Homeostaasi - tasapainotila

Homeostaasi tarkoitta suunnilleen samaa kuin "terve sielu terveessä ruumissa". Terve keho ja sen kaikki triljoobat solut ovat tasapainossa. Lääkärit ja biologit kutsuvat tätä tasapainotilaa homeostaasiksi. Tärkein  homeostattsia säätlevä entsyymijörjestelmä on nimeltään AMPK.

Ihminen tarvitsee tasapainoa monessa suhteessa: tasapainoa työn ja levon, ihmissuhteiden ja harrastusten suhteen ja ravinnon hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen suhteen sekä tietenkin ihminen tarvitsee oikeita määriä suojaravinteita (vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita ja välttämättömiä rasvahappoja). Myös ravinnon erilaisten rasvojen ja hiilihydraattien tulisi olla keskenään tasapainossa. Liian vähän tai liian paljon jotakin ainetta tai yhdistettä – jopa vettä, suolaa tai sokeria – järkyttää tasapainoa. Esimerkiksi seerumin kaliumarvon tulee olla hyvin kapealla terapeuttisella tasolla. Puutos tai ylimäärä johtaa sydämen rytmihäiriöön ja kuolemaan. Sama koskee sokerin (hiilihydraattien) syöntiä, vaikkeivät ihmiset sitä yleensä tajuakaan: Liika johtaa hormonitasapainon järkkymiseen, lihomiseen ja sairastumiseen.

Kaikissa järjestelmissä – myös ihmisen elimistössä – on taipumus entropiaan eli mennä epäkuntoon, sekasortoon. Pitkään jatkuessaan mikä tahansa epätasapaino johtaa entropiaan ja lopulta sairastumiseen. Esimerkiksi ylipaino ja autoimmuunitaudit saattavat koko elimistön omat kontrollit aivan sekaisin ja puolustuskyky romahtaa.

Osaavatko lääkärit ehkäistä entropiaa siten kuin luonto on tarkoittanut? Valitettavasti eivät kovinkaan hyvin, sillä lääkäreiden perus- ja täydennyskoulutus suuntautuu farmakologiaan eivätkä he ole yleensä perehtyneet sairauksien ennalta ehkäisyyn eivätkä ravitsemuslääketieteeseen, vaan hoitavat mieluiten jo ilmaantuneita sairauksia pääasiassa synteettisin lääkkein. Ne voivat lievittää oireita, mutta eivät juuri koskaan korjaa elimistössä vallitsevia puutostiloja tai muita tasapainohäiriöitä. Lisäksi kaikki lääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia, ainakin joillekin potilaille. Lääkehoito vie yllättävän usein ihmisen pois tasapainosta.

Esimerkkitapaus: Ystäväni Matti, 60 v, – mielestään täysin terve mies – oli juonut olutta useita tuopillisia päivittäin vuosikausia. Olut syrjäytti terveellistä ravintoa, eikä Matti piitannut ravintolisistä, koska "ei terve mies sellaisia tarvitse". Matin lihasmassa alkoi huveta ja hänelle tuli hengenahdistusta, minkä hän itse arveli johtuvan astmasta. Ehdotin Matille tutkimuksiin menoa, mutta hän sanoi sukulaislääkärin hoitavan hänet kuntoon. Lääkärikin lähti – potilasta sen enempää tutkimatta – siitä olettamuksesta, että kyseessä oli astma, ja antoi potilaalle kortisonia pistoksina. Hoito oli vähällä tappaa Matin. Hänelle puhkesi paha sokeritauti ja hän joutu sairaalaan teho-osastolle vakavan sydämen rytmihäiriön vuoksi. Hänelle määrättiin hoidoksi insuliinia ja sydänlääkkeitä. Matti toipui jonkin verran mutta vuosi sitten hän sai aivohalvauksen, joka vie hänet pysyvästi vuoteen omaksi.

Tasapainon etuja

  • PainonhallintaEnergisyys ja hyvinvointi
  • Immuunijärjestelmän normaali toimintaSokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan hallinta
  • Kroonisten tautien riskin väheneminen
  • Vanhenemismuutosten hillitseminen

Kansantaudit ja epäterveet elintavat

"Olkoon ruokasi lääkkeesi ja lääkkeesi ruokasi", sanoi lääketieteen isä Hippokrates jo 2400 vuotta sitten. Nykyajan lääkärit kyllä vannovat Hippokrateen valan, mutta ovat lähes kokonaan unohtaneet tämän oppi-isänsä ohjeen. Kuitenkin ravinnolla ja lisäravinteilla on usein ratkaiseva merkitys homeostaasille ja koko ihmisen terveydelle. Lääketiede kykenee ehkäisemän ja hoitamaan melko tehokkaasti monia tarttuvia tauteja, mutta suuria kansantauteja ei juuri ollenkaan. Näihin kuuluvat muun muassa lihavuus, mielenterveysongelmat (stressi, masennus, bipolaarinen mielisairaus, ADHD ja skitsofrenia), sydän- ja verisuonitaudit, syöpätaudit, reumataudit, sokeritauti sekä Alzheimerin ja Parkinsonin taudit. Moni potilas onkin joutunut pettyneenä toteamaan "eihän se tauti terveyskeskuksessa parane!". On erittäin valitettavaa, ettei lääkäreille nykyään opeteta juuri mitään ravintoaineiden merkityksestä terveydelle. Tietämättömyydessään lääkärikunta vähättelee niitä ja naureskelee niille ihmisille, jotka noudattavat Zone- tai ortoglykeemistä ruokavaliota ja käyttävät lisäravinteita. Valitettavasti käytännön lääkärit eivät ehdi tai halua lukea uusimpia ravitsemuslääketieteellisiä tutkimuksia, vaan keskittyvät mieluummin lääkereseptien kirjoittamiseeen. Lääkäreiden omat lehdetkin julkaisevat enimmäksen lääkkeillä tehtyjä tutkimuksia, joiden tulokset antavat optimistisen kuvan lääkkeistä. Sitä vastoin epäedulliset tutkimustulokset pimitetään.

Hormonaalinen tasapaino on terveydelle erittäin tärkeä. Erityisesti ylipainon, diabeteksen ja niihin liittyvien muiden ongelmien kanssa kamppailevan olisi hyvä perehtyä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akselin (engl. HPA axis) hormonien merkitykseen homeostaasille. Tällaisia hormoneja ovat muun muassa adiponektiini, greliini, insuliini, leptiini ja oreksiinit. Muita tärkeitä hormoneja ovat mm. D-vitamiini, tyroksiini, estogeeni ja testosteroni sekä aivojen välittäjäaineina toimivat hormonit. Monet lisäravinteet, mm. D-vitamiini, E-EPA ja karnosiini, osallistuvat myös hormonitasapainon ylläpitoon. Itse asiassa D-vitamiinin onkin laajavaikutteinen hormini, immuunijärjestelmän avaintekijä, jonka merkitys on alkanut selvitä tutkijoilekin vasta viime aikoina.

Elimistön tasapainon kannalta tärkeimpiä hormoneja ovat eikosanoidit, nuo näkymättömät paikallishormonit, jotka säätävän kaikkien 60 triljoonan solumme aineenvaihduntaa ja toimintaa. Eikosanoidien löytäjille myönnettiin vuoden 1970 ja 1982 lääketieteen Nobelin palkinto, mutta siitä huolimatta lääkärit, ravitsemusterapeutit ja muut terveydenhuollon ammattihenkilöt tuntevat huonosti tai ei lainkaan näitä solujen voimatekijöitä, joihin ravitsemus ja lisäravinteet vaikutavat suuresti. Moni ei tiedä esimerkiksi, että ravintoaineista syntyvät eikosanodit säätävät myös aivojen välittäjäaineiden ja geenien rakenteita ja toimintoja. Eikosanoidien epätasapaino johtaa insuliinin liikaeritykseen, mikä on lihomisen tärkein syy. Eikosanoidien tasapainon avain on oikea omega-6/omega-3-suhde ja omega-3-indeksi. Lähes 30 vuoden mollaamisen jälkeen Suomalainen lääkäriseura Duodecim ja erikoislääkäriyhdistykset alkoivat arvostaa ravintolisiä sairauksien hoidossa.

Kalaöljyn omega-3:t tulivat 2009 valtiomotautien hoitosuosituksiin

Solujen välinen tiedonsiirto – uusi tutkimusalue

Solujen välisen tiedonsiirron merkitystä on opittu ymmärtämään molekyylibiologiassa vasta 20 viime vuoden aikana. Solujen tiedonsiirtoa voidaan verrata kaupungin puhelinverkkoon, jossa kaikki taloudet ovat yhteydessä toisiinsa. Kodeissa tosin on yleensä vain yksi kiinteä puhelinyhteys, mutta soluilla on monia yhteyksiä toinen toisiinsa. Niiden avulla ne saavat tietoa siitä, mitä muualla elimistössä tapahtuu ja reagoivat tilanteeseen tarkoituksenmukaisella tavalla. Tiedonsiirron avulla solut huolehtivat kasvustaan, lisääntymisestään, elimistön hormonien – esimerkiksi D-vitamiinin – tuotannosta ja huolehtivat nukahtamisesta, ruokahalusta, energiatasapainosta, lämmöntuotosta, veren sokeripitoisuudesta, syövän, diabeteksen ja hermoston tautien ehkäisystä ja sadoista muista toiminnoista. Ellei tiedonsiirto toimi kunnolla, tasapaino järkkyy, ja ennen pitkää ihminen sairastuu. Silloin homeostaasia on vaikea palauttaa eikä se yleensä onnistu synteettisillä lääkkeillä. Päinvastoin, usein joudutaan ojasta allikkoon, sillä elimistölle vieraina molekyyleinä lääkkeet aiheuttavat aina joillekin käyttäjilleen ikäviä sivuvaikutuksia.

Monet suojaravinteet, mm. karnosiini, ovat keskeisiä tekijöitä, jotka ovat tulleet meihin evoluution myötä pitääkseen solujen tiedonsiirtoa kunnossa. Karnosiini kuulu endogeenisiin (elimistön itsensä tuottamiin) antioksidantteihin, jotka korjaavat edistävät tiedonsiirtoa ja korjaavat epätasapainoon mennyttä aineenvaihduntaa oikeaan suuntaan, olipa kyseessä sitten lähes minkä elimen sairaus tahansa (vaikkapa syöpätauti) tai vaikkapa vain kohonnut kolesteroli tai verensokeri. Karnosiini suojaa terveitä soluja ja kudoksia syövän solusalpaaja- ja sädehoidon yhteydessä.suojaa terveitä soluja ja kudoksia syövän solusalpaaja- ja sädehoidon yhteydessä.

Toinen vähintään yhtä tärkeä elimistön tasapainoa säätävä tekijä on kalaöljy, jonka omega-3-rasvahapoista kehomme valmistaa hyviä eikosanoideja. Niillä on aivan keskeinen merkitys muun muassa aivojen välittäjäaineiden ja tulehdusta ja kipua estävien tai aiheuttavien sytokiinien syntyyn.

Berberiini on kolmas keskeinen homeostaatin ylläpitäjä, sillä se aktivoi AMPK:ta, aineenvaihdunnan "päähanaa". Se selittää berberiinin laaja-alaiset terveysvaikutukset: se ehkäisee ja lieventää sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä sekä mielenterveysongelmia ja syöpätauteja.

Onko ravintolisien käyttö "uskomushoitoa"?