etenevät hiljalleen ilman palautumista eli remissiota. Oireet pahenevat tietylle tasolle, jolle ne usein jäävät joksikin aikaa. Pientä paranemista ilmenee toisinaa. Noin 10-15 prosenttia potilaista sairastaa tätä tautityyppiä.
- Sekundaarinen - etenevä tyyppi. Oireet pahenevat vuosien mittaan oltuaan ensin 2-tyyppiä. Puolet potilaist sairastaa tätä muotoa.
- Etenevä - paheneva muoto. Siinä oireet pahenevat asteittain alusta alkaen ja uusia oireita ilmaantuu vaiheittain ja entiset oireet vaikeutuvat. Tämä muoto on harvinainen, alle viisi prosenttia potilaista sairastaa sitä.
Silmätaudit
Noin 20 % MS-potilaista sairastuu erilaisiin silmätauteihin (taittovirhe, harmaakaihi, viherkaihi) mahdollisesti kortisonihoidon seurauksena. Lääkärit eivät läheskään aina huomaa, että MS-potilaan silmätauti voikin johtua lääkityksestä eikä suinkaan itse perustaudista. Lue lisää
Riskitekijöitä
Vaikka taudin varsinaista aiheuttajaa ei vielä varmuudella tunneta, tiedetään koko joukko riskitekijöitä. Muun muassa piilevä D-vitamiinin puute on varmistunut riskitekijäksi, joka on poistettavissa helposti ja halvalla.
- Maantieteelliset seikat. Pohjanmaalla esiintyy MS-tautia enemmän kuin muualla Suomessa. Siellä MS-potilaiden sisaruksilla tauti on 25 kertaa yleisempi kuin muulla väestöllä. Koko maailmaa tarkastellen, lähellä päiväntasaajaa asuvien keskuudessa tautia on vähemmän kuin pohjoisempana tai etelämmässä asuvilla. Syytä tähän ilmiöön ei tiedetä.
- Etniset seikat. Pohjoiseurooppalaisilla on enemmän MS-tautia kuin muiden maanosien asukkailla.
- Sukupuoli. Naiset sairastuvat kaksi kertaa useammin kuin miehet.
- Perinnölliset seikat. Tällä hetkellä etsitään ratkaisua geeneistä, joiden toimintaan voidaan vaikuttaa vitamiineilla ja muilla ravintolisillä.
