Karpalo

Karpalouute on vakiinnuttanut asemansa naisten toistuvien virtsatietulehdusten täydentävänä hoitona meillä ja muualla. Urologien ja infektiotautilääkäreiden ammattilehdissä ja kongresseissa julkaistaan jatkuvasti uusia tutkimuksia ja katsauksia, jotka puoltavat karpalon käyttöä mehuna tai uutteena käyttöä. Karpalouute sisältää hapetusstressiä ja tulehdusta vaimentavia yhdisteitä, joiden ansiosta se ehkäisee ja jarruttaa useimpia kroonisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja, hammasmätää ja jopa syöpää.

Etelä-Suomen karpalo on isokarpaloa (Vaccinium oxycoccus L.), kun taas Pohjois-Suomen karpalo on pienempää pikkukarpaloa (Vaccinium microcarpum), joka tulee toimeen isokarpaloa niukkaravinteisimmilla, kuivemmilla ja happamammilla kasvupaikoilla. Pikkukarpalo kasvaa nevojen lisäksi rämeillä.

Karpalonmarjat ovat maukkaita myös syksyllä heti ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin niiden sokeripitoisuus on suurentunut ja happamuus vähentynyt. Karpaloa käytetään marjakeittoihin, kiisseleihin, hyytelöihin, mehuihin ja siitä tehdään teetä. Vitamiini-, kivennäis- ja hivenainepitoisuuksiltaan karpalo vastaa puolukkaa. Pikkukarpalossa on enemmän C-vitamiinia. Karpaloiden säilöntä on helppoa, sillä ne sisältävät bentsoehappoa. Karpaloa säilötään pakastamalla, survomalla, keittämällä ja mehujuomana. Karpaloa lisätään muihinkin marjajuomiin täydentämään niiden aromia. Alkoholiteollisuus on käyttänyt karpaloa kautta aikojen väkevissä viineissä ja likööreissä. Venäläisissä vodkajuomissa se on yleisin marja. Karpaloa käytetään maun ja värin antajana myös katkeroissa.

Karpalo lääkeyrttinä

Karpalomehu on sellaisenaan terveellistä, mutta tutkimusten mukaan koehenkilöt eivät yleensä suostu käyttämään sitä riittävän pitkiä aikoja säännöllisesti, sillä mehu tulisi juoda sokeroimattomana. Karpalouutteesta valmistetuilla kapseleilla on täsmällisiä hoitovaikutuksia ja vaikuttavien ainesosien määrää voidaan annostella täsmällisemmin (Mukherhee ym. 2014). Kapseleilla ei ole mitään haittavaikutuksia. Karpalokapselit voivat ehkäistä jopa sädehoidon haittoja eturauhassyövässä (Hamilton ym. 2014).

Karpalouute ehkäisee ruokatorven syöpää

Karpalon antibioottisia vaikutuksia on tutkittu erittäin paljon (Bosmans ym. 2014, Skrovankova ym. 2015). Jopa ravintolisä yleensä vastustanut lääkelaitoksen entinen ylilääkäri Anna-Liisa Enkovaara suositteli aikoinaan karpalotuotteita naisten virtsatietulehdusten ehkäisyyn ja täydentävään hoitoon. Karpalouute estää E. colin ja P. mirabiliksen kasvua ja myös Hemofilus influenzae -bakteeria, joka aiheuttaa usein lasten hengitystie- ja korvatulehduksia. Karpalon vaikuttavat aineet lamaavat bakteerin hapsut. Karpalouute estää myös Candida albicans- ja Candida glabrata -hiivojen kasvua (Girardot ym. 2014). Hammaslääkäreiden mukaan karpalo ehkäisee ja hoitaa myös hammasmätää (kariesta) sekä suun ja hampaiden tulehduksia (Mukherjee ym. 2014, Bonifait ja Grenier 2010).

Marjoista valmistettu uute sisältää C-vitamiinia, orgaanisia happoja (mm. bentsoe-, omena- ja sitruunahappoa), hedelmäsokeria (fruktoosia) ja flavonoideihin kuuluvia proantosyanidiineja. Karpalossa on siis erittäin runsaasti terveyttä edistäviä aineita.

Karpalosta on eristetty seuraavia syöpää ehkäiseviä yhdisteitä (Weh ym. 2016)

  • resveratroli eli res (1,07-1.56 nmol/g)
  • seitsemän eri flavonoidia (kversetiini, myrisetiini, 3-O-glykosideja, (-)-epicatekiini, (+)-catekiini, ja sekä gallocatekiinin että epigallocatekiinin dimeerejä
  • oligomeerisiä proantosyanidiineja

Karpalo ehkäisee syöpää

Kuva kertoo, kuinka karpalon ainesosat ehkäisevät syöpää (Weh ym. 2016).

Helsingin yliopiston elintarvikekemian osastolla osoitettiin kesällä 2001, että  mustikka, mustaherukka ja vadelma estivät 97%:sesti ja karpalo ja lakka 96%:sesti "pahan" LDL-kolesterolin hapettumisen. Kolesterolin tiedetään tukkivan verisuonia vain hapettuneessa tai sokeristuneessa muodossaan, joten sen härskiintymisen esto pitää kolesterolin vaarattomana. Karpalouute on siis tehokasta myös sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa.

Erään tutkimuksen mukaan karpalopuutteen ainesosat estävät TNF-alfaa ja sen stimuloimaa interleukiini 8:n (IL8:n) tuotantoa ja sen aiheuttamaa angiogeneesiä. IL8:aa kutsutaan myös syöpägeeniksi. Karpalouutetta voidaan siis suositella syöpätautien ehkäisyyn ja täydentävään hoitoon.

Sydämen suojaksi

Wisconsin-Madison -yliopiston tutkijat raportoivat, että karpalomehun anto yli 6 kk:n ajan koe-eläimille paransi valtimoiden joutavuutta ja siten verenkiertoa. He suosittelivat karpaloa sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn ja hoitoon, kertoi uutistoimisto UPI.

Suojaa hampaita

Tutkimukset kertovat, että karpalo estää hammasmätää ja hampaiden reikiintymistä (lue lisää).

Virtsatietulehdusten ja inkontinenssin hoito: tiede tukee kansanlääkintätietoutta


Amerikan lääkärilehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan naisten hormonihoito ei suinkaan paranna virrsan karkailua (inkontinessia), kuten on uskottu, vaan voi pahentaa sitä. Karpaloa voidaan siis suositella suojaksi hormonihoidon haittoja vastaan. Ylipäätään tieteelliset tutkimukset ovat niin vakuuttavia, että karpaloa suositellaan yleisesti naisten virtsatietulehdusten hoitoon. Kyse ei ole mistään markkinointijiposta (Micali ym. 2014).

Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä on käytetty kansanlääkinnässä karpaloa virtsatie- ja munuaistulehdusten hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Vanha kansa tiesi, että karpalo ehkäisee myös keripukkia, vähentää vilustumisen riskiä ja hoitaa vähähappoista vatsaa. Elias Lönnrot suositteli 1860-luvulla karpaloa kuumelääkkeeksi. Lasten suussa esiintyvän sienitaudin, sammaksen, hoitoon on käytetty murskattua karpaloa.

Saksalaiset tutkijat havaitsivat jo 1800-luvulla, että karpalo sisältää hippurihappoa, joka vastustaa virtsateissä asustavia bakteereita. Karpalomehun käyttö virtsatietulehdusten hoidossa yleistyi 1920-luvulla, jolloin lääkärit totesivat, että karpalo tekee virtsan happamaksi, jolloin tulehdusta aiheuttava kolibakteeri (Eschericia coli) ei viihdy virtsateissä. Antibioottien keksimisen jälkeen karpalomehun käyttö jäi pois muodista, mutta nykyaikaisin menetelmin tehdyt pätevät tutkimukset ovat osoittaneet, että karpalo on todellakin tehokas virtsatieinfektioiden ehkäisyssä ja täydentävässä hoidossa.

Karpalon teho bakteereihin ei johdu pelkästään happamuudesta, vaan karpalon sisältämistä kemiallisista yhdisteistä, jotka lamaavat bakteerien pinnalla olevia hapsuja (fimbrioita), joiden avulla bakteerit kiinnittyvät virtsarakon ja virtsajohtimen seinämään. Hapsut erittävät kemiallisia yhdisteitä, adhesiineja, joiden avulla bakteerit tarttuvat limakalvon pinnalla oleviin reseptoreihin ja asettuvat taloksi. Karpalon tanniinit ja proantosyanidiinit lamaavat hapsut, eivätkä bakteerit saa otetta rakon tai virtsateiden limakalvosta eivätkä kykene lisääntymään siinä. Kun samalla juodaan runsaasti nestettä, huuhtoutuvat bakteerit pois virtsan mukana. Myös fruktoosi eli hedelmäsokeri estää kolibakteerien kiinnittymistä virtsateiden limakalvoille. Toistuvista rakkotulehduksista kärsivillä naisilla bakteerit kehittävät erityisen kyvyn kiinnittyä rakon seinämään, joten karpalomehun tai -kapseleiden säännöllinen käyttö on silloin paikallaan.

Karpalon tietyt ainesosat (C-vitamiini, proantosyanidiinit) toimivat myös antioksidantteina ja lievittävät tulehdusreaktioita. Karpalo raikastaa virtsan tuoksua ja lievittää virtsan pidätyskyvyttömyyttä eli inkontinenssia. Tieteellisissä tutkimuksissa hoitoa on yleensä jatkettu vähintään puoli vuotta, jolloin on saatu hyvä vaikutus. Virtsatietulehduksen hoitoon tarvitaan yleensä antibioottihoito. Karpaloa (ja maitohappobakteereita) voi hyvin käyttää täydentävänä hoitona.

Tieteellinen näyttö vakuuttaa kriitikotkin

Akuutteja virtsatieinfektioita ei voida hoitaa pelkästään karpalolla, koska sen vaikutustapa on tähän liian hidas. Potilas tarvitsee antibioottikuurin, mutta karpaloa kannattaa käyttää täydentävänä hoitona. Sen sijaan toistuvien ja kroonisten infektioiden ehkäisyssä ja tukihoidossa karpalolla näyttää olevan yksinkin hoitovaikutus. Näissä infektioissa virtsateissä on runsaasti bakteereita, mutta oireet ovat lieviä tai niitä ei ole. Tieteellisesti pätevää näyttöä karpalon tehosta yrttilääkkeenä virtsatietulehdusten hoidossa alettiin saada 1990-luvulla Israelista ja Yhdysvalloista. Kansanlääkintätietoa vahvistavia raportteja on julkaistu monissa arvovaltaisissa lääkärilehdissä (katso kirjallisuusviitteet lopussa). PubMed-tietokannassa on tällä hetkellä runsaasti julkaisuja hakusanoilla "cranberry; urinary".

Amerikan lääkärilehti (JAMA) julkaisi jo vuonna 2002 tutkimuksen, jonka mukaan karpalomehu estää 80 %:sesti patogeenisten bakteerien kiinnittymisen virtsarakkoon ja virtsateiden seinämiin. Karpalo tepsii jopa antibiooteille vastustuskykyisiin bakteereihin.

Urologi A. Stothers esitti Yhdysvaltain urologiyhdistyksen (American Urological Association) vuosikokouksessa 2001 tulokset 150 naisen satunnaistetusta tutkimuksesta, joka täyttää tieteen kovimmatkin kriteerit. Toistuvista virtsatieinfektioista kärsineet naiset jaettiin kolmeen ryhmään, jotka saivat joko lumelääkettä (plaseboa), karpalomehua tai karpalotabletteja. Vuoden hoidon jälkeen kävi ilmi, että sekä karpalomehu että -tabletit olivat vähentäneet merkittävästi rakkotulehduksia. Lumehoitoa saaneilla naisilla esiintyi yli kaksi kertaa useammin rakkotulehduksia kuin karpaloa saaneilla.

Sama tutkimus julkaistiin heinäkuussa 2002 Kanadan urologilehdessä. Siinä Stothers toteaa, että karpalotabletit olivat kaikkien tehokkain ja kustannusten ja hyödyn kannalta edullisin vaihtoehto. Samaa mieltä ovat monet muutkin tutkijat.

Amerikan lääkärilehdessä (JAMA) oli jo vuonna 1994 julkaistu ensimmäinen satunnaistettu kaksoissokkotutkimus karpalon vaikutuksesta krooniseen virtsatieinfektioon 153 naisen aineistossa. Tutkimus tehtiin maineikkaassa Harvardin yliopistossa. Potilaat olivat keskimäärin 78,5-vuotiaita vanhainkodin asukkaita, joiden keskuudessa toistuvat rakkotulehdukset olivat yleisiä. Puolet heistä sai puolen vuoden ajan juoda 3 desilitraa karpalomehua ja puolet saman makuiseksi tehtyä lumemehua. Kumpikin mehu sisälsi saman verran C-vitamiinia, jotta sen mahdollinen vaikutus bakteereihin olisi sama molemmissa ryhmissä. Valemehusta puuttuivat karpalon tanniinit ja flavonoidit. Karpalomehua juoneiden bakteeritulehdukset vähenivät 58%. Karpalomehua juoneiden ryhmässä vain 15%:lle kehittyi märkäinen rakkotulehdus, kun sitä vastoin verrokkiryhmässä siihen sairastui 28% tutkituista. Tutkijat selvittivät lisäksi laboratoriossa, kuinka karpalomehu vaikuttaa bakteereiden kiinnittymiseen virtsarakon sisäpintaan. Koe toistettiin 13 kertaa, ja joka kerta karpalomehu esti kiinnittymisen, mutta lumemehu ei.

Oulun yliopiston tutkimuksessa karpalo- ja puolukkamehun juominen vähensi virtsatietulehdusten esiintymistä 150 naisen tutkimuksessa. Osa naisista sai maitohappobakteereita juomana, mutta ne eivät yksinään olleet aivan yhtä tehokkaita rakkotulehdusten ehkäisyssä. Kyseessä oli ns. avoin tutkimusasetelma, jossa ei ollut plaseboryhmää, joten sen tulokset ovat vain suuntaa-antavat.

Ikääntyvien tulehdustauteihin erikoistunut amerikkalainen tohtori Kevin P. High suosittelee karpaloa ikääntyville naisille virtsatieinfektioiden torjuntaan. Hänen mukaansa myös E-vitamiini, seleeni ja sinkki ovat erittäin tärkeitä lisäravinteita, jotka lisäävät vastustuskykyä erilaisia infektiotauteja vastaan.

Karpalouute on tehokasta ja hyvin siedettyä myös lasten uusiutuvissa virtsatieinfektioissa, raportoivat amerikkalaiset lastenlääkärit (Durham ym 2015). Heidän kukaansa karpalouute on yhtä tehokasta kuin antibiootti lapsilla, joilla on urogenitaalisia anomalioita.

Selkäydinvammaisten virtsatietulehdukset

Virtsatietulehdukset ovat selkäydinvammaisten jatkuvana riesana, koska he joutuvat pitämään virtsakatetria, jota myöten rakkoon pääsee bakteereita. Tuore urologian alan lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että karpalotuotteista voi olla hyötyä myös näissä tapauksissa. Tutkimus tehtiin Kööpenhaminan halvauspotilaita (para-ja -tetraplegikkoja) hoitavassa neurotieteiden keskuksessa. Toinen, amerikkalainen tutkimus sitä vastoin oli ei-positiivinen.

Annostelu

Tutkimusten mukaan riittävä karpalouuteannos on 300-400 mg kahdesti päivässä, mikä vastaa ¼ - ½ litraa karpalomehua. Tutkijat suosittavat juomaan karpalomehun mieluiten sokeroimattomana.

Turvallisuus

Karpalo - mehuna tai kapselina - on täysin turvallista aikuisille ja lapsille. Myös raskaana olevat ja imettävät naiset voivat huoletta käyttää niitä. Karpalonmehu ja -uute voi kuitenkin lisätä tiettyjen lääkeaineiden eritystä munuaisten kautta virtsaan ja siten vähentää niiden tehoa. Tällaisia lääkkeitä ovat kaikki heikosti emäksiset valmisteet kuten antidepressantit (mielialalääkkeet) ja särkylääkkeet.

Verenohennuslääkkeenä käytetty varfariini (esim. Marevan) reagoi monen muun lääkeen ja myös karpalon sisältämien yhdisteiden kanssa siten, että lääkkeen teho lisääntyy. Siksi karpalomehua tai -valmisteita ei suositella varfariinin käyttäjille. Ilman varfariinia karpalo ei ohenna verta. Myös uudet masennuslääkkeet lisäävät varfariinin tehoa, mutta mäkikuisma taas heikentää sitä.

Munuaiskivistä kärsineiden voi olla syytä välttää karpalovalmisteita, sillä karpalo sisältää varsin runsaasti oksalaattia. Oksalaatti on yleisin virtsakivien ainesosa. Urologian alan lehdessä julkaistiin asiaa selvittänyt koe, jossa viisi tervettä vapaaehtoista henkilöä nautti karpalotabletteja viikon ajan. Niiden havaittiin lisäävän koehenkilöiden virtsan oksalaattipitoisuutta. Samalla tosin myös kaliumin ja magnesiumin pitoisuus lisääntyi, ja niiden molempien tiedetään sitovan oksalaatin tehottomaan muotoon ja siten ehkäisevän munuaiskivien muodostusta. Tutkijat kiinnostuivat selvittämään asiaa sen jälkeen, kun urologian klinikkaan oli tullut yksi munuaiskivipotilas käytettyään karpalovalmisteita.

Maitohappobakteerit avuksi

Akuuttia virtsatieinfektioa hoidetaan tavallisesti antibioottikuurin avulla. Antibiootit kuitenkin tappavat sekä pahat bakteerit että myös hyviä, elimistölle välttämättömiä maitohappobakteereita (lactobacilli). Silloin emättimessä alkaa kasvaa ylimäärin kolibakteereja. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että antibioottikuurit itse asiassa lisäävät toistuvien virtsatieinfektioiden vaaraa.

Maitohappobakteerit

  • alentavat pH:ta
  • estävät E. colin kasvua
  • tuottavat vetyperoksidia, joka tekee ympäristön infektiobakteereille vihamieliseksi.


Maitohappobakteerit vähentävät virtsatieinfektion riskiä, joten niitä kannattaa ottaa antibioottikuurin aikana ja muulloinkin, jos on taipumusta infektioihin.

Lue lisää maitohappobakteereista

Weh KM, Aiyer HS, Howell AB, Kresty LA. Cranberry proanthocyanidins modulate reactive oxygen species in Barrett's and esophageal adenocarcinoma cell lines. Journal of Berry Research. 2016;6(2):125-136. Free Full Text


Weh KM, Clarke J, Kresty LA. Cranberries and Cancer: An Update of Preclinical Studies Evaluating the Cancer Inhibitory Potential of Cranberry and Cranberry Derived Constituents. Review. Antioxidants (Basel). 2016 Aug 18;5(3). pii: E27. doi: 10.3390/antiox5030027. 
Skrovankova S, Sumczynski D, Mlcek J, Jurikova T, Sochor J. Bioactive Compounds and Antioxidant Activity in Different Types of Berries. Review. International Journal of Molecular Sciences. 2015 Oct 16;16(10):24673-706. doi: 10.3390/ijms161024673. Free Full Text pdf

Durham SH, Stamm PL, Eiland LS. Cranberry Products for the Prophylaxis of Urinary Tract Infections in Pediatric Patients. Review. Annals of Pharmacotherapy. 2015 Sep 23. pii: 1060028015606729. [Epub ahead of print] Abstract

Micali S, Isgro G, Bianchi G, et al. Cranberry and recurrent cystitis: more than marketing?
Critical Reviews in Food Science and Nutrition. 2014;54(8):1063-75. doi: 10.1080/10408398.2011.625574.
Bosmans JE, Beerepoot MA, Prins JM, ter Riet G, Geerlings SE. Cost-effectiveness of cranberries vs antibiotics to prevent urinary tract infections in premenopausal women: a randomized clinical trial. PLoS One. 2014 Apr 4;9(4):e91939. doi: 10.1371/journal.pone.0091939. eCollection 2014.
Mukherjee M, Bandyopadhyay P, Kundu D. Exploring the role of cranberry polyphenols in periodontits: A brief review. Journal of Indian Society Periodontology. 2014 Mar;18(2):136-9. doi: 10.4103/0972-124X.131301. Review.
Denis MC, Desjardins Y, Furtos A, et al. Prevention of oxidative stress, inflammation and mitochondrial dysfunction in the intestine by different cranberry phenolic fractions.
Clinical Science (Lond). 2014 Jul 29. Abstract

Kim MJ, Kim JH, Kwak HK. Antioxidant effects of cranberry powder in lipopolysaccharide treated hypercholesterolemic rats. Preventive Nutrition and Food Science. 2014 Jun;19(2):75-81. doi: 10.3746/pnf.2014.19.2.075.

Hamilton K, Bennett NC, Purdie G, Herst PM. Standardized cranberry capsules for radiation cystitis in prostate cancer patients in New Zealand: a randomized double blinded, placebo controlled pilot study. Supportive Care in Cancer. 2014 Jul 4. Abstract
Mathison BD, Kimble LL, Kaspar KL, Khoo C, Chew BP. Consumption of cranberry beverage improved endogenous antioxidant status and protected against bacteria adhesion in healthy humans: a randomized controlled trial. Nutrition Research. 2014 May;34(5):420-7. doi: 10.1016/j.nutres.2014.03.006.
Ge B, Zhang Z, Zuo Z. Updates on the clinical evidenced herb-warfarin interactions. Evidence Based Complementary and Alternative Medicine. 2014;2014:957362. doi: 10.1155/2014/957362.
Girardot M, Guerineau A, Boudesocque L, et al. Promising results of cranberry in the prevention of oral Candida biofilms. Pathogens and Disease. 2014 Apr;70(3):432-9. doi: 10.1111/2049-632X.12168.
Bonifait L, Grenier D. Cranberry Polyphenols: Potential Benefits for Dental Caries and Periodontal Disease. J Can Dent Assoc 2010;76:a130 Free Full Text pdf