Dysleksia

Dysleksia eli lukivaikeus on neurologinen häiriö, jossa ravitsemushoito voi olla tehokas hoitomuoto. Se voi tehostaa kaikkea muuta hoitoa ja erityisopetusta. Roskaruoan poisjättö ja ravintolisät voivat korjata viallisten geenien rakenteita ja toimintoja ja näin ehkäistä geenivian ilmeneminen. Ravintolisät auttavat aivoja tuottamaan hermokasvutekijöitä ja hermovälittäjäaineita. Omega-3-rasvahapot korjaavat länsimaisen ruokavalion vääristynyttä omega-6/omega-3-suhdetta. Lukivaikeuden ravitsemushoidosta julkaistut, tulokset ovat ristiriitaisia, johtuen pääasiassa tutkituista aineistoista ja tutkimusmenetelmistä.

Mitä dysleksia on?

Dysleksia johtuu aivojen hermoratojen oikosulusta (Leisman 2002), joka ilmaantuu hyvin nuorella iällä (Shaywitz ym. 2002), ehkä jo siinä sikiökehityksen vaiheessa, jolloin aivot alkavat kehittyä (ks Barkerin hypoteesi). Suomesta on löydetty dysleksiaa aiheuttava geenivirhe. Niilo Mäki Instituutin tutkimusten mukaan lapsen ensimmäiset dysleksian merkit voidaan rekisteröidä aivokuoresta jo kahden päivän iässä.

Lukivaikeutta voidaan auttaa erityis- ja tukiopetuksen ja kuntoutuksen avulla, mutta niiden teho paranee huomattavasti, kun samalla nautitaan ruuan lisänä tiettyjä aivoille tärkeitä ravinteita. Niitä ovat EPA- ja DHA- ja GLA-rasvahapot, fosfoseriini, magnesium, sinkki, B-vitamiinit ja ennen muuta karnosiini (joka toimii aivosolujen välittäjäaineena ja edistää muiden välittäjäaineiden tuotantoa ja toimintaa).

Käsitteitä ja määritelmiä

Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudesta käytetään suomeksi monia erilaisia ilmaisuja: sanasokeus, lukivaikeus, erityinen lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus, kehityksellinen lukemisvaikeus. Latinan- ja englanninkielinen termi on dyslexia. Henkilö, jolla on dysleksia, on dyslektikko.

Dysleksia on ns. fonologinen häiriö eli henkilö ei kykene muuntamaan lukemaansa puheeksi. Hän siis näkee sanat, mutta aivot eivät tahdo löytää niille vastaavaa äänneasua. Dyslektikoilla on aivossaan "rytmihäiriö", joka haittaa tavujen, sanojen ja puheen oikeaa rytmittämistä (Goswami ym. 2002). Dysleksiassa on siis kyse neurofysiologisista häiriöistä aivojen sähköisissä toiminnoissa (Bretzniz ja Meyler 2003), joita voidaan parantaa oikein valitujen lisäravinteiden avulla.

Lukivaikeutta on kahta tyyppiä, synnynnäistä eli kehitysdysleksiaa (engl. developmental dyslexia) ja hankittua (engl. acquired). Kehitysdysleksia on spesifinen ja huomattava lukemisen vaikeus, jota ei voida selittää älykkyyden, oppimismahdollisuuksien, motivaation tai aistien (näön tai kuulon) poikkeamilla.

Kehitysdysleksian syy on geneettinen. Sillä on siis neurobiokemiallinen tausta sekä laajat ja kauaskantoiset oppimiseen ja sosiaalisuuteen liittyvät seuraamukset (Fischer ym. 2002, Eckert ym. 2003, Temple ym. 2003). Kehitysdysleksian oireet muuttuvat lapsen kasvaessa ja hänen oppiessaan kompensoimaan häiriötään. Osa kuitenkin saa kärsiä lopun ikänsä, ellei dysleksia korjaannu täysin.

Hankittu dysleksia voi johtua virikkeettömästä elinympäristöstä tai pään vammoista tai muista neurologisista sairauksista, kuten aivohalvauksesta.

Dyslektikoilla on häiriöitä tiettyjen äänialueiden erottamisessa, mikä haittaa oppimista kuuloaistin välityksellä (France ym. 2002). Myös silmien akkommodaatiossa (näön kohdentamisessa) ja silmien yhteisnäössä voi esiintyy häiriöitä, mikä vaikeuttaa lukemista (Moretti ym. 2002).

Sanan oikean ääniasun muodostus kestää dysleksiassa tavallista kauemmin, sillä viesti ei kulje aivojen eri osien välillä normaalisti (Milne ym 2002, Simos ym. 2002). Suomalaiset tutkijat ovat osoittaneet tämän objektiivisin mittauksin (Helenius ym. 2002). Vika voidaan usein havaita jo lastentarhaiässä, jolloin sitä tulisi alkaa heti hoitaa (myös rasvahapoilla).

Muita samansukuisia häiriöitä ovat:
- Dysfasia, aivoperäinen puhehäiriö, joko puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä on vaikeuksia.
- Dysgrafia,aivoperäinen kirjoittamishäiriö
- Dyspraksia, aivoperäinen motorinen kömpelyys, ilmenee myös puheen tuottamisen, syömisen ja nielemisen häiriöinä, suun maiskutteluna yms.
- ADHD

Älyssä ei ole vikaa, mutta lukeminen ja oikeinkirjoitus on vaikeaa

Dyslektikko voi olla hyvinkin älykäs, lahjakas ja luova henkilö, mutta hän lukee ja kirjoittaa selvästi huonommin kuin hänen lahjakkuuteensa edellyttäisi. Hän voi olla erityisen lahjakas matematiikan, tietojenkäsittelyn, musiikin ja yleensä taiteiden ja/tai tekniikan alalla. Taideopiskelijoiden keskuudessa on enemmän dyslektikkoja kuin muiden alojen opiskelijoiden keskuudessa (Wolff ja Lundberg 2002).

Tunnettuja dyslektikkoja
Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja hänen lapsensa lienevät Pohjoismaiden tunnetuimmat dyslektikot. Muita kuuluisia dyslektikkoja ovat olleet muun muassa Leonardo da Vinci, Albert Einstein,Thomas Alva Edison, Alexander Graham Bell, Walt Disney, Hans Christian Andersen , Pablo Picasso, Winston Churchill ja Tom Cruise. Osalla heistä oli ilmeisesti myös ADHD-oireyhtymä, jota luonnehtivat oppimis-, tarkkaavaisuus,- impulsiivisuushäiriö, levottomuus ja ylivilkkaus. Tunnettuja suomalaisia dyslektikkoja ovat arkkitehti Alvar Aalto (k), Hjallis Harkimo ja runoilija Arja Tiainen.

Lukivaikeuksien yleisyys

Lukivaikeuksia esiintyy noin 5-10 %:lla kaikista ihmisistä ja 5-15 %:lla lapsista (eri maissa julkaistuissa tutkimuksissa on tällaista hajontaa). Noin 4 %:lla dyslektikoista ongelma on vakavaa laatua. Suomalaisten tutkijoiden mukaan meillä sitä on 6 %:lla väestöstä (Nopola-Hemmi ym. 2001). Ala-asteen oppilailla on yleisemmin lukivaikeuksia ja yläasteella vähemmän, toisin sanoen osalla lukihäiriö korjaantuu iän myötä. Luku- ja kirjoitusvaikeudet ovat pojilla kaksi kertaa yleisempiä kuin tytöillä.

Suomen kielen erityispiireitä

Suomen kielen sanat ja rakenne ovat dyslektikolle erityisen hankalia verrattuna moniin muihin kieliin. Suomen pitkät sanat ja runsaat taivutusmuodot tuottavat suuria vaikeuksia dyslektikolle, hän ei osaa "koodata" niitä oikein puheen muotoon. Suomessa lukivaikeudelle on tyypillistä hidas lukeminen ja takeltelu sekä oikeinkirjoitusvirheet.

Geneettiset ja ympäristötekijät

Lukivaikeuteen voi olla monia syitä, ja se ilmenee eri ihmisillä eri tavoin. Ongelmat johtuvat aivojen tiettyjen alueiden rakenteellisista ja toiminnallisista (biokemiallisista) poikkeamista. Välittäjäaineet eivät toimi normaalisti eivätkä hermoimpulssit silloin kulje aivojen eri osien välillä normaalisti. Vikaa on myös punasolujen ja aivojen rasvahappojen tasapainossa. Poikkeamien syyt ovat suureksi osaksi geneettisiä, mutta lukivaikeus voi toki johtua myös henkisesti köyhästä elinympäristöstä.

Jo yli sata vuotta on tiedetty, että lukivaikeus on perinnöllistä. Kehitysdysleksia johtuu ilmeisesti yhdestä tai useammasta geenimutaatiosta, ja häiriö voi siis periytyä. Geenimutaatioita on paikannettu erityisesti kromosomeissa 6 ja 18, joissa on kymmeniä tai satoja geenejä, jotka säätävät ihmisen lukemiskykyä (Francks ym. 2002, Fischer ym. 2002, Marlow ym. 2001). Geenivirheitä on paikannettu myös Suomessa tri Jaana Nopola-Hemmin johtamissa tutkimuksissa (Nopola-Hemmi ym. 2000, 2001, 2002, Kere ym. 2003).

Dysleksiaa (samoin kuin ADHD:ta ja skitsofreniaa) aiheuttavat geenivirheet ovat todennäköisesti tulleet ihmiskuntaan yli 100 000 vuotta sitten, kauan ennen kuin ihmisrodut erkanivat toisistaan. Näin päätellään siitä, että dysleksiaa (ja skitsofreniaa) esiintyy suunnilleen yhtä yleisesti kaikissa ihmisroduissa maapallon eri puolilla (Horrobin 2001).

Äidin (ennen raskautta tai sen aikana) sairastamat taudit voivat liittyä lapsen luki- ja puhevaikeuteen ja muihin neurologisiin häiriöihin (lue lisää). Barkerin hypoteesin mukaan äidin raskaudenaikaisella ravitsemuksella voi olla ratkaisevaa merkitystä lapsen geenivirheiden ilmaantumiselle tai ilemenemättömyydelle. Alla olevissa linkeissä on uusinta tietoa geenitutkimuksta.

Yalen yliopisto löysi uuden lukihäiriögeenin
Am J Hum Genet. 2005;76(4):581-91
Lue lisää englanniksi dyslexian geneettisistä perusteista
Uutta tietoa dysleksiageenista (2006)

Aivojen rakenteen ja biokemian poikkeamat

Dysleksiaa ja muita neurologisia ja psykiatrisia ongelmia potevien ihmisten aivoja on tutkittu viime aikoina uusilla aivojen kuvantamismenetelmillä. Ne ovat paljastaneet merkittäviä anatomisia ja toiminnallisia eroja muihin ihmisiin verrattuna (Eckert ym. 2003, Sheline 2003). Poikkeamat korreloivat kliinisten oireiden asteeseen ja ennusteeseen (Rae ym. 1998, Rae ym. 2002).

Dyslektikon aivot ovat epätavallisen symmetriset, niistä puuttuu normaali "lateraalisuus" eli toispuoleisuus (Milne ym. 2002). Symmetrisyyden vuoksi dyslektikot ovat muita yleisemmin "molempikätisiä" (siis ei vasen- tai oikeakätisiä). Dyslektikkojen joukossa on myös tavallista enemmän "vasensilmäisiä" (Siviero ym. 2002).

Lukijasta saattaa tuntua oudolta, että aivojen symmetria olisi epänormaalia ja että se voisi haitata oppimista. Onhan keholla kaksi mileti kaksi symetristä puoliskoa.Ihmisen oikean ja vasemman puoliskon erot alkavat kehittyä varhaisessa sikiövaiheessa, ja me kaikki olemme enemmän tai vähemmän epäsymmetrisiä (Stern 2002). Ihmisissä ja muissak lajeissa toiminnot näyttävät jakautuvan aivopuoliskoihin epäsymmetrisesti. Tämän syy on ilmeisesti siinä, että toiminnon tai ajatuksen valinnassa tarvitaan yksi ratkaiseva päättäjä, ei niinkään kahta. Jos molemmilla aivopuoliskoilla on yhtä suuri valta, tilanne voi olla ristiriitainen. Yhteen aivopuoliskoon keskitetyt toiminot ovat varmankin etu monisa toiminnoissa. Näitä rakenteita sanotaan dominoiviksi eli vallitseviksi. Tunnetuin esimerkki dominanssista liittyy kieleen. Yli 95 %:lla ihmisistä, myös monilla vasenkätisillä, kieli keskittyy pääosin vasemman aivopuoliskon rakenteisin (Damasio: Descartesin virhe, 2001).

Sikiön aivot alkavat kehittyä kovaa vauhtia 27. raskausviikosta alkaen, ja silloin sikiö tarvitsee runsaasti rasvahappoja, etenkin EPAa. Lapsi verottaa niitä äidin aivoista napaverenkierrron välityksellä niin paljon, että äidin aivot kutistuvat väliaikaisesti. Tästä syystä olisi suotavaa, että odottava äiti nauttisi raskauden aikana terveellistä ravintoa, mukaan lukien välttämättömät rasvahapot, erityisesti EPA. Niitä kannattaa ottaa myös ruuan lisänä, jolloin äiti turvaa omien ja sikiön aivojen riittävän saannin. EPA ehkäisee myös äidin väsymystä ja masennusta.

Dyslektikon aivojen valkoinen aines (white matter) on tavallista katkonaisempaa aivojen etu- ja takaosien välillä (Temple 2002).Valkea aivokudos sisältää hermosolujen aksoneja, jotka yhdistävät aivojen eri osia toisiinsa ja kuljettavat viestejä. Myös aivojen takaosien pikkuaivoissa on anatomisia poikkeamia (Nicolson ym. 2002) ja samoin corpus callosum -nimisessä aivojen osassa, joka yhdistää aivopuoliskot toisiinsa ohuilla hermosäikeillä (von Plessem ym. 2002). Aivojen rakennemuutokset selittävät aivojen eri osien välisen kommunikoinnin häiriöitä, motorisen hallinnan heikkoutta (dyspraksiassa) ja fonologisen prosessin hitautta ja vaikeutta (dysfasiassa ja dysleksiassa).

Hippocampus on aivojen oppimis- ja muistikeskus

Oppimisen ja muistin keskus sijaitsee aivotursossa eli hippocampus-nimisessä alueessa. Aivojen kuvantamistutkimukset ovat osoittaneet että sikiökehityksen aikana aivoturso alkaa näkyä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ja siihen ilmaantuu fissuura (jakouurre) kolmen seuraavan kuukauden kuluessa. Tämän fissuuran seinämät kasvavat umpeen 30. raskausviikolla, joskin aivoturson voi jäädä pieniä jäänneonteloita, jos sen kehitys häiriintyy. Aivoturso sisältää normaalisti runsaasti karnosiinia, jolla on ilmeisesti tärkeä tehtävä juuri tässä aivojen osassa. Rottakokeiden mukaan hippokampus tarvitsee omega-3-rasvahappoja jo heti syntymän jälkeen (perinataalikaudella); muussa tapauksessa aivoturso ei kykene tuottamaan normaalisti kasvutekijöitä ja välittäjäaineita, mikä voi altistaa mielenterveyshäiriöille.

Aivojen kuvantamisemenetelmät ovat osoittaneet, että joillakin ihmisillä aivoturso on on tavallista pienempi ja juuri heidän on vaikea keskittyä oppimiseen eivätkä uudet asiat tahdo jäädä mieleen. Uudet tutkimukset osoittavat, että myös masennus- ja skitsofreniapotilaiden aivoturso on usein normaalia pienempi (American Journal of Psychiatry, August 2003; Biol Psychiatry. 2003;53(7):555-61). Dysleksikoilla saattaa olla tavallista enemmän taipumusta sairastua myöhemmin elämässään masennukseen ja/tai skistofreniaan. Koska kalaöljyn EPA tunnetusti ehkäisee ja jopa parantaa masennusta sekä skitsofreniaa, suosittelen dyslektikoille jo lapsesta alkaen kalaöljyä, mieluiten farmaseuttisena.

Synnynnäiseen dysleksiaan ja muihin neurologisiin oireyhtymiin liittyy vielä verihiutaleita aktivoivan tekijän (Platelet-activating factor, PAF) poikkeavuus. PAF on rasva-aineenvaihdunnassa syntyvä yhdiste, joka aiheuttaa elimistössä tulehdusreaktioita (Taylor ym. 2001). Omega-3-rasvahappohoito estää PAF:n syntyä ja on myös tämän perusteella suositeltavaa dysleksian ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.

Dysleksian onnistuneessa hoidossa tarvitaan muutakin kuin erityis- ja tukiopetusta, psykologista apua ja kuntoutusta. Aivoille pitää antaa sellaisia ravintoaineita, jotka korjaavat niiden rakennetta ja parantavat niiden toimintaa, sillä häiriön syy on aivojen neurokemiassa.

Lasten (7-12 vuotiaiden) ja aikuisten lukiessa fMRI-tutkimus (toiminnallinen magneettiresonanssikuvantaminen) osoittaa tiettyjä eroja aivotoiminnoissa. Erot johtuvat ilmeisesti siitä, että lapsen aivojen eri osat "kypsyvät" eri aikaan. Lasten vasen etulohko on kypsymätön aikuisiin verrattuna, eikä lapsi kykene muodostamaan lukemaansa sanaa puheeksi yhtä helposti kuin aikuinen (Schlaggar ym. 2002).

Aivojen rasvahappokoostumus

Liitännäis- ja sukulaishäiriöt

Lukivaikeuteen liittyy joskus muitakin biokemiallista alkuperää olevia ongelmia kuten kuulemis- ja näkemisvaikeuksia, ylivilkkautta, keskittymiskyvyn puutetta (ADHD), synnynnäistä kömpelyyttä ja koordinaatiohäiriöitä (dyspraksiaa), puhevaikeutta (dysfasiaa), käytöshäiriöitä (conductive disorder), tic-liikkeitä, bipolaarista masennusta ja skitsofreniaa. Näillä häiriöillä on samankaltainen geneettinen ja neurokemiallinen tausta, ja niissä kaikissa esiintyy aivojen epänormaalia symmetriaa.

Oppimisvaikeuksista kärsivät lapset sairastuvat (ennemmin tai myöhemmin) 2–4 kertaa muita useammin mielisairauksiin. Kaiken kaikkiaan heistä 30–50 prosentilla ilmenee mielenterveysongelmia (ahdistusta, masennusta, skitsofreniaa, psykoosia, epätodellisusoireyhtymää (engl. unreality syndrome), alkoholismia, ym.), sanotaan British Medical Journalin pääkirjoituksessa. Tämäkin seikka puoltaa lisäravinnehoidon soveltamista lukivaikeuteen.

Tutkijat käyttävät yleisesti nimitystä "skitsotyyppi" (engl. schizotype) (Horrobin 2001, Richardson ja Stein 1993, Richardson ja Gruzelier 1994). Dysleksia on geneettisesti sukua myös autismille ja obsessiivis-kompulsiiviselle oireyhtymälle.

Voiko lukivaikeutta ehkäistä ennalta?

Geenivirhettä sinänsä ei voi ehkäistä ennalta, mutta jotakin asian hyväksi on tehtävissä. Lasten neurologisten ja psykiatristen häiriöiden ehkäisy tulisi mieluiten aloittaa jo ennen lapsen syntymää, odotusaikana, ja sitä tulisi jatkaa heti syntymän jälkeen imetysaikana ja sen jälkeen. Tärkeitä ravinteita ovat mm. sinkki, foolihappo, B12-vitamiini ja omega-3-rasvahapot (Bryan ym. 2004), joista puhtain ja tehokkain on tyhjiössä tislattu etyyli-EPA. Johtavat rasvahappotutkijat suosittelevat omega-3-rasvahappojen käyttöä odotus- ja imetysaikana (Willats ym. 1998). Ne ovat täysin turvallisia sekä äidille että lapselle (Makrides ja Gibson 2000), ja ne todennäköisesti edistävät lapsen aivojen normaalia kehitystä, jolloin aivot saavat terveen "lateraalisen" eli hiukan epäsymmetrisen rakenteen ja niiden fosfolipidien aineenvaihdunta alkaa toimia normaalisti (Medline) (Gibson ja Makrides 2001, Gibson ym. 2001, Saugstad 2000).

Yhdysvalloissa on alettu lisätä omega-3-rasvahappoja keskosille ja muille vauvoille tarkoitettuihin maitovalmisteisiin, koska niiden katsotaan turvaavan lapsen aivojen normaalia kehitystä ja ehkäisevän aivojen neurokemian häiriöitä (Hawkins ym. 2002). Vauvojen ruokinnasta omega-3-rasvahapoilla on julkaistu monia tieteellisiä tutkimuksia. Australiassa odottaville äideille on alettu antaa omega-3-rasvahappoja ruoan lisänä. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole ilmennyt, että näistä rasvahapoista olisi ollut haittaa – päinvastoin, ne edistävät silmien ja aivojen normaalia kehitystä (Gibson ym. 2001). Äidin odotusaikana ottamat omega-3-rasvahapot muokkaavat lapsen imuunijärjestelmää ja ehkäisevät siten hänen sairastumistaan allergiaan (atopiaan) ja astmaan (Clin Ex Allergy 2004;34:1237-42, Curr Opin Clin Nutr Metab Care. 2004).

Lukivaikeutta voidaan ehkäistä lukemalla ja leikkimällä lapsen kanssa jo ennen kouluikää kielellisiä leikkejä, joihin lapsi itse osallistuu aktiivisesti vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa. Päiväkotien antamassa esiopetuksessa pyritään suunnitelmallisesti ehkäisemään oppimisvaikeuksia. Valitettavasti nämä toimet yksinään eivät aina tuota toivottua tulosta, sillä ne eivät korjaa aivojen biokemian virheitä. Uudet tieteelliset tutkimukset osoittavat vakuuttavasti, että poikkeavaa biokemiaa voidaan usein korjata tiettyjen lisäravinteiden avulla. Kerron niistä tarkemmin tuonnempana.

Esikouluikäisillä dysleksiaan taipuvaisilla lapsilla, jotka juuri aloittelevat lukemista, on aivoissa epänormaalia aktiviteettia. Poikkeavuus ilmenee vasemman aivopuoliskon otsalohkossa, jonka tietty alue on "poissa pelistä". Tämä alue muuntaa luetun sanan puheeksi, jolloin vastaava alue aivojen oikeassa puoliskossa aktivoituu. Tämä havainto vastaa täysin niitä tietoja, joita on saatu kognitiivisista (tiedollisista) malleista tutkittaessa lukemisen oppimista ja dysleksiaa (Sinos ym. 2002).

Erityisopetus

Lähes 100 000 koululaista (16 %) saa Suomessa erityisopetusta. Sitä annetaan joka viidennelle pojalle ja joka 10. tytölle. Peruskoulun alaluokkalaisista joka 4. ja yläluokilla joka 10. saa erityisopetusta ainakin osan aikaa. Sitä saavien oppilaiden määrä ja prosentuaalinen osuus kaikista koululaisista vaihtelee suuresti eri maakunnissa.

Kymenlaaksossa erityisopetusta saa 12 % ja Varsinais-Suomessa 19 % koululaisista. Lapissa yli 20 % pojista, mutta vain 12 % tytöistä saa osa-aikaerityisopetusta. Poikien osuus on kaikissa maakunnissa suurempi kuin tyttöjen. Kolmannes erityisoppilaista saa opetuksen kokonaan tai osittain muun opetuksen yhteydessä ja 2/3 erityisluokassa tai -ryhmässä.

Useimmissa kouluissa erityisopetusta annetaan vain alkuopetuksen aikana, eikä yksilölliseen opetukseen ole mahdollisuutta. Lukiopetusta tulisikin edelleen kehittää, sillä nykyisin sen nimissä annetaan usein turhaa muuta opetusta, joka ei auta lasta kehittymään lukemisessa ja kirjoittamisessa.

Erityisopetusta olisi hyvä täydentää oikealla lisäravinnehoidolla, joka voi parantaa aivojen neurokemiaa (Pharmaceutical Journal 2002).

Lukihäiriön tunnistaminen ja hoito vähentävät syrjäytymistä

Puutteellinen luku- ja kirjoitustaito lisäävät riskiä syrjäytyä tietoyhteiskunnan vaatimalta jatkuvan oppimisen uralta. Mitä varhemmin lukivaikeus havaitaan ja sitä aletaan hoitaa, sitä paremmat mahdollisuudet lapsella on selviytyä myöhemmin elämässään.

Lukeminen on taitolaji, jossa harjoittelun avulla päästään tuloksiin. Näin toteaa kasvatustieteiden maisteri, erityisopettaja ja sairaanhoitaja Leena Holopainen, joka väitteli äskettäin aiheesta tohtoriksi Jyväskylän ylipistosta. Hän seurasi noin 100 vuonna 1990 syntynyttä lasta esikoulusta peruskoulun 4. luokalle. Mukana oli yhdeksän koulua ja 18 opettajaa.

Ensimmäisen kouluvuoden lopulla 11 %:lla lapsista oli vaikeuksia lukea oikein, ja ongelmat jatkuivat 6 %:lla 4. luokalle asti. Hidas lukeminen haittasi 4 %:a oppilaista.

Rasvahappohoito
Dysleksiaan ei ole lääkehoitoa, mutta tilaa voidaan todennäköisesti auttaa tiettyjen ravintoaineiden avulla. Lasten oppimishäiriöt ja ylivilkkaus näet muistuttavat muutoksia, joita koe-eläimille ja vapaaehtoisille ihmisille kehittyy, kun heille aiheutetaan keinotekoinen välttämättömien rasvahappojen puutos. Nämä tutkimustulokset johtivat jo 1980-luvulla siihen, että eräät tutkijat alkoivat mitata veren rasvahappoja myös dyslektikoilta, ADHD-lapsilta ja skitsofreenikoilta ja tutkijat alkoivat kokeilla heille rasvahappohoitoa. Ensimmäiset kokeilut tehtiin jo 1980-luvun lopulla.

Kaikissa näissä tiloissa on todettu rasvahappojen poikkeava aineenvaihdunta, joka johtuu tiettyjen fosfolipidien aineenvaihduntaa säätelevien entsyymien epänormaaleista toiminnoista. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että rasvahappojen nauttiminen ruuan lisänä korjaa näitä biokemian poikkeamia.

Monet lukivaikeuksien oireet johtuvat aivosolujen fosfolipidien (rasvahappojen) aineenvaihdunnan häiriöistä (Richardson ym. 1997, Richardson ym. 1999, Richardson ja Ross 2000, Ward 2000, Richardson 2004). Suun kautta nautittuina fosfoseriini, EPA, DHA ja GLA kulkeutuvat veren mukana aivosoluihin, joissa ne korjaavat aineenvaihduntaa oikeaan suuntaan.

DHA:n puute ei aina johdu siitä, etteikö dyslektikko saisi ruuassaan rasvahappoja, vaan siitä, että hänen aivoissaan toimii epätavallisen aktiivisesti rasvahappoja hajottava entsyymi, fosfolipaasi A2 (PLA2). Tässä tilanteessa tarvitaan rasvahappoja ruuan lisänä suurina annoksina, jolloin aivojen neurokemia saadaan tasapainoon.

Eikö sitten tarpeellisia kalarasvoja voi saada riittävästi ruuasta? Lukivaikeuden hoidossa tarvittava päiväannos on monta kertaa suurempi kuin mitä suomalaiset keskimäärin saavat kalaruoasta. Jotta lukivaikeudesta kärsivä nuori saisi riittävästi omega-3:a, hänen tulisi syödä joka päivä vähintään 150 grammaa lohta, silliä, muikunmätiä tai makrillia. Lapset ja nuoret eivät yleensä pidä niistä. Kalan syöntiä vähentää vielä niiden sisältämät myrkyt, elohopea ja dioksiini. GLA:ta taas ei ole missään ruuassa äidinmaitoa lukuunottamatta. Kapselit ovat siis tarpeen, kun halutaan turvata riittävä EPAn saanti joka päivä.

Tri Alexandra "Alex" Richardson (Oxfordin yliopisto) on kehittänyt uuden nopean puhallustestin, jonka avulla nähdään, onko henkilöllä puutetta välttämättömistä rasvahapoista.

Jyväskylän yliopistoon kuuluva Niilo Mäki Instituutti teki 2005–2006 kolmen kuukauden hoitokokeilun sitkeää lukivaikeutta poteville lapsille kahdella ravintolisällä, mutta se ei antanut toivottua tulosta. On mahdollista, että hoitojakso oli liian lyhyt tai sitten hoito ei ollut riittävän monipuolista, kun siinä ei anettu DHA-rasvahappoa (lue lisää). Mukana ei ollut myöskään fosfoseriiniä, magnesiumia ja B-vitamiineja.

Fosfoseriini
Fosfori on oppimisen ja muistamisen kannalta aivoille välttämätön aine. Koko muisti perustuu tiettyjen aivomolekyylien fosforylointiin. Biologisesti aktiivista fosforia ihminen saa soijasta eristetystä aineesta nimeltään fosfatidyyliseriini (lyhyesti fosfoseriini). Fosfoseriini on ikääntyvien ihmisten suosima lisäravinne, koska se parantaa lähimuistia ja edistää muitakin tiedollisia (kognitiivisia) taitoja. Fosfoseriini on suositeltava ravintolisä myös oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille, joilla esiintyy verbaalista lähimuistin heikkoutta.
Apteekkarilehden katsaus fosfoseriinistä

Sinkki, magnesium, foolihappo, B6- ja B12-vitamiinit
Useimmilla dyslektikoilla (kuten myös ADHD-lapsilla ja autisteilla) on piilevää vajausta sinkistä ja magnesiumista (Grant ym 1988, Ward 2000, Grant 2004). Niiden anto korjaa puutteen ja auttaa oppimisessa. Ruuan lisänä annettuna ravitsemuksellinen määrä foolihappoa, B6- ja B12-vitamiineja lisäävät muun ravitsemushoidon tehoa.

Karnosiini
L-karnosiini on dipeptidi, joka toimii muun muassa hermojen välittäjäaineena. Karnosiinilla on saatu Yhdysvalloissa erinomaisia alustavia tuloksia autismin, ADHD:n, lukivaikeuksien ja muiden lasten neurologisten häiriöiden hoidossa. Päiväannos on ollut 800 mg. Karnosiinilla on aivoissa monia biologisia vaikutustapoja.

Johtopäätökset ja suositukset

Lukivaikeuksien (ja muiden samansukuisten neurologisten ongelmien) ehkäisyssä ja hoidossa voidaan käyttää hyväksi sinkkiä, magnesiumia, fosfoseriiniä, B-vitamiineja ja ennen muuta EPA-, DHA- ja GLA-rasvahappoja. Paras tulos saataneen nauttimalla niitä kaikkia yhtaikaa, koska ne tehostavat toinen toistensa suotuisaa vaikutusta aivoissa. Tällainen ravitsemushoito on täysin turvallista ja edullistakin, mikäli se toimii hyvin. Haittavaikutuksia ei ole odotettavissa.

Ravitsemushoidon suotuisa vaikutus perustuu todennäköisesti siihen, että se korjaa viallisten geenien rakenteita ja toimintoja ja tuottaa aivoissa välittäjäaineita. Ravintolisät tehostavat todennäköisesti erityis- ja tukiopetusta ja psykologin antamaa hoitoa.

Dyslexian neurologiaa (suomeksi)
Geenit ja ravitsemushoito

Professori John Stein (Department of Physiology, Anatomy & Genetics, University of Oxford,) on tutkinut vuosikausia lukihöiriötä ja sen mahdollista hoitoa ravintolisillä. Hän kirjoittaa uudessa katsauksessaan lukihäiriön visuaalisesta ongelmasta, joka voi johtua silmän retinan “magnosellulaarisen” systeemin,  M-neuronien epänormaalista kehityksestä. Steinin mukaan kalaöljyn DHA-rasvahapon antaminen ruoan lisänä voi parantaa tätä häiriötä. Sekä dysleksiaa että kaksisuuntaista mielialahäiriötä voidaan parantaa antamalla ravintolsiänä omega-3-rasvahappoja, kirjoittaa Stein. Kirjoitus on liian pitkä ja teknillinen selostettavaksi yksityiskohtaisesti tässä kommentissa. Katsauksen voi lukea kokonaan maksutta alla olevasta linkistä. Suosittelen kaikille lukihäiriöstä kiinnostuneille.

Stein J. Dyslexia: the Role of Vision and Visual Attention. Current Developmental Disorders Reports. 2014;1(4):267-280. Review. Free Full Text